Kilpailevien verkkojen liiketoiminnat erotettava toisistaan

Suomi on verkkoyhteyksien takapajula, jos mittarina käytetään nopeita kiinteitä yhteyksiä. Viranomaiset ja poliitikot käyttävät mielellään eri mittaria todistellakseen maailmalle oman työnsä onnistumista. Mobiililaajakaistan käytössä Suomi on edelläkävijöiden joukossa, kuten on ollut aina mobiilipalveluissa.

Erityisesti taajamien laitamilla on alueita, joille kukaan ei edes tarjoa nopeita kiinteitä yhteyksiä. Eilen julkisuuteen annettujen lukujen valossa jopa 65% suomalaisista asuu tällaisilla alueilla.

Hei haloo, haloo, kiinteiden yhteyksien sysiminen on iso ja kauan jatkunut ongelma. Viestintäministeri Kiuru murehti asiaa helsinkiläisen kuituosuuskunnan tiedotustilaisuudessa ihan kuin se olisi tullut yllätyksenä. Olisi kuunnellut asiaan liittyviä viestejä aiemmin ja toiminut. Asiaan on yritetty kiinnittää huomiota mm. Finnet-liiton toimesta. Eikö Kiuru ymmärrä vai onko hän luottanut siihen, kuten ministereillä on tapana, että asia hoituu jotenkin pois, kun sille ei tee mitään.

Tätä ongelmaa ei vaan hoidetakaan virkamiesten vasemmalla kädellä, sillä tarvitaan täydellinen politiikan muutos.

Kiinteiden verkkojen syrjäyttäminen

Tilanne on sen politiikan ansiota tai syytä, näkökulmasta riippuen, jolla mobiilioperaattoreiden on sallittu vapaasti kilpailla paitsi keskenään, mikä on hyvä asia, myös niiden operaattoreiden kanssa, joiden liiketoiminta perustuu kiinteisiin verkkoihin. Tämä on huono asia. Televiestinnän toimialan pelisäännöt on jääräpäisesti pidetty sellaisena, että mobiiliverkot ja kiinteät verkot olisivat eri markkinoita, eivätkä siis kilpailisi keskenään.

Todellisuudessa mobiilioperaattorit tarjoavat mobiililaajakaistaa vaihtoehtona kiinteille yhteyksille, toisin sanoen kilpailevat kiinteitä yhteyksiä tarjoavien operaattoreiden kanssa. Kiinteää verkkoa kaiken kukkuraksi reguloidaan, kuin se olisi monopoli. Jälki on ollut rumaa. Suurin osa kiinteän verkon operaattoreista on jo lyönyt hanskat tiskiin ja hakeutunut itse tai tullut kaapatuksi mobiilioperaattoreiden syliin. Mobiilioperaattori ei tarjoa reuna-alueilla kiinteitä yhteyksiä, vaikka sillä sellaisia olisikin. Mobiiliverkosta saavat sijoittajat rahansa pois nopeammin.

Mobiiliverkot eivät riitä digitalisaation toteuttamiseen

Joku voi ihmetellä, mikä on ongelma. Mokkula riittää yleensä yhteydeksi nettisurfailuun ja pankkiasioiden hoitamiseen. Mokkula- tai kännykkäyhteydellä voi yleensä katsoa videopätkiä vaikkapa Facebookista.

Pärjätäkseen kansojen välisessä tehokkuuskilpailussa myös Suomen pitää edistyksellisempien maiden tavoin digitalisoida suunnilleen kaikki, mikä on digitalisoitavissa ja rakentaa julkiset ja kaupalliset palvelut uudestaan siten, että ne hyödyntävät kaikki digitalisaation suomat mahdollisuudet. Verkkoyhteyksien tarve kasvaa valtavasti. Myös televisio on menossa vauhdilla verkkoon.

Kun kaikki palvelut ovat menossa verkkoon, eivät mobiiliyhteyksien nopeus ja laatu riitä palveluiden luotettavaan toimintaan. Verkkojen käyttö kasvaa valtavasti. Mobiiliyhteyksiä rakennetaan koko ajan lisää, mutta silti niiden kanssa tulee ongelmia. Kilpajuoksu kapasiteetin ja kasvavan käytön välillä on jatkuvaa ja näkyy verkkojen ajoittaisena tukkeutumisena. Kiinteillä verkoilla voidaan turvata yhteyksien riittävä nopeus ja tasainen laatu.

Korpitaipaleiden takana saa valtion tukirahoilla tehtyjä valokuituyhteyksiä ja kaupalliset toimijat toimittavat niitä kerrostalokeskustoihin, mutta jo muutaman kilometrin päässä keskustoista tarjotaan yhteydeksi mobiiliverkkoja ja mokkuloita. Poikkeuksena ovat sellaiset alueet, joilla kiinteistä verkoista vastaa itsenäinen alueellinen operaattori, kuten Anvia Kokkolan, Seinäjoen ja Vaasan seuduilla. Anvialla ei ole mobiiliverkkoa ja kiinteät yhteydet ovat sen ydinliiketoimintaa ja ainoa keino saada asiakas verkkoonsa.

Ei Anviakaan aivan kaikkialle kuituja vedä, kuten muinoin puhelinyhteyksiä. Miksi? Alueelliset yhtiöt kilpailevat kiinteillä yhteyksillä paitsi asiakkaista, myös omistajista. Jos yhtiön omistajat alkavat paeta ja laittaa rahansa nopeammin tuottaviin kohteisiin, kuten mobiiliverkkoihin, ei yhtiöllä ole tulevaisuutta. Myös kiinteiden verkkojen kannattavuudesta on pidettävä huolta.

Liiketoiminnat erotettava

Mitä pitäisi tehdä? Pieni säätö ei enää riitä, koska kiinteän verkon operaattorit ovat jo lähes sukupuutossa. DNA, Elisa ja Sonera ovat kahmineet itselleen markkinoita yhdistämällä alueellisia kiinteän verkon operaattoreita itseensä. Näin tehtyään ne ovat minimoineet kiinteän verkon investoinnit ja pakottaneet asiakkaat tyytymään mobiiliverkkojen yhteyksiin kaikkialla, missä kiinteä verkko olisi liiketoimintana haasteellista.

Jos viranomaiset ja lainsäätäjät oikeasti haluavat saada kunnollisten kiinteiden verkkoyhteyksien rakentamiseen puhtia ja Suomen edistyksellisten digitalisaatioon panostavien maiden joukkoon, on kiinteän verkon ja mobiiliverkkojen liiketoiminnat erotettava toisistaan eri yhtiöiksi.

Erottamalla kiinteän verkon liiketoiminta sen kanssa kilpailevasta mobiiliverkkojen liiketoiminnasta saataisiin jälleen kaikille alueille vähintään yksi sellainen operaattori, jonka liiketoiminta perustuu kiinteisiin verkkoihin. Päinvastoin, kuin mobiilioperaattoreilla, sellaisella olisi motiivi tehdä kiinteitä yhteyksiä myös reuna-alueille.

Kymmentä miljardia vuodessa ei tehdä herrojemme opeilla

En ole yleensä viisastellut aivan ajankohtaisista asioista, mutta tämänpäiväiset (2.3.2015) ”uutiset” - näkevämmät ovat tämän älynneet jo ajat sitten – Suomen todellisesta velkaantumisvauhdista ovat näppäimistön ääreen seisahduttavia. Todellinen julkisen talouden velkaantumisvauhti, siis edellisten hallitusten seuraaville perinnöksi jättämä työmaa, on kymmenen miljardia vuodessa. Vanhan ajattelutavan mukaisesti ja kai se edelleen jossakin määrin on pätevä, elämme lastemme kustannuksella. Teemme velkaa, jonka tulevat sukupolvet joutuvat maksamaan.

Pankkiherra ja työnantajajärjestöjen herrat sitä kommentoivat sanomalla, että säästöjä pitää tehdä lisää ja yritystoiminnalle pitää antaa lisää verohuojennuksia. Niillä maa pelastuisi. En usko ja yhtälö on sitä paitsi mahdoton. Säästöt ovat jo sinällään vaikeita ja luopumalla lisää verotuloista tehdään hommasta ylivoimainen.

Yrityksiä ei vaivaa rahan puute vaan ideoiden puute! Maailma on pullollaan rahaa ja sitä riittäisi Suomenkin yrityksille, jos ne vain osaisivat kertoa, mitä tuottavaa sillä tekisivät. Nokialla oli aikanaan hyvä tarina, jota olen ollut itsekin punomassa. Sitä kannatti rahoittaa 90-luvun alun lamankin keskellä.

Hallitusherra vasemmistoa edustavasta puolueesta kertoo, että hallituksen toimet ovat juuri sellaisia, mitä tilanteessa tarvitaan ja jatkaa tilastoihin viitaten, että yhteisöveron kertymä on vähän ongelma. Tämä tarkoittaa saman virheen jatkamista, minkä Kataisen porukka teki heti kautensa aluksi. Kyllä tämä tästä, kunhan talous alkaa taas sujumaan ja verokertymät tulevat kuntoon. Näinhän se on, kun tilastoja tuijotetaan.

Hallitus ei kovin paljon puhu niistä toimista, joita tarvitaan, jotta talous alkaisi sujumaan ja joilla tilastot tulisivat siis kuntoon. Silloin on riskinä, että pankki- ja työnantajajärjestön herrojen ääni kuuluu liian vahvasti. Rahaa annetaan löysästi ilman, että yhtään uutta ajatusta siitä, mitä tuotteita, kenelle ja kuinka maailmalle voitaisiin tuottaa ja viedä.

Kyllä nyt pitäisi herrojenkin keskuudesta valita tekemään päätöksiä vain ne, jotka ymmärtävät antaa kaiken voitavansa sen helpottamiseksi, että kunnolliset kauan kantavat ideat saavat elää ja kukoistaa. Sitähän ei etukäteen tiedetä, mitkä ne parhaat ideat ovat. Markkinat sen päättävät, valitettavasti viiveellä.

Mutta siihen herroilla on mahdollisuus vaikuttaa, mikä ilmapiiri maassa vallitsee. Kuunnellaanko ja annetaanko palstatilaa tilastoja tuijottavalle ja uusia verohelpotuksia ruinaaville, vai niille, joilla saattaisi olla sanottavaa tuotteista, oikeasta tuottavasta työstä, palveluista ja vientimarkkinoista. Niillä maa pelastuu.

Tukevat toimenpiteet pitää kohdistaa lupaavimmille toimialoille ja vakavimmin otettaville tekijöille, niemis-jorityypeille (Jorma Nieminen, Nokian mobiiliteollisuuden isä), eikä jakaa verohelpotuksina kaikille.