keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Nyhveröä kilpailupolitiikkaa



Mikähän olisi oikea sana kuvaamaan sitä, kuinka kilpailuviranomaisemme käsittelee isojen mobiili- tai yleisoperaattoreiden ja pienten kiinteän verkon operaattoreiden kilpailua? Nössöä, hampaatonta,... Heikkoa kaiken kaikkiaan.

Isot operaattorit ovat saaneet mellastaa kaikessa rauhassa ja tuhota yli satavuotiaita yhtiöitä, jotka kukin omalla alueellisesti rajoittuneella toiminnallaan ovat keskittyneet siihen, mikä niiden ehdoton vahvuus on: kiinteät verkkoyhteydet ja niiden varaan rakennetut palvelut.

Tiedän, ettei ole fiksua entiseltä toimitusjohtajalta ottaa kantaa entisen työnantajansa asioihin eikä varsinkaan puuttua omistajien keskinäisiin suhteisiin. Tästä päivästä lukien ei noilla käyttäytymisäännöillä ole minun kannaltani merkitystä. Olen itse asiassa tainnut luvata paluuta tapauksen Anvia-Elisa käsittelyyn. Olen mieluummin Anvian asiakas ja huolissani siitä, saanko minä ja naapurini tulevaisuudessa kiinteän verkon liittymiä asuntooni, kuin entinen hyvin käyttäytyvä toimari.

Case Anvia-Elisa

Jo edellisessä kirjoituksessani käsittelin tätä samaa aihetta provosoiduttuani ministeri Kiurun puheista Helsingin pitäjänmäkeläisten kuituosuuskuntatilaisuudessa. Sen jälkeen Kilpailu- ja kuluttajavirasto on hyväksynyt Elisan Anviaan kohdistuneen nurkanvaltauksen vähäisin ehdoin. Elisa on jo yrittänyt käyttää omistajavaltaansa mm. vaatimalla hallituksen puheenjohtajan eroa. Hallitus on aiemmin antanut tukensa puheenjohtajalleen ja eilen hallitus sai täyden tuen valitsijaltaan, eli yhtiön hallintoneuvostolta. Hallintoneuvosto on aikanaan perustettu edustamaan laajasti yhtiön omistajia ja se asettui enemmistöomistajien puolelle ja tulkitsi aivan oikein heidän tahtoansa.

Yli 70% Anvian osakkeista on edelleen laajan eteläpohjalaisen ja pohjalaisen väestön hallussa ja mielestäni he ovat omistajien enemmistö. He tahtovat, että alueella toimii yhtiö, joka keskittyy kiinteän verkon yhteyksien rakentamiseen ja tarjoaa koteihin, verstaisiin ja toimistoihin mobiiliyhteyksien sijasta valokuitua ja muita nopeita kiinteitä yhteyksiä myös siellä, missä Elisan kiinteän verkon kannattavuusrajaa ei saavuteta.

Elisa on tänään uusinut ostotarjouksensa ja maksaa Anvian osakkeista 2000€ kappaleelta. Toivottavasti Anvian omistajat näkevät haudatun koiran. Elisa puhuu näin saatavista palveluista, ihan kuin niitä ei Elisalta saisi jo nyt. Tuhoamalla pienen kilpailijan eivät palvelut parane.

Lisäämällä omistustaan Elisa haluaa varmistaa, että sillä on riittävästi ääniä kevään yhtiökokouksessa, jotta se voisi vaihtaa hallintoneuvostoon omat miehensä. Sitä kautta he saisivat Anvian haltuunsa viimeistään vuoden 2016 yhtiökokouksessa. Kehitystä vastustavat ovat keränneet valtakirjoja, mutta epäilen, ettei niitä saada tarpeeksi Elisan aikeiden pysäyttämiseksi.

Sitä kautta on todennäköisesti käymässä niin, että Anviasta tulee Elisan seuraava uhri. Kilpailuviranomaisemme antaa sen tapahtua, koska kiinteä verkko ja mobiiliverkot ovat eri markkinoita. Tämä höpöhöpö on peräisin Euroopasta, jossa alunperin on toiminut vain sellaisia yhtiöitä, joilla on kaikki televerkot monopolinaan. Näiden vahvaa asemaa on hallittu kilpailun vapautuessa 80- ja 90-luvuilla erityisesti kiinteän verkon säätelyllä, joka voi olla täysin perusteltua. Suomessa on kiinteän verkon yhteyksiä ollut toteuttamassa kymmeniä pieniä alueellisella fokuksella toimivia yhtiöitä, joiden asema on lähes epätoivoinen Euroopan olosuhteita varten laadittujen sääntöjen alla.

Viranomainen, tunnusta mobiilin ja kiinteän välinen kilpailu - ei tarvitse kuin katsoa mobiilioperaattoreiden mainontaa – ja katso mitä on tapahtunut. Mieti, kuinka voitaisiin vielä pelastaa ne kiinteään verkkoon satsaavat toimijat, jotka ovat säilyneet Elisan, Soneran ja DNA:n valtauksilta. Eurooppa ei olisi ”moksis”, jos tässä asiassa toimisimme Suomessa omilla säännöillämme ja kansallista etua ajatellen. Kansallinen etu on se, että on olemassa yhtiöitä, jotka toteuttavat kiinteän verkon yhteyksiä ensisijaisena yhteytenä. Mobiilioperaattoreille mobiiliyhteys on ensisijainen, vaikka niillä olisi ”takataskussaan” myös kiinteä verkko.

Veikkaan, että Anvian pelastamiseksi eivät viranomaisten toimet ehdi, jos ehtivät muidenkaan alueellisten teleyhtiöiden avuksi. Silloin jää jäljelle edellisen kirjoitukseni vinkki. Jos viranomaisemme sattuisivat heräämään sille tosiasialle, että mobiiliverkot ja -yhteydet kilpailevat kiinteän verkon yhteyksien kanssa, he voisivat tarttua ajatukseeni yhtiöiden pilkkomisesta. Se olisi kyllä raju toimenpide, mutta mitäs ovat ensin hidastelleet.

Toisinpäinhän kilpailu ei toimi. Piuha ei kulje mukana autoon eikä kadulle.

2 kommenttia:

Timo Kangas kirjoitti...

Matti
tätä kutsutaan markkinataloudeksi. Anvian toimintaan ei liity mitään reguloitua osuutta, päinvastoin heidän kupariomistus rajoittaa kilpailua alueella. Markkinatalouden ominaisuuksiin kuuluu, että tunteilla ei ole sijaa.

t. timo kangas

Matti Makkonen kirjoitti...

Ei mennyt Timolle jakeluun. Kupari on jo mobiiliverkkojen toimesta lähes kilpailtu kuoliaaksi, eikä kuitujen rakentamiseen riitä operaattoreilta rohkeutta, kun mobiiloperaattorit saavat kilpailla niiden kanssa vapaasti ja regulaattori vaatii lisäksi luovuttamaan kalliit investoinnit myös niiden käyttöön. lähtökohta tekstiini on se, että mobiiliverkot kilpailevat kuparin ja kuidun kanssa. Sehän on tietenkin osa markkinataloutta. Kilpailu alueella kärsisi pahoin, jos mobiilioperaattori saisi syödä kilpailijansa noin vain, viranomaisten katsoessa vierestä.