maanantai 15. maaliskuuta 2010

Asuuko minussa oikeutensa tietävä kuluttaja vai ikävä nihilisti?

En ole huvittuneena seurannut keskustelua, jonka pääministeri Vanhanen aiheutti ottamalla kantaa lähikauppansa maitovalikoimaan. Kaimaani pyritään moittimaan siitä, että hän olisi antanut äänensä ruotsalaista tuotetta vastaan. Eihän se niin ollut. Hän edellytti kauppansa valikoimaan kuuluvan myös sellaisia tuotteita, joita hän haluaa ostaa, tai vaihtavansa kauppaa. Juuri näin kuluttajan kuuluu toimia käyttääkseen valtaansa.

Löysin myös itsestäni kunnon kuluttajan, kun kuulin avopuolisoltani, ettei suosimaamme aitoa kainuulaista juustoleipää enää saakaan käyttämistämme kaupoista. On tullut kuulemma päätös ylemmältä taholta, mistä maitoherkku vastaisuudessa tulee. Penteleen pentele. Ketjuohjaus luulee saavansa valita puolestani oikean juustoleivän tilalle jonkun epämääräisen makuisen leipäjuuston.

Ei muuten onnistu, kaivan oikean tuotteen vaikka naapurikylästä ja vaihdan kauppaani heti, kun löydän sen, joka vastaa tarpeistamme. Tämän oman kokemukseni perusteella ymmärrän M. Vanhasen reaktiot ja tunnen myötätuntoa häntä kohtaan.

Toinen asia on kotimaisen tuotannon suosiminen. Olen kymmeniä vuosia pyrkinyt suosimaan erityisesti elintarvikkeissa suomalaisia tuotteita. Ominaisuus piinaa minua erityisesti silloin, kun joku tuo eteeni Virossa valmistettua Pirkka-tuotetta tai perinteisellä suomalaisella brändillä koreilevaa hollantilaista keksiä. Kaupassa tihrustan pienellä kirjoitetut tekstit välttyäkseni itse vahingossa hankkimasta muualla tuotettua tavaraa. Turkulaisille nostan hattua ja olen liittynyt joukkoon, joka ei osta Ruotsissa valmistettua Turun sinappia, vaan Turussa valmistettua Auran sinappia. Reilusti ulkomaiset tuotteet ovat parempia, kuin meitä huijaavat mukasuomalaiset.

En oikein ymmärrä, mikä alun perin on saanut minut suosimaan suomalaisia maataloustuotteita. Minulla ei ole metsää, viljelysmaata eikä karjaa. Olisivatko 60-luvun mainokset, joissa kehotettiin suosimaan suomalaista, olleet pysyvästi vaikuttavia? Enää ei sellaisia mainoksia näe, missä ’pumpulitehtaat tytöt’ työllistetään omia suosimalla. Taitavat olla EU-kiellettyjä. Joka tapauksessa ei hyvä, jos lehmät ja pellot menevät muualle. Kaikesta suosimisesta huolimatta niin kävi pumpulitehtaille ja pois mentyään takaisin ne eivät tule.

On toki oikein, että tavara voi kulkea vapaasti rajojen ylitse. On silti hyvä muistaa, että suomalainen tuotanto voi hyvin ja kehittyy vain, jos sen tuotteita ostetaan. Niitä ostetaan, jos ne ovat hyviä ja niitä on tarjolla. Mikä on hyvää kenenkin mielestä, vaihtelee. Minulle on tärkeää myös se, mitä vaikutuksia omalla hankinnallani on esimerkiksi suomalaisen tuotannon olemassaoloon.

On myös oikein, että vapaan kilpailun tiimellyksessä kokonainen kansa yrittää pelata omaan pussiinsa. Itselläni suosimisvietti yltää myös omistukseen. Jos tuotetta valmistavan yrityksen omistaja on suomalainen, kuvittelen kertyvien voittoeurojen jäävän hanakammin ruokkimaan lähiympäristön liike-elämää.

Tai kulkeutuvan etelän golf-kentille ainakin suomalaisissa taskuissa.

Ps. Sain Vaalan juustolasta tiedon, että aitoa kainuulaista juustoleipää tulee Sjoen kitymarkettiin kahdesti viikossa. Sieltä sitä nyt haetaan.

2 kommenttia:

Durin kirjoitti...

Terve,

Tarkennus Turun sinapin valmistusmaahan. Turun sinappi on tullut jo pari vuotta Puolasta http://fi.wikinews.org/wiki/Turun_Sinappi_jatkossa_Puolasta

LiisaK kirjoitti...

Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä ja toimin kaupassa samoin, paitsi että minä etsin kaupasta Juustoportin leipäjuustoa ja meijerivoita. Minua riipoo erityisesti tuotteissa oleva maininta "valmistettu EU:ssa", koska ei voi tarkasti tietää, missä? Ja tietynlainen huijaus, mitä tapahtuu esim. pesuaineissa - ne saavat suomalaisen koodin, jos ne pakataan Suomessa - missä lieneekään alunperin valmistettu.