Ensimmäinen täysi vuoteni asukkaana täällä pohjalaisten joukossa on takana ja on aika tehdä siitä ja kuluneesta vuodesta muutenkin itselleni tiliä.
Aivan aluksi haluan sanoa, että minut on vastaanotettu hyvin ja olen viihtynyt erinomaisesti. Olen saanut lähimaisemista myös hieman töitä Anvian, eli entisen Vaasan Läänin Puhelimen hallituksessa. Lähes joka viikko olen kuitenkin käynyt leipää kinuamassa myös pääkaupunkiseudulla. Pendolinot ja IC:t ovat tulleet tutuiksi. Onnekseni ne ovat yleensä kulkeneet luvatussa aikataulussa ja nopeimmillaan matka on sujunut kahdessa ja puolessa tunnissa. Elämä on muutenkin ollut hyvin uusilla raiteillaan.
AinaCom, Anvia, Bookit, FountainPark, Ixonos, Itella, LEADPartners, NSN, Keski-Suomen Yrittäjät, Keski-Suomen liitto, Laurea ammattikorkeakoulu,… Kiitos teille kaikille yhteistyöstä. Kaikkien kanssa on ollut mukava tehdä töitä. Lähinnä tämän blogini välityksellä olen saanut olla mukana keskustelemassa myös tietoyhteiskunnan haasteista. Samat teemat saivat hyvää julkisuutta marraskuussa Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportin perusteella. Myös Blogini sai julkista huomiota, kun kehtasin arvostella Nokian strategiaa. Hyvät mielessäni sen kuitenkin tein. Mielestäni avoin keskustelu on hyväksi myös entiselle työnantajalleni.
Vielä hieman siviiliasioista. Seinäjoen maastopyöräreitit ja talven ladut tulivat tutuiksi, suppilovahveroita löytyi ja paikalliset kaupat ja kuppilat tiedän. Mitäpä mies muuta tarvitsee viihtyäkseen hyvän seuran lisäksi? Äijätöitä tein sen verran, että veistelin ja pystytin mökillä halkovajan paikalla kasvaneista puista. Kiitos ystävä-Maralle ja poika-Antille avusta. Toivottavasti vaja kestää talven rasitukset ja puutavara pysyy kauan hiilinielussaan.
Muita mökkielämän saavutuksia oli yhden norpan näkeminen myös tänä kesänä. Karhuhavaintokin tuli - yksi marjainen jätös saaressa Joutenvedellä. Samassa saaressa kasvoi osterivinokkaita, niin luulen. Vinoja, valkoisia ja hyviä olivat ainakin.
Suomussalmen lakkasoilla tuoreisiin karhun jälkiin on helppo osua. Viime kesänä ei lakkoja ollut ja karhut saivat puolestamme olla rauhassa. Ensimmäisen kerran vuoden 1972 jälkeen vietin juhannuksen synnyinseudullani Suomussalmella. Vettä satoi, haitari soi ja hauskaa oli.
Nauttikaa arvokkaasti elämästänne, kalleimmasta lahjastanne.
Makkos-Matti
lauantai 19. joulukuuta 2009
tiistai 15. joulukuuta 2009
Totuus Lautakasasta
Tein joskus 80-luvulla pari virkamatkaa Neuvostoliittoon. Oikeastaan molemmat matkat olivat suomalaisen teollisuuden myyntimatkoja, jotka oli puettu ”suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellisteknisen yhteistyövaltuuskunnan” toiminnaksi. No, maiden välinen yhteistyö oli silloin kaupankäyntiä ja valtion työntekijän osallistumisessa myyntiponnisteluihin ei ollut mitään hämärää. Pidin parhaan kykyni mukaisesti esitelmän NMT-järjestelmästä, jollaisen suomalainen teollisuus haluaisi rakentaa myös Neuvostoliittoon.
Hämärältä sen sijaan vaikutti eräs tapahtuma toisen reissun yhteydessä. Kun saavuin hotellihuoneeseeni, puhelin soi. Langan toisessa päässä oli kehräävän käheä naisääni, joka oli kiinnostunut mahdollisesta yksinäisyydestäni. Ujona maalaispoikana menin aivan hämilleni, enkä oikein muuta osannut, kuin sanoa kaiken olevan kunnossa. Treffejä ei syntynyt.
Myöhemmin kuulin, että joku oli kuullut, että joku olisi kertonut, että tällaisilla keinoilla Neuvostoliiton vakoilukoneisto värväsi avustajia. Ensin houkuteltiin paheisiin ja sitten pieniä palveluksia vastaan luvattiin olla kertomatta niistä kotiin.
Keskustelu eräästä lautatoimituksesta on kiihottanut mielikuvitustani yhdistämään siihen kuulopuheet ja omat kokemukseni neuvostojen liitosta.
------------------------------
Olipa kerran Svetlana ”Lautakasa” Ljubova. Miksi häntä sanottiin Lautakasaksi, ei kukaan enää muista, sillä tyttö oli hemaiseva ja kaikkea muuta kuin ns. lauta. Oli myös Ivan, joka himoitsi päästä Lautakasan kanssa lähempään kanssakäymiseen. Ivan oli kuitenkin köyhä, eikä hänen asemansa ollut muutenkaan kaksinen. Lautakasa oli arvotavaraa ja riiasi vain arvoasteikon yläpäässä olevien kanssa hyvää korvausta vastaan.
Ivanilla oli kuitenkin kaveri, Juri. Juri toimi virastossa, jonka tehtäviin kuului valtion vieraiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Virastolla oli muitakin tehtäviä, kuten vieraiden värvääminen valtion tiedustelupalvelun kumppaneiksi. Olihan siinä selvää synergiaa. Vieraat olivat sen puhuteltavissa, kuunneltavissa ja valvottavissa 24 tuntia vuorokaudessa.
Yksi Jurin käyttämistä värväyskeinoista oli yhteistyö Lautakasan kanssa. Lautakasa piti seuraa vieraalle ja Juri sai mitä halusi vihjaamalla vieraalle tietävänsä yhtä sun toista vieraan ja Lautakasan puuhista ja lupaamalla pitää kuitenkin tietonsa omanaan.
Lautakasasta aiheutui virastolle kustannuksia, joita varten Jurilla oli valtuudet. Juri oli tavallinen mies itsekin ja ymmärsi kaverinsa Ivanin tuskaiset tarpeet Lautakasan suhteen. Ivan oli hänen paras kaverinsa ja hyödyllinen kumppani esimerkiksi Jurin datshan rakentamisessa. Siellä saunan lämmössä heille syntyi ajatus, josta molemmat hyötyivät.
Aina Lautakasa ei onnistunut. Uhriksi valittu vieras saattoi olla liian ovela väistääkseen ansan tai liian puhtoinen sekaantumaan vieraisiin naisiin. Kun tuli huti, Lautakasa jäi toimeen valmiina vapaaksi. Jurin virasto maksoi siitäkin, olihan Lautakasaa vaivattu laittamaan itsensä edustuskuntoon.
Tästä kaikesta tietoisena sopivat kaverukset Juri ja Ivan, että Juri toimittaa Lautakasan tämän joutoaikoina Ivanin vieraaksi, vaikkapa Jurin datshalle. Siellä saavat sitten tehdä mitä lystäävät, vaikka korjata datshan vierashuonetta, jos eivät muuta keksi. Jurin tilillä Lautakasan palkkio merkittiin vieras X:n viihdyttämisen kuluiksi. Kiinni jäämisen riski oli pieni, eikä kukaan haluaisi asiasta meteliä nostaakaan, sillä koko toiminta oli hämärän rajoilla.
Tapahtui vuosia myöhemmin, että viaton hra X, joka ei koskaan ollut kuullutkaan Lautakasasta, yritettiin saada nalkkiin. Jurin paperit kulkivat viraston päällikön, toveri Pavelin kautta. Pavel tiesi tai luuli tietävänsä, että myös hra X on muhinoinut Lautakasan kanssa. Kun hra X myöhemmin osoittautui olevan oikea kultamuna, korkeaan asemaan noussut viskaali, päätti jo eläkkeelle siirtynyt Pavel viihdyttää itseään heiluttamalla hra X:n asemaa. Onhan oikein, että nuoruudessaan törkeyksiin sortunut saisi vähän kärsiä. Hän vuosi tiedon hra X:n ja Lautakasan taannoisesta suhteesta eräälle viestintävälineelle, jolle X:n horjuttaminen Pavelin paljastuksilla sopi. Melkoinen myrsky siitä syntyikin...
Myrskyn syytä ei kukaan saanut selville, sillä kaikilla muilla, paitsi viattomalla hra X:llä on syytä pitää tietonsa piilossa. Tiedotusvälinekään ei tiedä muuta, kuin kuulemansa ent. toveri Pavelin totuudeksi luuleman ja sellaiseksi vannoman tarinan. Pavel on hämillään hra X:n sitkeästä puolustuksesta, mutta ehkä myös iloinen aiheuttamastaan vipinästä.
Lautakasasta X:n piikkiin nauttinut Ivan on onnistunut elämässään. Pienellä vilpillä ja ahkeralla verkottumisella on pärjännyt maailman myllerryksissä. Hänellä on oma datsha Jurin naapurissa ja kaverukset kalastelevat yhdessä. Makea nauru kuuluu vuoroin kummankin saunasta. Lautakasa on edelleen arvossaan. Hän keittelee kaverusten saaliskaloista soppaa ja odottaa Ivanille viidettä lasta. Siellä datshan lämmössä ei kukaan muista menneitä.
Hämärältä sen sijaan vaikutti eräs tapahtuma toisen reissun yhteydessä. Kun saavuin hotellihuoneeseeni, puhelin soi. Langan toisessa päässä oli kehräävän käheä naisääni, joka oli kiinnostunut mahdollisesta yksinäisyydestäni. Ujona maalaispoikana menin aivan hämilleni, enkä oikein muuta osannut, kuin sanoa kaiken olevan kunnossa. Treffejä ei syntynyt.
Myöhemmin kuulin, että joku oli kuullut, että joku olisi kertonut, että tällaisilla keinoilla Neuvostoliiton vakoilukoneisto värväsi avustajia. Ensin houkuteltiin paheisiin ja sitten pieniä palveluksia vastaan luvattiin olla kertomatta niistä kotiin.
Keskustelu eräästä lautatoimituksesta on kiihottanut mielikuvitustani yhdistämään siihen kuulopuheet ja omat kokemukseni neuvostojen liitosta.
------------------------------
Olipa kerran Svetlana ”Lautakasa” Ljubova. Miksi häntä sanottiin Lautakasaksi, ei kukaan enää muista, sillä tyttö oli hemaiseva ja kaikkea muuta kuin ns. lauta. Oli myös Ivan, joka himoitsi päästä Lautakasan kanssa lähempään kanssakäymiseen. Ivan oli kuitenkin köyhä, eikä hänen asemansa ollut muutenkaan kaksinen. Lautakasa oli arvotavaraa ja riiasi vain arvoasteikon yläpäässä olevien kanssa hyvää korvausta vastaan.
Ivanilla oli kuitenkin kaveri, Juri. Juri toimi virastossa, jonka tehtäviin kuului valtion vieraiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Virastolla oli muitakin tehtäviä, kuten vieraiden värvääminen valtion tiedustelupalvelun kumppaneiksi. Olihan siinä selvää synergiaa. Vieraat olivat sen puhuteltavissa, kuunneltavissa ja valvottavissa 24 tuntia vuorokaudessa.
Yksi Jurin käyttämistä värväyskeinoista oli yhteistyö Lautakasan kanssa. Lautakasa piti seuraa vieraalle ja Juri sai mitä halusi vihjaamalla vieraalle tietävänsä yhtä sun toista vieraan ja Lautakasan puuhista ja lupaamalla pitää kuitenkin tietonsa omanaan.
Lautakasasta aiheutui virastolle kustannuksia, joita varten Jurilla oli valtuudet. Juri oli tavallinen mies itsekin ja ymmärsi kaverinsa Ivanin tuskaiset tarpeet Lautakasan suhteen. Ivan oli hänen paras kaverinsa ja hyödyllinen kumppani esimerkiksi Jurin datshan rakentamisessa. Siellä saunan lämmössä heille syntyi ajatus, josta molemmat hyötyivät.
Aina Lautakasa ei onnistunut. Uhriksi valittu vieras saattoi olla liian ovela väistääkseen ansan tai liian puhtoinen sekaantumaan vieraisiin naisiin. Kun tuli huti, Lautakasa jäi toimeen valmiina vapaaksi. Jurin virasto maksoi siitäkin, olihan Lautakasaa vaivattu laittamaan itsensä edustuskuntoon.
Tästä kaikesta tietoisena sopivat kaverukset Juri ja Ivan, että Juri toimittaa Lautakasan tämän joutoaikoina Ivanin vieraaksi, vaikkapa Jurin datshalle. Siellä saavat sitten tehdä mitä lystäävät, vaikka korjata datshan vierashuonetta, jos eivät muuta keksi. Jurin tilillä Lautakasan palkkio merkittiin vieras X:n viihdyttämisen kuluiksi. Kiinni jäämisen riski oli pieni, eikä kukaan haluaisi asiasta meteliä nostaakaan, sillä koko toiminta oli hämärän rajoilla.
Tapahtui vuosia myöhemmin, että viaton hra X, joka ei koskaan ollut kuullutkaan Lautakasasta, yritettiin saada nalkkiin. Jurin paperit kulkivat viraston päällikön, toveri Pavelin kautta. Pavel tiesi tai luuli tietävänsä, että myös hra X on muhinoinut Lautakasan kanssa. Kun hra X myöhemmin osoittautui olevan oikea kultamuna, korkeaan asemaan noussut viskaali, päätti jo eläkkeelle siirtynyt Pavel viihdyttää itseään heiluttamalla hra X:n asemaa. Onhan oikein, että nuoruudessaan törkeyksiin sortunut saisi vähän kärsiä. Hän vuosi tiedon hra X:n ja Lautakasan taannoisesta suhteesta eräälle viestintävälineelle, jolle X:n horjuttaminen Pavelin paljastuksilla sopi. Melkoinen myrsky siitä syntyikin...
Myrskyn syytä ei kukaan saanut selville, sillä kaikilla muilla, paitsi viattomalla hra X:llä on syytä pitää tietonsa piilossa. Tiedotusvälinekään ei tiedä muuta, kuin kuulemansa ent. toveri Pavelin totuudeksi luuleman ja sellaiseksi vannoman tarinan. Pavel on hämillään hra X:n sitkeästä puolustuksesta, mutta ehkä myös iloinen aiheuttamastaan vipinästä.
Lautakasasta X:n piikkiin nauttinut Ivan on onnistunut elämässään. Pienellä vilpillä ja ahkeralla verkottumisella on pärjännyt maailman myllerryksissä. Hänellä on oma datsha Jurin naapurissa ja kaverukset kalastelevat yhdessä. Makea nauru kuuluu vuoroin kummankin saunasta. Lautakasa on edelleen arvossaan. Hän keittelee kaverusten saaliskaloista soppaa ja odottaa Ivanille viidettä lasta. Siellä datshan lämmössä ei kukaan muista menneitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)