Vanhoja valelääkäreitä?

Karjaalla lääkärinä toiminut reipas nuorimies ja hänestä käytävä keskustelu pani muistelemaan omia vähäisiä kokemuksiani lääkäreistä. Taitaa olla viroissa melko paljon kelvotonta porukkaa riippumatta siitä, ovatko heidän paperinsa kunnossa vai eivät. Karjaan valelääkäri sentään yritti kovasti olla hyvä lääkäri. Kokemusteni mukaan usealla lääkärillä ei ole minkäänlaista hinkua tehdä työtään hyvin.

Tapaus 1

Loukkasin reiteni Uudenkaupungin sähkölaitoksella kesäharjoittelijana ollessani törmäämällä sähkötolppaan. Tapaturma sinänsä on mielenkiintoinen tarina, mutta jääköön toiseen kertaan. Sen lääketieteelliset seuraamukset johtivat minut teknikko Laineen saattamana terveyskeskukseen. Päivystävä lääk.kand. N.N. määräsi minulle mustelmavoidetta ja laittoi kotiin. Yöllä reiteni turposi niin, että jalka näytti syöttöporsaalta ja tuntui tosi pönkeältä. Uudestaan terkkariin ja oikean lääkärin nähtäväksi. ”Kuka h:tti tätä katsoi?” jäi mieleeni hänen diagnoosikseen. Suoraan vuodeosastolle, jolla pötkötin pari viikkoa, kunnes revenneet verisuonet vähän korjautuivat ja reiden sisään vuotanut veri oli imetty pois.

Tapaus 2

Äitini oli keväällä kärsinyt vatsakivuista. Hänen luottolääkärinsä 'tohtori' A.A. määräsi särkylääkkeitä. Kesäkuussa äidin käsi meni satunnaisesti veltoksi, mutta palasi pian ennalleen. Luottolääkäri kielsi nojaamasta kyynärpäähän... Pätevää koulutusta ja kokemusta saanut apuhoitajasisareni epäili jotain vakavampaa ja hankki äidilleni tutkimuspaikan Kiljavan sairaalasta. Lähtöpäivänä hän huomasi myös mökellystä, pientä epäselvyyttä, puheliaan ja ennen selkeäsanaisen karjalaismummon sanoissa. Sitä myöten oli selvää, että aivoissa veri jätti jotkut kohdat kiertämättä. Tai siis kiersi tietyt paikat käymättä hapetushommissa. Kiljavalla huomattiin lisäksi, että äidilläni oli pitkälle kehittynyt maksasyöpä. Myöhemmin sen alkuperäksi todettiin paksusuoli. Äitini oli luottanut oman 'tohtorinsa' rauhoittaviin diagnooseihin taudin pikkuhiljaa kehittyessä. Äidin kuoltua syyskuun alussa pyysivät Järvenpään terveyskeskuksen saattohoitajat meiltä anteeksi. Tohtori A.A.:ta emme koskaan ole tavanneet, eikä hän toivottavasti enää ole virassaan.

Tapaus 3

Sain nuorena miehenä, alle 40-vuotiaana, pahoja vatsavaivoja. Itse asiassa ne tuntuivat rintakipuna ja eräänä aamuna ne yllättivät työpaikalla niin, että sihteerini hätääntyi. Hänen edellinen esimiehensä kuoli sydämen pettäessä sattumalta minun käsiini yhteisellä työmatkallamme, eikä sihteeri halunnut draaman toistuvan. Hän soitti ambulanssin. Miehet mittailivat aikansa ja sanoivat sydämen olevan kunnossa. Kivutkin siinä jo hellittivät otettaan ja sovimme minun hakeutuvan lääkäriin. Työpaikan luottolääkäri tohtori K.K. totesi kaikkien mittausten ja havaintoletkun nielemisen jälkeen vaivojen todennäköiseksi lähteeksi pohjukaissuonen haavautuman. Lomien ja viikonlopun aikana se antoi olla rauhassa, mutta pahimpina päivinä puhelimen soiminen aiheutti kivun. Stressitauti, vatsahaava... Useita vuosia kävin kerta toisensa jälkeen uusimassa reseptin kivut peittäviin pillereihin. Samalta luottotohtorilta tietenkin, kunnes hän sattui olemaan tarpeeni sattuessa lomalla. Lomalääkäri P.P. uusi pillerireseptin, mutta kysäisi mitä tiedän helicobakteereista. No, en mitään, mutta sellaista päätettiin etsiä ja se masustani löytyikin. Pöpö häädettiin pois ja sen jälkeen vatsa on sietänyt kaikkea mitä pääkin. P.P. lohdutti monivuotisen huonon hoidon olleen onnekasta. Jos haavautuma olisi ollut jossakin muualla kuin pohjukaissuolessa, olisi minulla suuri riski sairastua vielä syöpäänkin. K.K. lienee jo eläkkeellä. Jos ei, niin toivottavasti on paljon lomilla.

Tapaus 4

Ollessani jo aikuisessa iässä, yli 50 vuotias, koin polveni alkaneen jotenkin lonksumaan ja päätin hakea silloisen työnantajani piikkiin neuvoa polven käyttökunnossa pitämiseksi Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevasta lääkärikeskuksesta. Pian kättelyn jälkeen nuori lääkäri kysyi mahdollisista kivuista ja kun ilmaisin jotain pientä kivunpoikastakin olevan, hän lupasi oitis määrätä särkylääkettä. Kerroin, että en haluaisi lääkettä, vaan ohjeet siitä kuinka polvi saadaan pysymään kunnossa. Joiltakin kollegoilta oli mennyt nivelkierukka huonoksi ja joutuivat sitten leikkauspöydälle. Vähän polvea ropeloituaan hän toisti lääkemääräysehdotuksen ja toistin oman näkemykseni särkylääkkeiden tarpeettomuudesta jo pienen adrenaliinin ponnettamana. Sen verran minäkin ymmärsin, etteivät särkylääkkeet vaikuttaneet vaivan syyhyn. Päädyimme ottamaan vielä röntgenkuvat, mutta niidenkään perusteella ei mitään selvää vikaa löytynyt. Vielä kerran jouduin kieltäytymään särkylääkereseptistä.

Sovimme lopuksi, että tarkkailisin polven tilan kehittymistä. Jututin muutamaa maallikkoa ja päädyin kokeilemaan uusia kenkiä. Vaivat hävisivät. Olen myöhemmin huomannut, että jotkut kengät saavat vaivani palaamaan ja toiset häviämään. Minulla on taipumusta astua periksi antavat kengät 'linttaan'. Ilmiötä vastustavat kengät riitelevät polveni kanssa siitä, missä asennossa mennään. Jos epäsopu jatkuu, jompi kumpi antaa periksi.

Tapaus 5

Mielessäni on näitä tapauksia muitakin, joissa lääkärin ammattitaito joutuu kyseenalaiseksi, mutta tulee mieleeni yksi maininnan arvoinen positiivinen kokemus. Vanhempi poikani sai alle 2-vuotiaana toistuvasti korvatulehduksen, johon Järvenpään lääkäri aina määräsi kaikille lapsiperheille tuttua ja inhottua mansikan makuista antibioottilitkua. Kerran korva taas vihoitteli juuri joulun alla, jolloin Järvenpäässä palvelu oli jo suljettu. Keravalla oli lääkärikeskus vielä auki. Siellä sattuikin olemaan asiansa osaava mies paikalla (uskon hänen olleen oikea lääkäri). Hän kirjoitti reseptin, kuten vastuuriskejä kaihtavan lääkärin kai kuuluikin, mutta antoi sitten ohjeen. ”Älkääpä vielä hakeko lääkettä vaan katsokaa huomiseen. Jos korva yön aikana pahenee, hakekaa lääke ja syökää kuuri. Jos ei, korva todennäköisesti paranee.” Korva parani. Toisen vastaavan hoitotoimenpiteen tohtoroimme sitten omin päin, eikä pojan korvia ole sen jälkeen mikään vaivannut. Ne kai oppivat hoitamaan itsensä, kun eivät antibiotiit puuttuneet peliin.