Tekstiviesti ja vastahakoinen keksijä

Suomen brandityöryhmän raportissa sivulla 89 on seuraava teksti:

"Ai minäkö? No ei sen niin väliä Vuonna 2002 Helsingin Sanomien
Kuukausiliite aloitti toden teolla tekstiviestien historian tutkimisen. Haastateltujen
joukossa oli vuonna 1952 Suomussalmella syntynyt diplomi-insinööri
Matti Makkonen, jolla oli vuosien kokemus matkapuhelintekniikan kehittämisestä.
Makkonen kertoi, miten kehitystyö oli edennyt, muttei nimennyt ketään
keksinnön isäksi. Monta haastattelua myöhemmin toimittajalle alkoi valjeta,
keneltä idea tekstiviesteistä oli peräisin. Ajatus oli tullut Makkoselta itseltään,
ja lopulta hän myönsi, joskin hieman vastahakoisesti, olevansa tekstiviestin
keksijä."

Tekstissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta siinä ei ole otettu huomioon asian viimeisimpiä käänteitä, eikä se siksi anna oikeaa kuvaa tekstiviestin keksimisestä. Tieto 'suomalaisten keksimästä tekstiviestinnästä' on levinnyt vähitellen maailmalle ja saanut entiset kollegat penkomaan vanhoja asiakirjoja ja kaivamaan esille tapahtumien kulun kovien faktojen valossa. Tässä jälleen kerran täydellisempi tarina.

1. Teksti on lähes alkuperäinen radioviestinnän muoto, toista sataa vuotta vanha. Siirtomenetelmä oli kantoaallon pätkiminen ja koodina toimivat morse-aakkoset. Käyttöliittymä oli sähkötysavain ja kuulokkeet. Itsekin olen suorittanut asevelvollisuuteni viestijoukoissa ja sain jopa kuntoisuuslomaa saavuttamalla 80 merkkiä/minuutti anto- ja vastaanottonopeuden. Tekstiviestiä sinänsä ei radiosysteemiin enää kukaan voinut keksiä 80-luvun alussa.

2. 80-luvun alussa tehtiin pohjoismaisena yhteistyönä pohjatyötä tulevaisuuden matkaviestinjärjestelmään (FMK - Framtida Mobila Kommunikationer). Siinä lähtökohtana oli ISDN:n soveltaminen mobiilijärjestelmässä. Myös ISDN spesifikaatio tunnistaa tekstiviestinnän yhtenä palvelumuotona, vaikka ei käsittääkseni tunne senkaltaisia käyttösovelluksia kuin nykyisin tunnettu SMS on.
3. Kun eurooppalainen GSM-yhteistyö pääsi myöhemmin 80-luvun puolen välin tienoilla kunnolla vauhtiin ja kiinni konkreettiseen suunnittelutyöhön, siirtyi pohjoismaisten operaattoreiden panostus sinne ja sinne vietiin myös aiemman työn tulokset. Yksi pohjoismaisessa spesifikaatiossa tunnistettu palvelu oli tekstiviesti kaavailuineen sen toteuttamisesta verkon palveluna. On epäselvää, onko maininta tullut ISDN-spesifikaatiosta vai Helsingin Sanomille kertomamme suomalaisen aivoriihen tuloksena, kuten toimittaja Kati Juurus päätteli. Lisäkseni ideapalaveriin osallistuivat Seppo Tiainen ja Juhani Tapiola. Itse olen elänyt siinä uskossa, että aivoriihen tulos, ajatus pienestä matkapuhelimeen integroidusta 'tekstinäpeltimestä', siirtyi eteenpäin Juhani Tapiolan kautta silloin toimineeseen FMK-Marknad -työryhmään, jonka tehtävänä oli mm. koota tieto palvelutarpeista. Kukaan ei enää kymmenien vuosien jälkeen muista tapahtumia, eikä työryhmien dokumentaatiota ole tallella.
4. Samoihin aikoihin oli vastaavaa ideaa kehitelty myös ranskalais-saksalaisena yhteistyönä. Sitä, kumpi porukka oli ensin tunnistanut palvelutarpeen ja ottanut sen valmisteltavaksi tulevaisuuden järjestelmän ominaisuudeksi, on mahdotonta selvittää luotettavalla tavalla. Joka tapauksessa se tekninen tapa, jolla SMS on toteutettu, perustuu ranskalais-saksalaiseen valmisteluun, ei pohjoismaiseen. Koska ei voida mitenkään epäillä, että ranskalaiset tai saksalaiset olisivat kuulleet ideasta meiltä suomalaisilta, jotka toki idean saatuamme pidimme sen toteuttamista itsestään selvänä, ei ole oikein ottaa SMS:n keksimisen kunniaa itselle. Ei sitä oikein voi antaa muillekaan edellä kerrottujen seikkojen perusteella.


Tämän oikean tiedon tulisi olla myös suomalaisten tarinoiden pohjana. Muuten meistä kerrotaan samanlaisia vitsejä kuin Uspat Regoffista, venäläisestä keksijästä, jolla on maailman eniten patentteja. Melko monessa patentoidussa välineessä lukee US PAT REG OFF.

Suomen menestyksen ja suomalaisten imagon kannalta on tärkeää, että olemme avoimin mielin ja innolla mukana kansainvälisissä yhteisöissä. Siellä on parempi arvostaa korkeimmalle yhteistyön tuloksia ja nähdä omat panostukset, suuret ja pienet, niiden osana. Usein tarpeen tunnistaminen on isompi innovaatio kuin se tapa, jolla tarve tyydytetään. Kyllä siitäkin voi olla ylpeä.

Kesäkuu 2010

Elämän muutokset tulevat joskus ryöpsähtäen. Pitkään aikaan ei tapahdu mitään, mutta sitten muuttuvat monet asiat kuin paketoituna. Itse asiassa vielä parempi analogia on joki.

Olen tullut melomalla Kilpisjärveltä Tornioon (Artic Canoe Race 1993). Siellä oppi kahdeksassa päivässä hyväksymään omien valintojensa vääjäämättömän viennin. Kun jokeen lähti, se vei mukanaan. Vastaan tuli yli 500 km pitkällä matkalla toistasataa koskea ja pitkiä suvantoja. Joistakin koskista selvisin kuivana, joissakin kaaduin ja jouduin uimaan. Lähestyvän kosken kohina teki valppaaksi ja koskesta selviäminen onnelliseksi.

Kesäkuu 2010 toi mukanaan kosken siinä joessa, johon hyppäsin itse asiassa kymmenen vuotta sitten jättäessäni 25-vuotisen työnantajani Soneran. Edellinen koski toi minut pari vuotta sitten Seinäjoelle, josta käsin olen käynyt ansiotyötä hakemassa ja tekemässä milloin missäkin, pätkän siellä, toisen täällä. Olin oikeastaan tottunut siihen ja ajattelin sillä tavalla meloskelevani aikanaan eläkkeelle asti.

Mutta ei. Kollegani Anvian hallituksessa totesivat yrityksen toimitusjohtajan vaihtuvan ja alkoivat tuijottaa minua sennäköisesti, että kuulin korvissani taas kosken kohisevan. Harkittuani viikon ehdotusta ottaa vaihteeksi yhden yhtiön, Anvian, asiat omakseni, myönnyin ja nyt on muutoksesta sovittu.

Muutoksen nurja puoli on se, että en enää voi valita vapaasti sitä, mihin aikani käytän. Aikaa menee niin paljon kuin sitä on yhtiön hyväksi ja jos sen lisäksi vähänkin jää paukkuja, ne saa Makkos-Matti ja läheiseni. Plussaa on vakituinen ja mielenkiintoinen työ lähimaisemissa.

Panen tämän blogini nyt taka-alalle, enkä enää ahdistu siitä, etten ole muistanut sinne mitään kirjoittaa. Jos kirjoitan niin kirjoitan. Kiitos teille muutamalle, jotka kommenteista päätellen olette melko säännöllisesti täällä käyneet. Pidetään yhteyttä muuten vain. Sähköpostini makkosmatti päivystää gmailissa.

Heimoperimä ja maantiede

Viime tipassa saan tehdyksi toukokuun annoksen blogiani, olkaatten hyviä te muutamat, jotka uskollisesti olette täällä käyneet kurkistamassa. Pikkukirjoittamisen tarve on purkautunut enemmän tuonne Facebookin puolelle, jossa olen olemassa vain läheisimpiä ystäviä ja perheenjäseniä varten.

Sosiaalisen median konseptini kaipaakin uudistamista, sillä yritystoimintaa palvelemaan tarkoittamani blogi (melibom.blogspot.com) on kuolleempi, kuin yritystoimintani, eikä tämän 'siviiliblogini' kautta ole tullut yhtään työkeikkaa. Kuuntelin eilen herättävää sosiaalisen median esitystä ja päätin kesän aikana korjata konseptiani ajan tasalle. En tiedä vielä kuinka, mutta suunnittelutilaus on siirtynyt aivolohkojeni välillä.

JA KIITOS KOMMENTEISTA, LUKEKAA IHMEESSÄ NEKIN JA KOMMENTOIKAA LISÄÄ.
----------------

Ja sitten itse asiaan. Olen mielestäni monisuomalainen pikemmin kuin supisuomalainen. Vaikka synnyin ja kasvoin Kainuussa, on perimäjuuriani etelässä, idässä ja lännessä. Lisäksi olen täydentänyt suomalaisuuttani versomalla sinne, missä juuriani ei ole ollut. Pystyn kaiken tämän pätevöittämänä myös osallistumaan keskusteluun, jossa eri alueiden suomalaisia verrataan toisiinsa.

Lehdissä oli pari kuukautta sitten juttuja siitä, mistä suuryritysten johtajat ovat kotoisin ja kuinka pohjalaiset ovat yliedustettuina. Ilkka, lehti jota uuspohjalaisena aamuisin luen Hesarin lisäksi, nostatti kirjoituksessaan maakuntahenkeä eteläpohjalaisten menestykseen viitaten. Kieltämättä siinä, että Nokian, Koneen, Itellan ja monen muun yrityksen ylimmän johdon juuret ovat pohjalaiset, on aihetta mainintaan.

Eikä kysymyksessä ole vain yksilöiden menestyminen. Totuus on myös se, että idän kunnille on tyypillisempää taantuminen kuin etelän ja lännen alueille. Selitykseksi tarjotaan täkäläisten ihmisten perimään kuuluvaa yrittäjyyttä. Siihen selitykseen en sellaisenaan usko, sillä mikä olisi enemmän yrittäjyyttä, kuin itäsuomalaiseen perinteeseen kuuluva uudisasuttaminen, peltojen raivaaminen korpeen ja leivän nyhtäminen hallan riivaamilta pientiloilta. Tavallaan tätä todistaen kainuulaiselta pientilalta kotoisin oleva puolisoni opettaa innolla ja pätevästi yrittäjyyttä pohjalaisille koululaisille.

Yrittäjyyden olemusta olen miettinyt myös omien kokemusteni kautta mm. silloin, kun rakensin tai pikemminkin rakennutin mökkiä Itä-Suomeen Enonkoskelle. Ensimmäisenä etsin hankkeeseeni sopivia yrityksiä ja yrittäjiä googlaamalla ja nettiä penkomalla. Hämmästykseni oli aito, kun lähes kaikki tarjonta tuli lännestä. Paikkakunnan ja lähialueen yritykset puuttuivat täysin, ikään kuin niitä ei olisikaan. Löysinhän minä tekijät sitten läheltäkin, mutta eri menetelmällä. Panin sanan kiertämään ja sukulaisten sukulaisten ja tuttavan tuttavien kautta kaikki järjestyi. Löytyi hirsimestari Seppo Asikainen Heinävedeltä veistämään ja yrittäjä Juha Kukko Enonkoskelta tekemään kavereineen muut rakennustyöt. Kuljetukset ja maansiirtotyöt sujuivat kuten pitikin. Yrittäjyyyttä siis löytyi, mutta sen markkinointi toimi toisin.

Markkinointi? Siinäkö selittävä ero siihen, miksi länsi näyttää menestyvän paremmin? Uskon, että selitys piilee vähän syvemmällä. Yritysten halu ja pyrkimykset mennä maailmalle näyttävät erilaisilta. Vaikuttaa siltä, että pohjalaisilla yrittäjillä on enemmän hinkua kasvaa alueensa ulkopuolella kuin idän yrittäjillä. Ja sen vuoksi markkinointi toimii eri tavalla ja sen vuoksi pohjalaiset yrittäjät menevät eteenpäin isoissa yhtiöissä. Eivät he pysähdy kotikulmille tyytyväisinä siihen, että tulevat toimeen, vaan saavutusten jälkeen katse on jo taas kauempana. Tämä ei varmasti ole koko selitys, mutta jos tällaista ilmiötä on vähänkään, se saattaa kumuloitua koko alueen edistykseksi tai jälkeenjäämiseksi.

Mikä sitten selittää tällaisen toimintapaeron? Liikun mielelläni polkupyörällä, jolloin voin aistia ja suorastaa hengittää paikallista elämän sykettä. En voi välttyä ajatukselta, että myös maantiede vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Kun idässä katsoo kaukaisuuteen, voi nähdä järven toiselle rannalle tai seuraavalle vaaralle ja siellä korkeintaan naapurin, joka yrittää ansaita elantonsa samoilla paikallisilla edellytyksillä kuin katsojakin. Lännessä ei silmä pökkää mihinkään! Lakeutta riittää, on talo siellä toinen täällä, mutta maailma jatkuu niiden takana loputtomiin. Eikös silloin ole helppo sisäistää ajattelutapa, jossa on luonnollista mennä aina vaan kauemmaksi. Sitäpaitsi täällä näkee samalla silmäyksellä koko lakeuden leveydeltä ja pituudelta myös kavereita, joiden kanssa on luontevaa muodostaa porukoita ja yrityksiä, kun idässä potentiaaliset kaverit kätkeytyvät metsien ja järvien sopukoihin nyhjäämään omissa oloissaan.

En tuota edellä olevaa aivan tieteellisellä vakavuudella esitä, mutta kannattaisi sitäkin tutkia. Ympäristön vaikutus kansan luoteeseen voi olla täysin selvä asia, koska ihminen pyrkii sopeutumaan vallitseviin oloihin. Niillä mennään, mitä on annettu.

Toinen usein mielessäni käynyt selitys eroille on teollinen perinne. Idässä on paljon vanhaa saha- ja paperiteollisuutta. Tuli iso yhtiö ja antoi töitä. Kun se lähtee pois, kaivataan jotakin, joka taas antaisi töitä sen sijaan, että tuotettaisiin työtä itse itselle. Siitä, että työn antaminen olisi jonkun velvollisuus, pitää oppia pois ja ottaa käyttöön ne yrittäjyyden elkeet, joiden voimalla Savo ja Kainuu on asutettu. Osaajia idän alueilta kyllä on löytynyt valtiomiehiksi ja presidenteiksi asti, eivätkä osaamisen ja yrittämisen perinteet mihinkään ole häipyneet. Ne vain pitää kaivaa esille ja ottaa mallia niistä, jotka menestyvät paremmin.

Pahin menestymisen jarru olisi asettua odottamaan avustuksia tai ryhtyä keplottelemaan sellaisia vaikka EU:lta. Sellaistakin taitaa tapahtua. Menestyvä yritys pärjää tuotteillaan ja palveluillaan.

Evoluutio tarvitsee haasteita

Poistin hetki sitten aiemman blogikirjoitukseni "Johtajatkin ovat ihmisiä". En tullut katumapäälle jutun sisällön vuoksi. Minua alkoivat kiusaamaan sen imuroimat roskapostit. Joku nimettömänä esiintyvä on pommittanut juttua asiaankuulumattomilla englanninkielisillä kommenteilla. Olen monesti iloinnut saapuneen uuden kommentin ilmoituksesta ja pettynyt nähdessäni sen taaskin olevan anonyymi roskakommentoija. Nyt minulle sitten sattui lipsahdus ja asiattoman kommentin tuhoamisen sijasta julkaisin sen. En löytänyt keinoa, jolla julkaistun kommentin olisi saanut pois ja tuhosin koko jutun. Jospa se ei enää haudassa imuroisi roskaposteja.

Tuosta tuli taas pontta pohdiskella, kuinka nopeasti kehittyvä Internet ja sen ilmiöt muistuttavat elämää itseään. Sattumalta myös TV:stä tuli hetki sitten dokumentti, jossa tarkasteltiin verkottumisen lainalaisuuksia. Tiede todistaa sen, että ihmisten sosiaaliset verkot, tautiepidemiat ja Internetin rakenne noudattavat kehittyessään samoja lainalaisuuksia.

Uskon, että Charles Darwinin teoriat pätevät myös netissä. Erkki Kurenniemi väitti eräässä esitelmässään, että Internet edustaa samanlaista evoluutioharppausta, kuin solujen jakautuminen, kahdella jalalla käveleminen ja puhekyvyn kehittyminen ovat olleet. Internetin myötä ihmiskunnalle kehittyy globaali tietovarasto, hermosto ja kyky käyttää niitä. Internetin kehittyminen alkoi siitä, kun tietoa opittiin monistamaan ja jakamaan koneellisesti, eli keksittiin kirjapainotaito.

Samalla kun evoluutio on kehittänyt hyödyllisiä rakenteita, se on tuhlannut valtavasti resursseja. Kuuluu asiaan, ettei ihmisen geeneistä läheskään kaikki ole tarpeellisia. Koodi on rakentunut onnistumisten ja erehtymisten tuloksena vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja joukkoon on jäänyt pätkiä tarpeettomiksi jääneistä kehityspoluista. Täysin luonnollista.

Niin tämä nettikin kehittyy. Tänne tulee ja tänne jää aivan hillittömän paljon tarpeetonta sälää. Kun nettiin syötetään tietoa tai tiedon annetaan mennä sinne, ei kukaan voi tietää mitä käyttöä sille lopulta on.

Senkin minä ymmärrän, mikä tuollaisten kiusallisten roskapostien tarkoitus on. Tietenkin niillä on liikkeellelaskijalleen oma tarkoituksensa, esimerkiksi Viagra-myynnin edistäminen. Netin evoluution näkökulmasta niillä on tarkoituksena aiheuttaa hämmennystä ja toimia, joilla netistä tulee parempi. Netti ei vielä korjaa itse itseään, mutta symbioosissa ihmisen kanssa tapahtuu jotakin.

Minun kohdalla tapahtui toivottavasti se muutos, etten enää paina 'julkaise', kun pitää painaa 'poista'.

Ahdistaa olla oikeassa

Pikkupoikana tiesin kaikki maailman asiat. Näin äitini kertoo minun sanoneen aivan vakavalla mielellä. Ja olinhan minä fiksu poika, tiesin numerot ja kirjaimet ja osasin kirjoittaa oman nimeni vanhemman sisareni mallin mukaan ennen kouluikää. Minun itsetuntoani ei häirinnyt se, että nimikirjoitukseni 'ITTAM' herätti hilpeyttä.

Tulee nykyisinkin samanlainen tunne esimerkiksi maahanmuuttokeskustelun yhteydessä. Kuinka tutkijat, tohtorismiehet ja -naiset, huippupoliitikot ja lehdet voivat ymmärtää kansan mielipiteet maahanmuuttajia kohtaan niin väärin? Kansan enemmistö on muka maahanmuuttovastainen, ellei peräti rasistinen.

Eihän se niin ole. Kysymyksessä on niin yksinkertainen asia, että sen on lähes jokainen oppinut jo lapsena: 'Maassa maan tavalla tai maasta pois.' Tämä oppi vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja tuntemuksiin joko tiedostaen tai tiedostamatta. Sellaiset, jotka haluavat edes yrittää sopeutumista, ovat tervetulleita ihon väristä tai kielestä riippumatta. Kuitenkin se uhka, jonka osan maahantuojista koetaan aiheuttavan, laittaa ihmiset vastaamaan maahanmuutosta kysyjille varmuuden vuoksi 'ei'. Pitäisi puhua erikseen niistä ja näistä maahanmuuttajista, niin saataisiin oikeat mielipiteet esille.

Maahanmuuttajien joukossa on karkeasti ottaen kahdenlaista porukkaa: niitä, jotka haluavat tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa, vaikuttaa siihen ja antaa sen vaikuttaa itseensä ja niitä, joille oma kulttuuri ja tavat ovat niin pyhiä, ettei niistä voi joustaa edes vieraalle maalle asettuessaan. Jälkimmäisten joukossa varsinaisia änkyröitä ovat ne, jotka eivät voi seurustella ja avioitua vääräuskoisen kantaväestön kanssa. He eivät sulaudu osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria, vaan muodostavat epäluuloja herättäviä ja ylläpitäviä suljettuja yhteisöjä. Miksi sellaisia tänne haluttaisiin, jotka eivät halua tulla joukkoon, vaan muodostaa omia joukkojaan? Näiden vuoksi kaikelle maahanmuutolle tulee kansan mielissä ikävä leima.

Tervetulleita ovat esimerkiksi thaimaalaiset, joiden omaan kulttuuriperimään kuuluu suuri suvaitsevaisuus. Kuulin pitkään Bangkokissa asuneelta kollegaltani, että paikallinen väestö piti rikkautena sitä, että naapuristossa oli mahdollisimman monta erilaista uskontoa. He osasivat nauttia uudesta vuodesta sekä meidän tavallamme että kiinalaisten kanssa. Pääsiäinen sopi siinä missä juutalaisten vastaavat juhlat.

Vietnamin venepakolaiset ovat sulautuneet joukkoomme lähes yhtä hyvin kuin karjalaiset, omat pakolaisemme. On kaunista katsottavaa ja kuultavaa avoimesti monikulttuurinen perhe, jonka isän tai äidin juuret ovat selvästi jossakin muualla. Poikieni lapsuuden lähipiiriin kuului kaksi mitä ihaninta isompaa tyttöä, joiden isä oli ihonväriltään musta ja äiti ei. Monet kerrat he hakivat poikia ulos leikkeihinsä, vaikka ikäero tyttöjen hyväksi oli melkoinen. Hyvin kelpasivat tytöt aikuistuessaan suomalaisille avioliittomarkkinoille.

Ja kuinka iloinen olenkaan entisen kotiseutuni poikien puolesta, kun he saavat vaimoikseen Ludmilan tai Tatjaanan Pirkkojen ja Liisojen muutettua muualle.

Tämän asian voisi kiteyttää seuraavasti: ”NOOKKUOJ AOLUTEVRET”

Ps. Juttu näköjään provosoi kommentin. "Timo" ei malttanut lukea juttua ajatuksella. Tässä vastaus hänelle: minä en vaadi maan tavan noudattamista, vaan tulkitsen kansan enemmistön ajatuksia. Oman suvaitsevuuteni raja kulkee siinä, haluaako maahanmuuttaja tapoineen tulla joukkoon mukaan vaikuttamaan ja saamaan vaikutteita vai muodostaa tänne oman erinomaisen suljetun piirinsä. Ruisleipää kaipaavat suomalaiset maailmalla ja kunniamurhaa suunnittelevat isät ja veljet täällä ovat melkolailla eri asioita. Ps2. Editoin vielä varmuuden vuoksi muutaman selvennyksen itse tekstiin.

Asuuko minussa oikeutensa tietävä kuluttaja vai ikävä nihilisti?

En ole huvittuneena seurannut keskustelua, jonka pääministeri Vanhanen aiheutti ottamalla kantaa lähikauppansa maitovalikoimaan. Kaimaani pyritään moittimaan siitä, että hän olisi antanut äänensä ruotsalaista tuotetta vastaan. Eihän se niin ollut. Hän edellytti kauppansa valikoimaan kuuluvan myös sellaisia tuotteita, joita hän haluaa ostaa, tai vaihtavansa kauppaa. Juuri näin kuluttajan kuuluu toimia käyttääkseen valtaansa.

Löysin myös itsestäni kunnon kuluttajan, kun kuulin avopuolisoltani, ettei suosimaamme aitoa kainuulaista juustoleipää enää saakaan käyttämistämme kaupoista. On tullut kuulemma päätös ylemmältä taholta, mistä maitoherkku vastaisuudessa tulee. Penteleen pentele. Ketjuohjaus luulee saavansa valita puolestani oikean juustoleivän tilalle jonkun epämääräisen makuisen leipäjuuston.

Ei muuten onnistu, kaivan oikean tuotteen vaikka naapurikylästä ja vaihdan kauppaani heti, kun löydän sen, joka vastaa tarpeistamme. Tämän oman kokemukseni perusteella ymmärrän M. Vanhasen reaktiot ja tunnen myötätuntoa häntä kohtaan.

Toinen asia on kotimaisen tuotannon suosiminen. Olen kymmeniä vuosia pyrkinyt suosimaan erityisesti elintarvikkeissa suomalaisia tuotteita. Ominaisuus piinaa minua erityisesti silloin, kun joku tuo eteeni Virossa valmistettua Pirkka-tuotetta tai perinteisellä suomalaisella brändillä koreilevaa hollantilaista keksiä. Kaupassa tihrustan pienellä kirjoitetut tekstit välttyäkseni itse vahingossa hankkimasta muualla tuotettua tavaraa. Turkulaisille nostan hattua ja olen liittynyt joukkoon, joka ei osta Ruotsissa valmistettua Turun sinappia, vaan Turussa valmistettua Auran sinappia. Reilusti ulkomaiset tuotteet ovat parempia, kuin meitä huijaavat mukasuomalaiset.

En oikein ymmärrä, mikä alun perin on saanut minut suosimaan suomalaisia maataloustuotteita. Minulla ei ole metsää, viljelysmaata eikä karjaa. Olisivatko 60-luvun mainokset, joissa kehotettiin suosimaan suomalaista, olleet pysyvästi vaikuttavia? Enää ei sellaisia mainoksia näe, missä ’pumpulitehtaat tytöt’ työllistetään omia suosimalla. Taitavat olla EU-kiellettyjä. Joka tapauksessa ei hyvä, jos lehmät ja pellot menevät muualle. Kaikesta suosimisesta huolimatta niin kävi pumpulitehtaille ja pois mentyään takaisin ne eivät tule.

On toki oikein, että tavara voi kulkea vapaasti rajojen ylitse. On silti hyvä muistaa, että suomalainen tuotanto voi hyvin ja kehittyy vain, jos sen tuotteita ostetaan. Niitä ostetaan, jos ne ovat hyviä ja niitä on tarjolla. Mikä on hyvää kenenkin mielestä, vaihtelee. Minulle on tärkeää myös se, mitä vaikutuksia omalla hankinnallani on esimerkiksi suomalaisen tuotannon olemassaoloon.

On myös oikein, että vapaan kilpailun tiimellyksessä kokonainen kansa yrittää pelata omaan pussiinsa. Itselläni suosimisvietti yltää myös omistukseen. Jos tuotetta valmistavan yrityksen omistaja on suomalainen, kuvittelen kertyvien voittoeurojen jäävän hanakammin ruokkimaan lähiympäristön liike-elämää.

Tai kulkeutuvan etelän golf-kentille ainakin suomalaisissa taskuissa.

Ps. Sain Vaalan juustolasta tiedon, että aitoa kainuulaista juustoleipää tulee Sjoen kitymarkettiin kahdesti viikossa. Sieltä sitä nyt haetaan.

Uskomaton uhka Brysselistä

Brysselistä kuuluu kummia. EU:n uusi maksupalvelulaki uhkaa estää sellaisten palveluiden tuottamisen, jonka avulla suomalaiset ovat voineet maksaa mm. ratikkalippunsa kätevästi kännykällä. On olemassa satoja muita palvelusovelluksia, joissa kännykän käyttäminen maksamiseen tehostaisi toimintaa ja palvelisi ihmisiä paremmin.

(http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/85294-eusta-uhka-suomen-kannykkalipuille)

Kysymys kiteytyy kuulema siihen, kuuluuko kännykkämaksaminen maksupalvelulain piiriin vai onko se lisäarvopalvelu, jonka saa käyttöönsä kännykällä. Suomalaisen lain valmistelijan mielestä kännykällä maksaminen ei tuo lisäarvoa.

Nyt ovat lain valmistelijat tuijottaneet puskiin ja lillukanvarsiin niin, että ovat kadottaneet metsän näkyvistä. On käsittämätöntä, että asiakkaat pakotetaan aikaan ennen kännykkämaksamista, tai että palveluiden kehittäjiä vaaditaan tekemään turhia muutoksia toimiviin kännykkämaksamisen konsepteihin, jotta ne muka tuottaisivat lisäarvoa.

Kännykällä maksaminen sinänsä on lisäarvopalvelu: laite on aina mukana, se kykenee välittämään maksua ja suoritetta tarkoittavat tiedot suoraan palvelun tarjoajan ja asiakkaan välillä. Mikään muu systeemi ei sitä tee ilman, että väliin rakennetaan kassajärjestelmiä, käteislippaita, luottokortin lukijoita jne.

Eikö toiminnan tehostaminen kätevällä ja mutkattomalla menetelmällä muka tuo lisäarvoa? Haloo haloo EU-byrokraatit ja heidän seurailijansa! Tässä lienee taaskin kysymys siitä, että ne, joilla on ollut ikimuistoinen oikeus toimia maksutapahtumien käsittelijänä ja välittäjänä, ovat lobanneet byrokraattien päät sekaisin. Vanhojen maksusysteemien haltijoiden pönkittäminen haiskahtaa halulta pitää yllä kuivalle maalle rakennettuja siltoja ja siltamaksuja. Ei saa kiertää oikopolkujen kautta!

Minulla on lain valmistelijoille vinkki. Ottakaa oppia telepalveluita koskevista pykälistä tai kuunnelkaa niitä, jotka valmistelevat postipalvelulakia. Telepalveluita ja postipalveluita koskevissa pykälissä tunnetaan käsite 'yleispalveluvelvoite'. Sen soveltaminen maksupalveluihin tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että perinteisiä maksupalveluita tuottavat velvoitetaan tuottamaan palvelunsa EU:n määrittelemällä tavalla ja että julkisten palvelutapahtumien tuottajat velvoitettaisiin tarjoamaan joku yleisvelvoitteen mukaisista maksutavoista. Näin kaikki EU-kansalaiset voisivat kaikkialla EU:n alueella saada palvelunsa, mutta tällä tasa-arvotavoitteella ei häirittäisi niitä, jotka haluavat kehittää ja käyttää kehitystä eteenpäin vieviä ja markkinoiden rajoja kokeilevia uusia toimintamalleja.

Miljoonapuhe

Nyt saa pistää tikulla silmään, sillä muistelen vanhoja. Löysin aarteen, CD-levyn, jolle olin varmuuskopioinut omia tiedostojani 90-luvun lopussa. Olin sillon Pekka Vennamon ristimä "Mr.Mobile", joka sai pitää puheita ja ennustaa tulevaisuutta. Pidin kai omia juttujani niin arvossa, että laitoin talteen :)

Seuraavassa on näyte. Se on juhlapuhe vuodelta 1996, jolloin Telen (tulevan Soneran) verkoissa oli yhteensä miljoona NMT- ja GSM-asiakasta. Monet esittämäni visiot ovat vieläkin visioita. Tässä puheessa esitän myös vision matkapuhelimen ja Internetin yhteispelistä. Minua harmittaa vieläkin se, etten saanut sitä operaattorin liittymälähtöistä visiota Sonerassa toteuttaa valtaan päässeen palvelusisältöjä korostavan liiketoiminta-ajattelun seurauksena.

---------------------------------------------------------------------------

Hyvät kutsuvieraat ja ystävät

Miljoona matkapuhelinliittymää ja tämä tilaisuus houkuttelevat esittämään visioita ja ennustuksia. Olemme pitäneet tapanamme järjestää suurten etappien johdosta toimialamme edustajille - asiakkaista ja laitekauppiaista tietoliikenneteollisuuden ja julkisen vallan edustajiin asti - samantapaisia tilaisuuksia, kuin tämä. 70-luvulla juhlittiin jokaista 10000 uutta liittymää. Nyt on tahti harventunut - kymmenen tuhannen raja ylitetään parin viikon välein.

Edellinen suuri tapaamisemme oli 1992, jolloin vietimme NMT:n kymmenvuotissyntymäpäivää. Silloin keskeinen kysymys oli, milloin miljoonan matkapuhelimen raja Suomessa rikottaisiin. Kaikki eivät tainneet uskoa, että koskaan tätä rajaa rikkoisimme, ja rohkeimmat ennustivat vuosituhannen vaihdetta, kuinkas muuten.

Historian ja menneen kehityksen kiittämisen lisäksi olemme pyrkineet tilaisuuksiemme yhteydessä katsomaan eteenpäin ja hakemaan haasteita ja suuntaa koko toimialalle. Johtavan matkapuhelinoperaattorin ominaisuudessa olemme aina halunneet kantaa vastuuta myös kumppaniemme menestyksestä.

Erityisesti nyt, kun televiestinnässä ja yhteiskunnassa tapahtuu suuria muutoksia, tulee esille koko joukko uusia kysymyksiä. Pääsemmekö entiseen tapaan kiihtyvällä nopeudella kahteen miljoonaan, kenties kolmeen? Suomalaisten lukumäärä on 5 miljoonaa, onko raja vasta siellä? Miksi kaikki ihmiset hankkisivat matkapuhelimen? Mikä on matkapuhelin viiden vuoden kuluttua? Kuinka toimialarakenne kehittyy? Kuka pärjää, kuka katoaa kuvasta?

Oikeiden kysymysten löytäminen saattaakin olla arvokaampaa tulevan kehityksen hallitsemiseksi kuin valmiit vastaukset. Tulevaisuutta koskevat kysymykset ovat sitä paitsi todennäköisemmin oikeita, kuin tulevaisuutta koskevat vastaukset. Oikeat kysymykset mielessään on helpompaa kohdata muuttuvat tilanteet, ja toimia niiden edellyttämällä tavalla kuin joutua jatkuvasti murehtimaan pieleen menneitä ennustuksiaan.

Mitä ovat oikeat kysymykset nyt?

Määrällinen ennustaminen, eli kuinka monta liittymää tai asiakasta meillä on vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua, on tietenkin aina ajankohtaista nopeasti kehittyvällä ja kasvavalla alalla. Näiden ennusteiden perusteella tehdään kauaskantoisia ratkaisuja mm. taajuuksien jakamisessa, teknologian määrittelyssä ja verkkojen arkkitehtuurissa. Yleinen mielenkiinto seuraa liittymiemme lukumäärää maailmanlaajuisesti.

Olemme yleensä tarkastelleet myös sitä, mitä matkapuhelintekniikassa on tapahtumassa. Tämä asia on edelleen tärkeä, puhutaanhan yleismaailmallisista ties mitä modulaatiotekniikkaa käyttävistä ensi vuosituhannen järjestelmistä. Verkkojen peittoalueet? Nekin kehittyvät, mutta kun Tele tarjoaa jo tänään maanlaajuiset ja lähes globaalit NMT-GSM palvelut, ja peittää loputkin alueet Inmarsatin satelliittipalveluilla, ei peittoalueista oikeastaan enää voi paljon muuta sanoa, kuin että riittävästi peittää.

Tärkeimpinä kysymyksinä pidän kuitenkin niitä, jotka pyrkivät hakemaan syitä kehitykselle. Kysymykset, jotka ovat tyyppiä miksi, miten, minkälainen, kenelle, mitä siitä seuraa, mitä siihen liittyy, antavat meille eväitä vaikuttaa tulevaisuuteemme. On myös joukko kysymyksiä, joita nousee yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, sekä taloudellisten ja ekologisten arvojen perusteella. Onko kehitys hyväksi, hyötyykö kansantalous, väheneekö työttömyys, edistämmekö kestävää kehitystä? Kun matkapuhelimia on jo lähes joka neljännellä suomalaisella, ja kasvu on nopeampaa kuin koskaan aiemmin, ovat tällaiset kysymykset oikeutettuja, ja myös meidän tulee hakea niihin vastauksia.

Kuten tämän seminaarin ohjelmasta olette jo havainneet, olemme kannustamassa keskusteluun edellämainituista kysymyksistä ja laajentaneet pohdiskelumme matkaviestintää laajemmaksi. Tämä viestii sitä, että haluamme kytkeä matkapuhelimet laajempaan yhteyteen. Miljoona matkapuhelinta ovat mukana joka tapauksessa paitsi televiestinnässa myös yhä useamman ihmisen jokapäiväisessä tai oikeastaan jokahetkisessä elämässä.

Kaikkia kysymyksiä emme tänään varmasti löydä, emmekä kaikkiin tunnistamiimme kysymyksiin saa vastausta. Suurin osa vastauksista syntyy varmasti teidän kaikkien omissa ajatuksissa esiintyjien toivottavasti aiheuttamien herätteiden myötävaikutuksesta. Toivomme keskustelun jatkuvan myös tämän tilaisuuden jälkeen.

Puheenvuoroni otsikko on "Telen tuotteet osana viestinnän kehitystä". Jotta edes hieman pysyisin annetussa aiheessa, esitän jonkun ajatuksen siitä, kuinka me omalla tavallamme viemme eteenpäin sitä kehitystä, jota tietoyhteiskunnaksi kutsutaan.

Meille matkaviestinnän ihmisille keskeinen kysymys on se, mikä saa yhä useammat ihmiset ottamaan käyttöönsä matkaviestimen. Tähänastinen kehitys on riippunut lähinnä siitä, millä hinnalla on myyty kuinkakin pieniä matkapuhelimia. Telen tuotepanostus on ollut pääosin sen ratkaisemista, kuinka kaikki käyttäjät saadaan mahtumaan verkkoihin. Olemme toki itse osasyyllisiä ennusteet jatkuvasti ylittäneeseen kasvuun tekemällä kaikkemme kasvun nopeuttamiseksi. Olemme kehittäneet erilaisille käyttäjäryhmille sopivia liitymiä, ja palveluja, jotka lisäävät matkapuhelimien käytettävyyttä, hyväksyttävyyttä ja houkuttavuutta. Liikkuvien ihmisten palveluun kuuluu myös se, että verkkojen käyttöalueita on koko ajan laajennettu. GSM toimii jo yli 40 maassa ja NMT lähes joka kolkassa Pohjois-Euroopassa. Näitä asioita teemme myös vastaisuudessa.

Yhä useampi kehityshankkeemme liittyy kuitenkin siihen, kuinka palvelumme sisältöä ja ominaisuuksia voidaan kehittää yhä kasvavien asiakastarpeiden tyydyttämiseksi ja samalla uusien käyttäjäryhmien palvelemiseksi. Tästä on jo lukuisia käytännön esimerkkejä, kuten Privatel yrityksille, Privat ja Privat Family perhekonsepti yksityisille, ja tietenkin Kotisoitto, jossa yhdistetään luovalla tavalla älyverkon kautta matkapuhelinverkko ja kiinteä puhelinverkko.

Kotisoitto on jonkinlainen esisoitto joukolle palveluita, jotka tuotetaan verkosta ja sen omistussuhteista riippumatta verkkoihin liitetyillä älykkäillä laitteilla ja eri verkkojen ominaisuuksiin soveltuvalla asiakashallinnalla. Kotisoiton voi hankkia riippumatta siitä, onko siihen kytkettävä lankapuhelin Telen, HPY:n tai minkä tahansa muun operaattorin verkossa. Kotisoitossa on lisäksi huomionarvoista se, että se on käyttäjän, henkilön palvelu, vaikka sen "isäntäpalvelu" olisikin yrityksen omistuksessa. Matkapuhelinliittymästä irrallaanhan ei kotisoittoa ole olemassakaan. Lisää tämäntapaisia tuotteita on luvassa. Telen palveluihin kuuluu myös mahdollisuus eritellä toisistaan jo laskua kirjoitettaessa ne puhelut, jotka käyttäjä haluaa soittaa omaan laskuunsa niistä, jotka yritys on halukas maksamaan.

Tele esitteli ensimmäisenä maailmassa ITU:n Telecom 95 näyttelyssä viime syksynä virtuaalivaihteen, älykkään järjestelyn, jonka avulla matkapuhelimet saadaan toimimaan vaihteen alaliittymien tavoin. Privatelista tämä palvelu, joka on kaupallisesti tulossa markkinoille vielä tänä vuonna, eroaa siten, että siinä ei käytetä kiinteän verkon vaihdetta lainkaan. Yritykselle virtuaalivaihde liittymineen on ratkaisu, joka korvaa kiinteän vaihteen palveluineen. Tämän lisäksi jokainen käyttäjä saa kaikki normaalit matkapuhelinpalvelut.

Virtuaalivaihteen kehittelyyn liittyykin tämän puheenvuoroni ehkä merkittävin viesti uudesta matkaviestinnän kehityksen suunnasta. Virtuaalivaihteen ominaisuudet ovat hyvin monipuoliset. Jokaisen yrityksen tietoliikenneasioita hoitavat ihmiset tietävät, mitä merkitsevät jatkuvat muutokset palvelujen hallinnalle. Ihmisiä tulee ja menee, heidän palvelutarpeensa muuttuvat, ja Tele ja laitevalmistajat tuovat jatkuvasti tuotteisiinsa uusia palveluja ja ominaisuuksia. Matkapuhelinpalvelu on vielä siinä mielessä haastavampi, että sen voi ottaa taskussa mukaansa ja käyttää myös henkilökohtaisissa tarpeissa, ja silti se pitäisi jotenkin olla yrityksen hallinnassa.

Tähän asti matkapuhelinpalvelun ominaisuuksia on muutettu ottamalla yhteyttä Telen NMT-GSM asiakaspalveluun, joka päätteillään pääsee muuttamaan verkoissa olevia asetuksia. Myös parhaille NMT-GSM kauppiaille on annettu mahdollisuudet suoraan päätteiltä aktivoida ja muuttaa palveluita. Kun puhutaan sellaisista tuotteista kuin virtuaalivaihde on, tulee palvelujen managerointi välikäsien kautta työlääksi. Tapahtumia ja optioita on yksinkertaisesti liian paljon näin hallittavaksi. Ratkaisuksi löydettiin - niin, mikäpä muu kuin Internet tai oikeammin TCP/IP protokolla ja siihen tukeutuvat älykkäät ohjelmat. Virtuaalivaihteen ominaisuuksia voidaan siis muutella samaan tapaan hiirellä klikkailemalla, kuin Internetissä surfaillaan linkkejä käyttäen sivulta toiselle toiseen. Linkin korvaa aktivoitava tai muutettava palveluominaisuus.

Eikä tässä vielä kaikki. Se varsinainen uusi suunta matkaviestinnän kehittymiselle on vasta tämän edellisen soveltaminen laajemmalle käyttäjäjoukolle. Kun verkkojen ominaisuudet kerran joka tapauksessa virtuaalivaihteiden ja muiden monimutkaisten yrityksille suunnitelujen palvelujen vuoksi viritetään sellaiseen kuntoon, että koska tahansa asiakas voi aktivoida ja passivoida ja muutenkin muuttaa mielin määrin palvelunsa parametriasetuksia, miksi niitä ei sitten käytettäisi kaikkien asiakkaiden palvelemiseksi. Ja tämä puolestaan tekee mahdolliseksi yhä monipuolisempien palvelujen tuottamisen ilman, että niiden käyttö ja hallinta olisi vaikeaa.

Se, että periaatteessa jokaikinen matkapuhelinverkon käyttäjä voisi hallita omaa palvelukonseptiaan matkapuhelimen ohella Internetin kautta saamaan kuin virtuaalivaihdetta hallitaan, tarkoittaa käytännössä, että jokainen matkapuhelinasiakas on myös Internetasiakas ja matkapuhelinverkot ja Internet toimivat yhdessä. Liikkuvan asiakkaan tavoittaminen onnistuu entiseen tapaan, ja sen lisäksi hän voi hallita kommunikointiaan Internetin kautta paljon nykyistä monipuolisemmin. Hän voi ohjata tietyt puhelut vaikkapa sihteerille, mutta tarkasti valitsemansa suoraan itsellensä kännykkään. NMT-GSM vastaajaan lähetetyt telefaxit asiakas lukee tietenkin joko Internetin kautta tai tulostaa nykyiseen tapaan johonkin telefaxlaitteeseen. Kun tähän vielä yhdistetään kehitys, jossa matkapuhelimesta tulee todellinen matkaviestin - PC:n, organisaattorin ja kännykän yhdistelmä, on uuden maailman ainekset jo koossa. Loput on vain mielikuvituksesta ja ohjelmista kiinni.

On varmasti turhan aikaista luetella niitä kaikkia mahdollisuuksia, joita tällainen älyverkon, älykkään matkapuhelinverkon ja Internetin sekä päätelaitteissa olevien ohjelmien yhdistelmä tulee käytännössä tarjoamaan. Sen verran vakavasti otamme Telessä tämän mahdollisuuden, että olemme jo varanneet kaikille NMT-GSM liittymillemme myös Internetosoitteet. (Kuva, jossa 9400400063@gsm.inet.fi) En aivan vielä tänään uskalla todeta myös miljoonan Internet-asiakkaan rajan rikkoutuneen. Vie vielä oman aikansa, ennenkuin NMT-GSM-Inet- symbioosin palvelut konkretisoituvat jokaisen ulottuville. Tähän suuntaan olemme kuitenkin päättäneet mennä, ja tuloksia uskomme myös syntyvän. Miljoonas Internetasiakas ei tule olemaan 25 vuoden kehityksen takana.

Lopuksi haluan ottaa vielä kantaa muutamaan aiemmin mainitsemaani kysymykseen. Matkaviestinnän kasvun rajoja haettaessa on hyvä muistaa, että tietoliikenne kokonaisuudessaan on välittämistä, pohjimmiltaan ihmiseltä ihmiselle. Nimenomaan matkapuhelin on henkilökohtainen väline, joka toteuttaa juuri sitä tehtävää, jota käyttäjänsä haluaa. Se kulkee käyttäjänsä mukana, lähettää ja ottaa vastaan viestejä tai ohjaa ne muualle, yhdistää käyttäjänsä keskustelemaan toisen ihmisen kanssa ja sillä käyttäjä voi tilata itselleen mitä erilaisempia palveluja. Miksi ei jokainen ihminen lopulta haluaisi tällaista välinettä, jolla hän henkilökohtaisesti hallitsee omaa kommunikointiaan?

On vielä paljon ihmisiä, jotka uskovat, etteivät koskaan tarvitse kännykkää. Entä jos kännykkä avaakin tiet arkisten askareitten kätevämpään hoitamiseen? Yrityksissä on jo monet toiminnot rakennettu siten, että henkilökohtainen viestintäväline, tänään vielä lähinnä puhelimena käytettävä, on keskeinen ja välttämätön. Perheen sisäinen kommunikointi voisi myös sujua paljon näppärämmin, kun jokaisella olisi samaan perheen palvelukonseptiin kuuluvat henkilökohtaiset puhelimet.

Hinnat? Puhelujen hinnat ovat jo nyt samaa luokkaa - monesssa tapauksessa halvemmat, kuin perinteisellä lankapuhelimella, enkä usko niiden tulevaisuudessakaan nousevan. Sitäpaitsi, jotta langat voitaisiin varata niille paremmin sopiviin nopeaa tiedonsiirtoa tarvitseviin tarpeisiin, on puhelut järkevintä hoitaakin omilla matkapuhelimilla.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus? Verkon palveluja ja palvelukonsepteja tulee riittämään tavallisesta täydelliseen ja puhelimia on vähintään yhtä hyvät valikoimat. Edullisimmillaan puhelin voi olla jo parillakin omistajalla käynyt, ja sen hankkiminen ei ole kustannuskysymys. Digitaalimaailman tuotteet saattavat sitäpaitsi olla paljon pitkäikäisempiä, kuin vanhan ajan virityksiä vaativat koneet. Työtönkin tarvitsee kontakteja kauempana oleviin ihmisiin, ja hän jos kuka odottaa soittoa koska vain, missä vain.

Ihminen? Seuraava paneelikeskustelu käsittelee tätä aihetta, mutta en malta olla lopuksi lupaamatta sitä, että Telen matkaviestintää kehitetään ihmisten ehdoilla. Meille on tärkeää se, että jokainen suomalainen voisi jonain päivänä hyötyä omasta henkilökohtaisesta matkaviestimestään, emmekä tähän päämäärään voi päästä ilman jokaisen suomalaisen hyväksyntää. Vielä silloinkin, kun matkaviestimellä voi tehdä lähes mitä tahansa munankeittämistä ja ojankaivuuta ehkä lukuun ottamatta, suurin osa käytöstä on puhumista ihmisten kesken. Markkinointiviestinnän sloganit tulevat ja menevät, mutta aina on ajankohtaista kehottaa ihmisiä puhumaan toisillensa.

Tähän loppuun varamasti vielä mahtuu kiitokset kaikille niille, joiden ansiosta miljoonan matkapuhelimen raja on rikottu. Joukkoon mahtuvat kaikki ne viisaat miehet ja naiset, joiden linjanvetoja ja esimerkkiä lähdimme noudattamaan jo 70-luvulla. Yhteistyökumppaneistamme erityisesti matkapuhelinkauppiaat ansaitsevat maininnan. Heidän kanssaan aiomme jakaa myös tulevat kehitysvaiheet, sillä uskomme, että 25 vuoden aikana rakennettu luottamus toimii hyvänä perustana myös uusiin haasteisiin vastaamiselle. Niin, ja kiitos tietenkin fiksuille suomalaisille, jotka ovat matkapuhelimet niin moniin eri käyttötarpeisiinsa hankkineet.

Matti Makkonen

Vanhoja valelääkäreitä?

Karjaalla lääkärinä toiminut reipas nuorimies ja hänestä käytävä keskustelu pani muistelemaan omia vähäisiä kokemuksiani lääkäreistä. Taitaa olla viroissa melko paljon kelvotonta porukkaa riippumatta siitä, ovatko heidän paperinsa kunnossa vai eivät. Karjaan valelääkäri sentään yritti kovasti olla hyvä lääkäri. Kokemusteni mukaan usealla lääkärillä ei ole minkäänlaista hinkua tehdä työtään hyvin.

Tapaus 1

Loukkasin reiteni Uudenkaupungin sähkölaitoksella kesäharjoittelijana ollessani törmäämällä sähkötolppaan. Tapaturma sinänsä on mielenkiintoinen tarina, mutta jääköön toiseen kertaan. Sen lääketieteelliset seuraamukset johtivat minut teknikko Laineen saattamana terveyskeskukseen. Päivystävä lääk.kand. N.N. määräsi minulle mustelmavoidetta ja laittoi kotiin. Yöllä reiteni turposi niin, että jalka näytti syöttöporsaalta ja tuntui tosi pönkeältä. Uudestaan terkkariin ja oikean lääkärin nähtäväksi. ”Kuka h:tti tätä katsoi?” jäi mieleeni hänen diagnoosikseen. Suoraan vuodeosastolle, jolla pötkötin pari viikkoa, kunnes revenneet verisuonet vähän korjautuivat ja reiden sisään vuotanut veri oli imetty pois.

Tapaus 2

Äitini oli keväällä kärsinyt vatsakivuista. Hänen luottolääkärinsä 'tohtori' A.A. määräsi särkylääkkeitä. Kesäkuussa äidin käsi meni satunnaisesti veltoksi, mutta palasi pian ennalleen. Luottolääkäri kielsi nojaamasta kyynärpäähän... Pätevää koulutusta ja kokemusta saanut apuhoitajasisareni epäili jotain vakavampaa ja hankki äidilleni tutkimuspaikan Kiljavan sairaalasta. Lähtöpäivänä hän huomasi myös mökellystä, pientä epäselvyyttä, puheliaan ja ennen selkeäsanaisen karjalaismummon sanoissa. Sitä myöten oli selvää, että aivoissa veri jätti jotkut kohdat kiertämättä. Tai siis kiersi tietyt paikat käymättä hapetushommissa. Kiljavalla huomattiin lisäksi, että äidilläni oli pitkälle kehittynyt maksasyöpä. Myöhemmin sen alkuperäksi todettiin paksusuoli. Äitini oli luottanut oman 'tohtorinsa' rauhoittaviin diagnooseihin taudin pikkuhiljaa kehittyessä. Äidin kuoltua syyskuun alussa pyysivät Järvenpään terveyskeskuksen saattohoitajat meiltä anteeksi. Tohtori A.A.:ta emme koskaan ole tavanneet, eikä hän toivottavasti enää ole virassaan.

Tapaus 3

Sain nuorena miehenä, alle 40-vuotiaana, pahoja vatsavaivoja. Itse asiassa ne tuntuivat rintakipuna ja eräänä aamuna ne yllättivät työpaikalla niin, että sihteerini hätääntyi. Hänen edellinen esimiehensä kuoli sydämen pettäessä sattumalta minun käsiini yhteisellä työmatkallamme, eikä sihteeri halunnut draaman toistuvan. Hän soitti ambulanssin. Miehet mittailivat aikansa ja sanoivat sydämen olevan kunnossa. Kivutkin siinä jo hellittivät otettaan ja sovimme minun hakeutuvan lääkäriin. Työpaikan luottolääkäri tohtori K.K. totesi kaikkien mittausten ja havaintoletkun nielemisen jälkeen vaivojen todennäköiseksi lähteeksi pohjukaissuonen haavautuman. Lomien ja viikonlopun aikana se antoi olla rauhassa, mutta pahimpina päivinä puhelimen soiminen aiheutti kivun. Stressitauti, vatsahaava... Useita vuosia kävin kerta toisensa jälkeen uusimassa reseptin kivut peittäviin pillereihin. Samalta luottotohtorilta tietenkin, kunnes hän sattui olemaan tarpeeni sattuessa lomalla. Lomalääkäri P.P. uusi pillerireseptin, mutta kysäisi mitä tiedän helicobakteereista. No, en mitään, mutta sellaista päätettiin etsiä ja se masustani löytyikin. Pöpö häädettiin pois ja sen jälkeen vatsa on sietänyt kaikkea mitä pääkin. P.P. lohdutti monivuotisen huonon hoidon olleen onnekasta. Jos haavautuma olisi ollut jossakin muualla kuin pohjukaissuolessa, olisi minulla suuri riski sairastua vielä syöpäänkin. K.K. lienee jo eläkkeellä. Jos ei, niin toivottavasti on paljon lomilla.

Tapaus 4

Ollessani jo aikuisessa iässä, yli 50 vuotias, koin polveni alkaneen jotenkin lonksumaan ja päätin hakea silloisen työnantajani piikkiin neuvoa polven käyttökunnossa pitämiseksi Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevasta lääkärikeskuksesta. Pian kättelyn jälkeen nuori lääkäri kysyi mahdollisista kivuista ja kun ilmaisin jotain pientä kivunpoikastakin olevan, hän lupasi oitis määrätä särkylääkettä. Kerroin, että en haluaisi lääkettä, vaan ohjeet siitä kuinka polvi saadaan pysymään kunnossa. Joiltakin kollegoilta oli mennyt nivelkierukka huonoksi ja joutuivat sitten leikkauspöydälle. Vähän polvea ropeloituaan hän toisti lääkemääräysehdotuksen ja toistin oman näkemykseni särkylääkkeiden tarpeettomuudesta jo pienen adrenaliinin ponnettamana. Sen verran minäkin ymmärsin, etteivät särkylääkkeet vaikuttaneet vaivan syyhyn. Päädyimme ottamaan vielä röntgenkuvat, mutta niidenkään perusteella ei mitään selvää vikaa löytynyt. Vielä kerran jouduin kieltäytymään särkylääkereseptistä.

Sovimme lopuksi, että tarkkailisin polven tilan kehittymistä. Jututin muutamaa maallikkoa ja päädyin kokeilemaan uusia kenkiä. Vaivat hävisivät. Olen myöhemmin huomannut, että jotkut kengät saavat vaivani palaamaan ja toiset häviämään. Minulla on taipumusta astua periksi antavat kengät 'linttaan'. Ilmiötä vastustavat kengät riitelevät polveni kanssa siitä, missä asennossa mennään. Jos epäsopu jatkuu, jompi kumpi antaa periksi.

Tapaus 5

Mielessäni on näitä tapauksia muitakin, joissa lääkärin ammattitaito joutuu kyseenalaiseksi, mutta tulee mieleeni yksi maininnan arvoinen positiivinen kokemus. Vanhempi poikani sai alle 2-vuotiaana toistuvasti korvatulehduksen, johon Järvenpään lääkäri aina määräsi kaikille lapsiperheille tuttua ja inhottua mansikan makuista antibioottilitkua. Kerran korva taas vihoitteli juuri joulun alla, jolloin Järvenpäässä palvelu oli jo suljettu. Keravalla oli lääkärikeskus vielä auki. Siellä sattuikin olemaan asiansa osaava mies paikalla (uskon hänen olleen oikea lääkäri). Hän kirjoitti reseptin, kuten vastuuriskejä kaihtavan lääkärin kai kuuluikin, mutta antoi sitten ohjeen. ”Älkääpä vielä hakeko lääkettä vaan katsokaa huomiseen. Jos korva yön aikana pahenee, hakekaa lääke ja syökää kuuri. Jos ei, korva todennäköisesti paranee.” Korva parani. Toisen vastaavan hoitotoimenpiteen tohtoroimme sitten omin päin, eikä pojan korvia ole sen jälkeen mikään vaivannut. Ne kai oppivat hoitamaan itsensä, kun eivät antibiotiit puuttuneet peliin.