lauantai 23. tammikuuta 2010

Miljoonapuhe

Nyt saa pistää tikulla silmään, sillä muistelen vanhoja. Löysin aarteen, CD-levyn, jolle olin varmuuskopioinut omia tiedostojani 90-luvun lopussa. Olin sillon Pekka Vennamon ristimä "Mr.Mobile", joka sai pitää puheita ja ennustaa tulevaisuutta. Pidin kai omia juttujani niin arvossa, että laitoin talteen :)

Seuraavassa on näyte. Se on juhlapuhe vuodelta 1996, jolloin Telen (tulevan Soneran) verkoissa oli yhteensä miljoona NMT- ja GSM-asiakasta. Monet esittämäni visiot ovat vieläkin visioita. Tässä puheessa esitän myös vision matkapuhelimen ja Internetin yhteispelistä. Minua harmittaa vieläkin se, etten saanut sitä operaattorin liittymälähtöistä visiota Sonerassa toteuttaa valtaan päässeen palvelusisältöjä korostavan liiketoiminta-ajattelun seurauksena.

---------------------------------------------------------------------------

Hyvät kutsuvieraat ja ystävät

Miljoona matkapuhelinliittymää ja tämä tilaisuus houkuttelevat esittämään visioita ja ennustuksia. Olemme pitäneet tapanamme järjestää suurten etappien johdosta toimialamme edustajille - asiakkaista ja laitekauppiaista tietoliikenneteollisuuden ja julkisen vallan edustajiin asti - samantapaisia tilaisuuksia, kuin tämä. 70-luvulla juhlittiin jokaista 10000 uutta liittymää. Nyt on tahti harventunut - kymmenen tuhannen raja ylitetään parin viikon välein.

Edellinen suuri tapaamisemme oli 1992, jolloin vietimme NMT:n kymmenvuotissyntymäpäivää. Silloin keskeinen kysymys oli, milloin miljoonan matkapuhelimen raja Suomessa rikottaisiin. Kaikki eivät tainneet uskoa, että koskaan tätä rajaa rikkoisimme, ja rohkeimmat ennustivat vuosituhannen vaihdetta, kuinkas muuten.

Historian ja menneen kehityksen kiittämisen lisäksi olemme pyrkineet tilaisuuksiemme yhteydessä katsomaan eteenpäin ja hakemaan haasteita ja suuntaa koko toimialalle. Johtavan matkapuhelinoperaattorin ominaisuudessa olemme aina halunneet kantaa vastuuta myös kumppaniemme menestyksestä.

Erityisesti nyt, kun televiestinnässä ja yhteiskunnassa tapahtuu suuria muutoksia, tulee esille koko joukko uusia kysymyksiä. Pääsemmekö entiseen tapaan kiihtyvällä nopeudella kahteen miljoonaan, kenties kolmeen? Suomalaisten lukumäärä on 5 miljoonaa, onko raja vasta siellä? Miksi kaikki ihmiset hankkisivat matkapuhelimen? Mikä on matkapuhelin viiden vuoden kuluttua? Kuinka toimialarakenne kehittyy? Kuka pärjää, kuka katoaa kuvasta?

Oikeiden kysymysten löytäminen saattaakin olla arvokaampaa tulevan kehityksen hallitsemiseksi kuin valmiit vastaukset. Tulevaisuutta koskevat kysymykset ovat sitä paitsi todennäköisemmin oikeita, kuin tulevaisuutta koskevat vastaukset. Oikeat kysymykset mielessään on helpompaa kohdata muuttuvat tilanteet, ja toimia niiden edellyttämällä tavalla kuin joutua jatkuvasti murehtimaan pieleen menneitä ennustuksiaan.

Mitä ovat oikeat kysymykset nyt?

Määrällinen ennustaminen, eli kuinka monta liittymää tai asiakasta meillä on vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua, on tietenkin aina ajankohtaista nopeasti kehittyvällä ja kasvavalla alalla. Näiden ennusteiden perusteella tehdään kauaskantoisia ratkaisuja mm. taajuuksien jakamisessa, teknologian määrittelyssä ja verkkojen arkkitehtuurissa. Yleinen mielenkiinto seuraa liittymiemme lukumäärää maailmanlaajuisesti.

Olemme yleensä tarkastelleet myös sitä, mitä matkapuhelintekniikassa on tapahtumassa. Tämä asia on edelleen tärkeä, puhutaanhan yleismaailmallisista ties mitä modulaatiotekniikkaa käyttävistä ensi vuosituhannen järjestelmistä. Verkkojen peittoalueet? Nekin kehittyvät, mutta kun Tele tarjoaa jo tänään maanlaajuiset ja lähes globaalit NMT-GSM palvelut, ja peittää loputkin alueet Inmarsatin satelliittipalveluilla, ei peittoalueista oikeastaan enää voi paljon muuta sanoa, kuin että riittävästi peittää.

Tärkeimpinä kysymyksinä pidän kuitenkin niitä, jotka pyrkivät hakemaan syitä kehitykselle. Kysymykset, jotka ovat tyyppiä miksi, miten, minkälainen, kenelle, mitä siitä seuraa, mitä siihen liittyy, antavat meille eväitä vaikuttaa tulevaisuuteemme. On myös joukko kysymyksiä, joita nousee yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, sekä taloudellisten ja ekologisten arvojen perusteella. Onko kehitys hyväksi, hyötyykö kansantalous, väheneekö työttömyys, edistämmekö kestävää kehitystä? Kun matkapuhelimia on jo lähes joka neljännellä suomalaisella, ja kasvu on nopeampaa kuin koskaan aiemmin, ovat tällaiset kysymykset oikeutettuja, ja myös meidän tulee hakea niihin vastauksia.

Kuten tämän seminaarin ohjelmasta olette jo havainneet, olemme kannustamassa keskusteluun edellämainituista kysymyksistä ja laajentaneet pohdiskelumme matkaviestintää laajemmaksi. Tämä viestii sitä, että haluamme kytkeä matkapuhelimet laajempaan yhteyteen. Miljoona matkapuhelinta ovat mukana joka tapauksessa paitsi televiestinnässa myös yhä useamman ihmisen jokapäiväisessä tai oikeastaan jokahetkisessä elämässä.

Kaikkia kysymyksiä emme tänään varmasti löydä, emmekä kaikkiin tunnistamiimme kysymyksiin saa vastausta. Suurin osa vastauksista syntyy varmasti teidän kaikkien omissa ajatuksissa esiintyjien toivottavasti aiheuttamien herätteiden myötävaikutuksesta. Toivomme keskustelun jatkuvan myös tämän tilaisuuden jälkeen.

Puheenvuoroni otsikko on "Telen tuotteet osana viestinnän kehitystä". Jotta edes hieman pysyisin annetussa aiheessa, esitän jonkun ajatuksen siitä, kuinka me omalla tavallamme viemme eteenpäin sitä kehitystä, jota tietoyhteiskunnaksi kutsutaan.

Meille matkaviestinnän ihmisille keskeinen kysymys on se, mikä saa yhä useammat ihmiset ottamaan käyttöönsä matkaviestimen. Tähänastinen kehitys on riippunut lähinnä siitä, millä hinnalla on myyty kuinkakin pieniä matkapuhelimia. Telen tuotepanostus on ollut pääosin sen ratkaisemista, kuinka kaikki käyttäjät saadaan mahtumaan verkkoihin. Olemme toki itse osasyyllisiä ennusteet jatkuvasti ylittäneeseen kasvuun tekemällä kaikkemme kasvun nopeuttamiseksi. Olemme kehittäneet erilaisille käyttäjäryhmille sopivia liitymiä, ja palveluja, jotka lisäävät matkapuhelimien käytettävyyttä, hyväksyttävyyttä ja houkuttavuutta. Liikkuvien ihmisten palveluun kuuluu myös se, että verkkojen käyttöalueita on koko ajan laajennettu. GSM toimii jo yli 40 maassa ja NMT lähes joka kolkassa Pohjois-Euroopassa. Näitä asioita teemme myös vastaisuudessa.

Yhä useampi kehityshankkeemme liittyy kuitenkin siihen, kuinka palvelumme sisältöä ja ominaisuuksia voidaan kehittää yhä kasvavien asiakastarpeiden tyydyttämiseksi ja samalla uusien käyttäjäryhmien palvelemiseksi. Tästä on jo lukuisia käytännön esimerkkejä, kuten Privatel yrityksille, Privat ja Privat Family perhekonsepti yksityisille, ja tietenkin Kotisoitto, jossa yhdistetään luovalla tavalla älyverkon kautta matkapuhelinverkko ja kiinteä puhelinverkko.

Kotisoitto on jonkinlainen esisoitto joukolle palveluita, jotka tuotetaan verkosta ja sen omistussuhteista riippumatta verkkoihin liitetyillä älykkäillä laitteilla ja eri verkkojen ominaisuuksiin soveltuvalla asiakashallinnalla. Kotisoiton voi hankkia riippumatta siitä, onko siihen kytkettävä lankapuhelin Telen, HPY:n tai minkä tahansa muun operaattorin verkossa. Kotisoitossa on lisäksi huomionarvoista se, että se on käyttäjän, henkilön palvelu, vaikka sen "isäntäpalvelu" olisikin yrityksen omistuksessa. Matkapuhelinliittymästä irrallaanhan ei kotisoittoa ole olemassakaan. Lisää tämäntapaisia tuotteita on luvassa. Telen palveluihin kuuluu myös mahdollisuus eritellä toisistaan jo laskua kirjoitettaessa ne puhelut, jotka käyttäjä haluaa soittaa omaan laskuunsa niistä, jotka yritys on halukas maksamaan.

Tele esitteli ensimmäisenä maailmassa ITU:n Telecom 95 näyttelyssä viime syksynä virtuaalivaihteen, älykkään järjestelyn, jonka avulla matkapuhelimet saadaan toimimaan vaihteen alaliittymien tavoin. Privatelista tämä palvelu, joka on kaupallisesti tulossa markkinoille vielä tänä vuonna, eroaa siten, että siinä ei käytetä kiinteän verkon vaihdetta lainkaan. Yritykselle virtuaalivaihde liittymineen on ratkaisu, joka korvaa kiinteän vaihteen palveluineen. Tämän lisäksi jokainen käyttäjä saa kaikki normaalit matkapuhelinpalvelut.

Virtuaalivaihteen kehittelyyn liittyykin tämän puheenvuoroni ehkä merkittävin viesti uudesta matkaviestinnän kehityksen suunnasta. Virtuaalivaihteen ominaisuudet ovat hyvin monipuoliset. Jokaisen yrityksen tietoliikenneasioita hoitavat ihmiset tietävät, mitä merkitsevät jatkuvat muutokset palvelujen hallinnalle. Ihmisiä tulee ja menee, heidän palvelutarpeensa muuttuvat, ja Tele ja laitevalmistajat tuovat jatkuvasti tuotteisiinsa uusia palveluja ja ominaisuuksia. Matkapuhelinpalvelu on vielä siinä mielessä haastavampi, että sen voi ottaa taskussa mukaansa ja käyttää myös henkilökohtaisissa tarpeissa, ja silti se pitäisi jotenkin olla yrityksen hallinnassa.

Tähän asti matkapuhelinpalvelun ominaisuuksia on muutettu ottamalla yhteyttä Telen NMT-GSM asiakaspalveluun, joka päätteillään pääsee muuttamaan verkoissa olevia asetuksia. Myös parhaille NMT-GSM kauppiaille on annettu mahdollisuudet suoraan päätteiltä aktivoida ja muuttaa palveluita. Kun puhutaan sellaisista tuotteista kuin virtuaalivaihde on, tulee palvelujen managerointi välikäsien kautta työlääksi. Tapahtumia ja optioita on yksinkertaisesti liian paljon näin hallittavaksi. Ratkaisuksi löydettiin - niin, mikäpä muu kuin Internet tai oikeammin TCP/IP protokolla ja siihen tukeutuvat älykkäät ohjelmat. Virtuaalivaihteen ominaisuuksia voidaan siis muutella samaan tapaan hiirellä klikkailemalla, kuin Internetissä surfaillaan linkkejä käyttäen sivulta toiselle toiseen. Linkin korvaa aktivoitava tai muutettava palveluominaisuus.

Eikä tässä vielä kaikki. Se varsinainen uusi suunta matkaviestinnän kehittymiselle on vasta tämän edellisen soveltaminen laajemmalle käyttäjäjoukolle. Kun verkkojen ominaisuudet kerran joka tapauksessa virtuaalivaihteiden ja muiden monimutkaisten yrityksille suunnitelujen palvelujen vuoksi viritetään sellaiseen kuntoon, että koska tahansa asiakas voi aktivoida ja passivoida ja muutenkin muuttaa mielin määrin palvelunsa parametriasetuksia, miksi niitä ei sitten käytettäisi kaikkien asiakkaiden palvelemiseksi. Ja tämä puolestaan tekee mahdolliseksi yhä monipuolisempien palvelujen tuottamisen ilman, että niiden käyttö ja hallinta olisi vaikeaa.

Se, että periaatteessa jokaikinen matkapuhelinverkon käyttäjä voisi hallita omaa palvelukonseptiaan matkapuhelimen ohella Internetin kautta saamaan kuin virtuaalivaihdetta hallitaan, tarkoittaa käytännössä, että jokainen matkapuhelinasiakas on myös Internetasiakas ja matkapuhelinverkot ja Internet toimivat yhdessä. Liikkuvan asiakkaan tavoittaminen onnistuu entiseen tapaan, ja sen lisäksi hän voi hallita kommunikointiaan Internetin kautta paljon nykyistä monipuolisemmin. Hän voi ohjata tietyt puhelut vaikkapa sihteerille, mutta tarkasti valitsemansa suoraan itsellensä kännykkään. NMT-GSM vastaajaan lähetetyt telefaxit asiakas lukee tietenkin joko Internetin kautta tai tulostaa nykyiseen tapaan johonkin telefaxlaitteeseen. Kun tähän vielä yhdistetään kehitys, jossa matkapuhelimesta tulee todellinen matkaviestin - PC:n, organisaattorin ja kännykän yhdistelmä, on uuden maailman ainekset jo koossa. Loput on vain mielikuvituksesta ja ohjelmista kiinni.

On varmasti turhan aikaista luetella niitä kaikkia mahdollisuuksia, joita tällainen älyverkon, älykkään matkapuhelinverkon ja Internetin sekä päätelaitteissa olevien ohjelmien yhdistelmä tulee käytännössä tarjoamaan. Sen verran vakavasti otamme Telessä tämän mahdollisuuden, että olemme jo varanneet kaikille NMT-GSM liittymillemme myös Internetosoitteet. (Kuva, jossa 9400400063@gsm.inet.fi) En aivan vielä tänään uskalla todeta myös miljoonan Internet-asiakkaan rajan rikkoutuneen. Vie vielä oman aikansa, ennenkuin NMT-GSM-Inet- symbioosin palvelut konkretisoituvat jokaisen ulottuville. Tähän suuntaan olemme kuitenkin päättäneet mennä, ja tuloksia uskomme myös syntyvän. Miljoonas Internetasiakas ei tule olemaan 25 vuoden kehityksen takana.

Lopuksi haluan ottaa vielä kantaa muutamaan aiemmin mainitsemaani kysymykseen. Matkaviestinnän kasvun rajoja haettaessa on hyvä muistaa, että tietoliikenne kokonaisuudessaan on välittämistä, pohjimmiltaan ihmiseltä ihmiselle. Nimenomaan matkapuhelin on henkilökohtainen väline, joka toteuttaa juuri sitä tehtävää, jota käyttäjänsä haluaa. Se kulkee käyttäjänsä mukana, lähettää ja ottaa vastaan viestejä tai ohjaa ne muualle, yhdistää käyttäjänsä keskustelemaan toisen ihmisen kanssa ja sillä käyttäjä voi tilata itselleen mitä erilaisempia palveluja. Miksi ei jokainen ihminen lopulta haluaisi tällaista välinettä, jolla hän henkilökohtaisesti hallitsee omaa kommunikointiaan?

On vielä paljon ihmisiä, jotka uskovat, etteivät koskaan tarvitse kännykkää. Entä jos kännykkä avaakin tiet arkisten askareitten kätevämpään hoitamiseen? Yrityksissä on jo monet toiminnot rakennettu siten, että henkilökohtainen viestintäväline, tänään vielä lähinnä puhelimena käytettävä, on keskeinen ja välttämätön. Perheen sisäinen kommunikointi voisi myös sujua paljon näppärämmin, kun jokaisella olisi samaan perheen palvelukonseptiin kuuluvat henkilökohtaiset puhelimet.

Hinnat? Puhelujen hinnat ovat jo nyt samaa luokkaa - monesssa tapauksessa halvemmat, kuin perinteisellä lankapuhelimella, enkä usko niiden tulevaisuudessakaan nousevan. Sitäpaitsi, jotta langat voitaisiin varata niille paremmin sopiviin nopeaa tiedonsiirtoa tarvitseviin tarpeisiin, on puhelut järkevintä hoitaakin omilla matkapuhelimilla.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus? Verkon palveluja ja palvelukonsepteja tulee riittämään tavallisesta täydelliseen ja puhelimia on vähintään yhtä hyvät valikoimat. Edullisimmillaan puhelin voi olla jo parillakin omistajalla käynyt, ja sen hankkiminen ei ole kustannuskysymys. Digitaalimaailman tuotteet saattavat sitäpaitsi olla paljon pitkäikäisempiä, kuin vanhan ajan virityksiä vaativat koneet. Työtönkin tarvitsee kontakteja kauempana oleviin ihmisiin, ja hän jos kuka odottaa soittoa koska vain, missä vain.

Ihminen? Seuraava paneelikeskustelu käsittelee tätä aihetta, mutta en malta olla lopuksi lupaamatta sitä, että Telen matkaviestintää kehitetään ihmisten ehdoilla. Meille on tärkeää se, että jokainen suomalainen voisi jonain päivänä hyötyä omasta henkilökohtaisesta matkaviestimestään, emmekä tähän päämäärään voi päästä ilman jokaisen suomalaisen hyväksyntää. Vielä silloinkin, kun matkaviestimellä voi tehdä lähes mitä tahansa munankeittämistä ja ojankaivuuta ehkä lukuun ottamatta, suurin osa käytöstä on puhumista ihmisten kesken. Markkinointiviestinnän sloganit tulevat ja menevät, mutta aina on ajankohtaista kehottaa ihmisiä puhumaan toisillensa.

Tähän loppuun varamasti vielä mahtuu kiitokset kaikille niille, joiden ansiosta miljoonan matkapuhelimen raja on rikottu. Joukkoon mahtuvat kaikki ne viisaat miehet ja naiset, joiden linjanvetoja ja esimerkkiä lähdimme noudattamaan jo 70-luvulla. Yhteistyökumppaneistamme erityisesti matkapuhelinkauppiaat ansaitsevat maininnan. Heidän kanssaan aiomme jakaa myös tulevat kehitysvaiheet, sillä uskomme, että 25 vuoden aikana rakennettu luottamus toimii hyvänä perustana myös uusiin haasteisiin vastaamiselle. Niin, ja kiitos tietenkin fiksuille suomalaisille, jotka ovat matkapuhelimet niin moniin eri käyttötarpeisiinsa hankkineet.

Matti Makkonen

torstai 14. tammikuuta 2010

Vanhoja valelääkäreitä?

Karjaalla lääkärinä toiminut reipas nuorimies ja hänestä käytävä keskustelu pani muistelemaan omia vähäisiä kokemuksiani lääkäreistä. Taitaa olla viroissa melko paljon kelvotonta porukkaa riippumatta siitä, ovatko heidän paperinsa kunnossa vai eivät. Karjaan valelääkäri sentään yritti kovasti olla hyvä lääkäri. Kokemusteni mukaan usealla lääkärillä ei ole minkäänlaista hinkua tehdä työtään hyvin.

Tapaus 1

Loukkasin reiteni Uudenkaupungin sähkölaitoksella kesäharjoittelijana ollessani törmäämällä sähkötolppaan. Tapaturma sinänsä on mielenkiintoinen tarina, mutta jääköön toiseen kertaan. Sen lääketieteelliset seuraamukset johtivat minut teknikko Laineen saattamana terveyskeskukseen. Päivystävä lääk.kand. N.N. määräsi minulle mustelmavoidetta ja laittoi kotiin. Yöllä reiteni turposi niin, että jalka näytti syöttöporsaalta ja tuntui tosi pönkeältä. Uudestaan terkkariin ja oikean lääkärin nähtäväksi. ”Kuka h:tti tätä katsoi?” jäi mieleeni hänen diagnoosikseen. Suoraan vuodeosastolle, jolla pötkötin pari viikkoa, kunnes revenneet verisuonet vähän korjautuivat ja reiden sisään vuotanut veri oli imetty pois.

Tapaus 2

Äitini oli keväällä kärsinyt vatsakivuista. Hänen luottolääkärinsä 'tohtori' A.A. määräsi särkylääkkeitä. Kesäkuussa äidin käsi meni satunnaisesti veltoksi, mutta palasi pian ennalleen. Luottolääkäri kielsi nojaamasta kyynärpäähän... Pätevää koulutusta ja kokemusta saanut apuhoitajasisareni epäili jotain vakavampaa ja hankki äidilleni tutkimuspaikan Kiljavan sairaalasta. Lähtöpäivänä hän huomasi myös mökellystä, pientä epäselvyyttä, puheliaan ja ennen selkeäsanaisen karjalaismummon sanoissa. Sitä myöten oli selvää, että aivoissa veri jätti jotkut kohdat kiertämättä. Tai siis kiersi tietyt paikat käymättä hapetushommissa. Kiljavalla huomattiin lisäksi, että äidilläni oli pitkälle kehittynyt maksasyöpä. Myöhemmin sen alkuperäksi todettiin paksusuoli. Äitini oli luottanut oman 'tohtorinsa' rauhoittaviin diagnooseihin taudin pikkuhiljaa kehittyessä. Äidin kuoltua syyskuun alussa pyysivät Järvenpään terveyskeskuksen saattohoitajat meiltä anteeksi. Tohtori A.A.:ta emme koskaan ole tavanneet, eikä hän toivottavasti enää ole virassaan.

Tapaus 3

Sain nuorena miehenä, alle 40-vuotiaana, pahoja vatsavaivoja. Itse asiassa ne tuntuivat rintakipuna ja eräänä aamuna ne yllättivät työpaikalla niin, että sihteerini hätääntyi. Hänen edellinen esimiehensä kuoli sydämen pettäessä sattumalta minun käsiini yhteisellä työmatkallamme, eikä sihteeri halunnut draaman toistuvan. Hän soitti ambulanssin. Miehet mittailivat aikansa ja sanoivat sydämen olevan kunnossa. Kivutkin siinä jo hellittivät otettaan ja sovimme minun hakeutuvan lääkäriin. Työpaikan luottolääkäri tohtori K.K. totesi kaikkien mittausten ja havaintoletkun nielemisen jälkeen vaivojen todennäköiseksi lähteeksi pohjukaissuonen haavautuman. Lomien ja viikonlopun aikana se antoi olla rauhassa, mutta pahimpina päivinä puhelimen soiminen aiheutti kivun. Stressitauti, vatsahaava... Useita vuosia kävin kerta toisensa jälkeen uusimassa reseptin kivut peittäviin pillereihin. Samalta luottotohtorilta tietenkin, kunnes hän sattui olemaan tarpeeni sattuessa lomalla. Lomalääkäri P.P. uusi pillerireseptin, mutta kysäisi mitä tiedän helicobakteereista. No, en mitään, mutta sellaista päätettiin etsiä ja se masustani löytyikin. Pöpö häädettiin pois ja sen jälkeen vatsa on sietänyt kaikkea mitä pääkin. P.P. lohdutti monivuotisen huonon hoidon olleen onnekasta. Jos haavautuma olisi ollut jossakin muualla kuin pohjukaissuolessa, olisi minulla suuri riski sairastua vielä syöpäänkin. K.K. lienee jo eläkkeellä. Jos ei, niin toivottavasti on paljon lomilla.

Tapaus 4

Ollessani jo aikuisessa iässä, yli 50 vuotias, koin polveni alkaneen jotenkin lonksumaan ja päätin hakea silloisen työnantajani piikkiin neuvoa polven käyttökunnossa pitämiseksi Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevasta lääkärikeskuksesta. Pian kättelyn jälkeen nuori lääkäri kysyi mahdollisista kivuista ja kun ilmaisin jotain pientä kivunpoikastakin olevan, hän lupasi oitis määrätä särkylääkettä. Kerroin, että en haluaisi lääkettä, vaan ohjeet siitä kuinka polvi saadaan pysymään kunnossa. Joiltakin kollegoilta oli mennyt nivelkierukka huonoksi ja joutuivat sitten leikkauspöydälle. Vähän polvea ropeloituaan hän toisti lääkemääräysehdotuksen ja toistin oman näkemykseni särkylääkkeiden tarpeettomuudesta jo pienen adrenaliinin ponnettamana. Sen verran minäkin ymmärsin, etteivät särkylääkkeet vaikuttaneet vaivan syyhyn. Päädyimme ottamaan vielä röntgenkuvat, mutta niidenkään perusteella ei mitään selvää vikaa löytynyt. Vielä kerran jouduin kieltäytymään särkylääkereseptistä.

Sovimme lopuksi, että tarkkailisin polven tilan kehittymistä. Jututin muutamaa maallikkoa ja päädyin kokeilemaan uusia kenkiä. Vaivat hävisivät. Olen myöhemmin huomannut, että jotkut kengät saavat vaivani palaamaan ja toiset häviämään. Minulla on taipumusta astua periksi antavat kengät 'linttaan'. Ilmiötä vastustavat kengät riitelevät polveni kanssa siitä, missä asennossa mennään. Jos epäsopu jatkuu, jompi kumpi antaa periksi.

Tapaus 5

Mielessäni on näitä tapauksia muitakin, joissa lääkärin ammattitaito joutuu kyseenalaiseksi, mutta tulee mieleeni yksi maininnan arvoinen positiivinen kokemus. Vanhempi poikani sai alle 2-vuotiaana toistuvasti korvatulehduksen, johon Järvenpään lääkäri aina määräsi kaikille lapsiperheille tuttua ja inhottua mansikan makuista antibioottilitkua. Kerran korva taas vihoitteli juuri joulun alla, jolloin Järvenpäässä palvelu oli jo suljettu. Keravalla oli lääkärikeskus vielä auki. Siellä sattuikin olemaan asiansa osaava mies paikalla (uskon hänen olleen oikea lääkäri). Hän kirjoitti reseptin, kuten vastuuriskejä kaihtavan lääkärin kai kuuluikin, mutta antoi sitten ohjeen. ”Älkääpä vielä hakeko lääkettä vaan katsokaa huomiseen. Jos korva yön aikana pahenee, hakekaa lääke ja syökää kuuri. Jos ei, korva todennäköisesti paranee.” Korva parani. Toisen vastaavan hoitotoimenpiteen tohtoroimme sitten omin päin, eikä pojan korvia ole sen jälkeen mikään vaivannut. Ne kai oppivat hoitamaan itsensä, kun eivät antibiotiit puuttuneet peliin.