Lupasin palata
myöhemmin aiheeseen ”Nokian romahdus”. Nyt on se joskus.
Entisenä Nokia Networksilta palkkaa nauttineena johtajana tunnen,
etten voi aivan vapaasti revitellä, en ainakaan pilkata, mutta voin
aihetta käsitellä. Eipä minulla ole syytäkään pilkata. Luulen, että kaikkia asianosaisia harmittaa muutenkin. Kun en kerran ollut kännykkänokialla, en myöskään voi
kaikkea tietää.
Monet näkemykseni
ovat peräisin ajalta, jolloin olin Nokian hyvä yhteistyökumppani,
asiakas ja niissä rooleissa strateginen sparraaja. Yhteistyön
'evoluutio' meni siten, että 70-luvulla kukaan päätelaitteiden
valmistaja ei saanut tehdä mitään, mitä pohjoismainen
NMT-työryhmä, 'komitea' ei ollut ensin hyväksynyt spesifikaatioon
otettavaksi. Jorma Niemisen johtama Saloran radiopuhelinosasto ja
myöhemmin Nokian ja Saloran toimintojen yhdistämisen jälkeen
Mobira olivat kyllä ehdotonta maailman kärkeä esittämään uusia
innovatiivisia ominaisuuksia puhelimiinsa. Komitea niitä sitten
harkitsi ja yleensä meidän suomalaisten jäsenten painostuksesta
hyväksyi 'efter att vi först diskuterade'. Käytännössä
ruotsalaiset taisivat kysyä kokouksen taukojen aikana Ericssonin
kantaa ehdotukseen.
Luova ja
aloitteellinen asenne siirtyi Mobiran mukana Nokialle vaikka Niemisen
Jori saikin lähteä firmasta. Hän perusti Benefonin, jonka rahkeet
eivät aivan kestäneet GSM haasteita. Joitakin innovaatioita sekin
näytti maailmalle: Ensimmäiset vaihdettavat värikuoret (NMT) ja
kahden sim-kortin GSM.
Myös pelisäännöt
muuttuivat, kun GSM:ää ryhdyttiin määrittelemään. GSM kutsui
1987 teollisuuden mukaan määrittelytyöhön, minkä jälkeen nämä
saivat vaikuttaa suoraan siihen, mitä spekseihin tuli. Luoville
ratkaisuille jätettiin täysi vapaus, kunhan ne eivät rikkoneet
määriteltyjä ominaisuuksia. Tämä oli itse asiassa politiikka,
jota Suomen PTT, eli tulevan Soneran edeltäjä ajoi jo NMT:hen.
Pohjoismaiseen työhön liberalisointia tuli jonkin verran FMK:n
kautta. FMK (Framtida Mobila Kommunikationer) oli 1981 käynnistetty
pohjoismainen vastine GSM:lle ennen kuin sen työt siirrettiin osaksi
GSM-työtä.
Tässä vaiheessa yhteistyön evoluutio operaattorin ja Nokian välillä muutti operaattorin sanelupolitiikan avoimeksi tietojen vaihdoksi tulevasta. Se hyödytti molempia. Lopullinen vaihe tuli eteen operaattorikilpailun avauduttua. Ei enää jaettukaan strategisia näkemyksiä, koska ne kulkivat kumppanin kautta myös kilpailijalle. Nokia kyllä menestyi ilman operaattorin sparraustakin.
Nokia siis jatkoi Mobiran luovalla asenteella läpi 90-luvun ja saavutti kiistattoman edelläkävijän aseman maailmanlaajuisesti.
Merkille pantavaa
on, että useat Nokian innovaatiot liittyivät käyttöliittymään,
kuten viimeksi valitun numeron korjaaminen (NMT), Menu-näppäin
(GSM) ja helppo SMS-viestien kirjoittaminen (Nokia 9110, GSM).
Ja nyt sitten se syy
Nokian kohtalokkaaseen kompurointiin. Olen tämän kyllä
jonkinlaisella johdannolla aiemminkin sanonut. 90- luvulla
siirryttiin vauhdilla kohti Internet-vetoista televiestintää. Nokia kiinnitti päähuomionsa
palveluihin, kuten pitikin, mutta väärällä tavalla.
Sen sijasta, että olisi pysynyt omissa vahvuuksissaan ja panostanut käyttöliittymiin, Nokia hurahti palvelusisältöihin. Taloon hankitun nuoren osaajajoukon fokus oli palvelusisällöissä, peleissä jne. Sisällön kanssa puuhaaminen olisi pitänyt jättää muille, ja auttaa näitä muita tulemaan verkkoon tarjoamalla hyvä palvelun tuottajien käyttöliittymä. Ennen kaikkea päätelaitesuunnittelussa fokuksen olisi pitänyt olla geneerisessä käyttöliittymässä Internetille tyypillisten palveluiden käyttöä varten.
Sen sijasta, että olisi pysynyt omissa vahvuuksissaan ja panostanut käyttöliittymiin, Nokia hurahti palvelusisältöihin. Taloon hankitun nuoren osaajajoukon fokus oli palvelusisällöissä, peleissä jne. Sisällön kanssa puuhaaminen olisi pitänyt jättää muille, ja auttaa näitä muita tulemaan verkkoon tarjoamalla hyvä palvelun tuottajien käyttöliittymä. Ennen kaikkea päätelaitesuunnittelussa fokuksen olisi pitänyt olla geneerisessä käyttöliittymässä Internetille tyypillisten palveluiden käyttöä varten.
Kilpailija Apple
toimi viisaasti ja tarjosi uuden hipaisunäyttöihin perustuvan
Internet-ajan mobiilin käyttöliittymän kuluttajille ja pitkälle
tuotteistetun käyttöliittymän palveluiden tuottajille – maksua
vastaan tietenkin. Siten palvelumiljardit jakautuivat reilusti
palveluiden tuottajille ja palvelut asiakkaille välittäville. Myös
operaattorille jäi siivu asiakastuotoista.
Nokia unohti
vahvuutensa eli käyttöliittymäosaamisen, vaikka sille tarjottiin
pelastusrengasta ensimmäisenä. Oululaisen MyOrigon 2003 esittelemä
protopuhelin oli melko pitkälle sama laite, jonka Steve Jobs
esitteli tammikuussa 2007. Nokia oli menestyksensä sokaisema ja
ylimielinen, eikä jonkun toisen kehittämä konsepti kelvannut. En
osaa arvioida kuitenkaan sitä, mitä roolia
Symbian-käyttöjärjestelmä näytteli. Sehän annettiin
korvauksetta kaikille, ketkä halusivat, mutta ilmeisesti
järjestelmän ominaisuuksiin liittyen se hävisi Androidille ja Applen iOS:lle. Kriittisiä puutteita oli siinä,
minkälaisena liittymä esiintyi palveluita kehittäneille. Kun
samaan aikaan Nokian asenne ei ollut niille hyvä, ne kehittivät
palvelunsa tarjolle mieluummin Applen tai Googlen asiakkaille.
Windows on ilmeisesti perinyt saman ongelman.
Yllä oleva ei ole
vakavaa historian kirjoitusta, vaan yksi näkemys tutkijoiden
selvitettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti