Mikähän olisi
oikea sana kuvaamaan sitä, kuinka kilpailuviranomaisemme käsittelee
isojen mobiili- tai yleisoperaattoreiden ja pienten kiinteän verkon
operaattoreiden kilpailua? Nössöä, hampaatonta,... Heikkoa kaiken
kaikkiaan.
Isot operaattorit
ovat saaneet mellastaa kaikessa rauhassa ja tuhota yli satavuotiaita
yhtiöitä, jotka kukin omalla alueellisesti rajoittuneella
toiminnallaan ovat keskittyneet siihen, mikä niiden ehdoton vahvuus
on: kiinteät verkkoyhteydet ja niiden varaan rakennetut palvelut.
Tiedän, ettei ole
fiksua entiseltä toimitusjohtajalta ottaa kantaa entisen
työnantajansa asioihin eikä varsinkaan puuttua omistajien
keskinäisiin suhteisiin. Tästä päivästä lukien ei noilla
käyttäytymisäännöillä ole minun kannaltani merkitystä. Olen
itse asiassa tainnut luvata paluuta tapauksen Anvia-Elisa
käsittelyyn. Olen mieluummin Anvian asiakas ja huolissani siitä,
saanko minä ja naapurini tulevaisuudessa kiinteän verkon liittymiä
asuntooni, kuin entinen hyvin käyttäytyvä toimari.
Case Anvia-Elisa
Jo edellisessä
kirjoituksessani käsittelin tätä samaa aihetta provosoiduttuani
ministeri Kiurun puheista Helsingin pitäjänmäkeläisten
kuituosuuskuntatilaisuudessa. Sen jälkeen Kilpailu- ja
kuluttajavirasto on hyväksynyt Elisan Anviaan kohdistuneen
nurkanvaltauksen vähäisin ehdoin. Elisa on jo yrittänyt käyttää
omistajavaltaansa mm. vaatimalla hallituksen puheenjohtajan eroa. Hallitus on aiemmin antanut tukensa puheenjohtajalleen ja eilen hallitus sai täyden tuen valitsijaltaan, eli yhtiön
hallintoneuvostolta. Hallintoneuvosto on aikanaan perustettu
edustamaan laajasti yhtiön omistajia ja se asettui
enemmistöomistajien puolelle ja tulkitsi aivan oikein heidän
tahtoansa.
Yli 70% Anvian
osakkeista on edelleen laajan eteläpohjalaisen ja pohjalaisen
väestön hallussa ja mielestäni he ovat omistajien enemmistö. He
tahtovat, että alueella toimii yhtiö, joka keskittyy kiinteän
verkon yhteyksien rakentamiseen ja tarjoaa koteihin, verstaisiin ja
toimistoihin mobiiliyhteyksien sijasta valokuitua ja muita nopeita
kiinteitä yhteyksiä myös siellä, missä Elisan kiinteän verkon
kannattavuusrajaa ei saavuteta.
Elisa on tänään
uusinut ostotarjouksensa ja maksaa Anvian osakkeista 2000€ kappaleelta.
Toivottavasti Anvian omistajat näkevät haudatun koiran. Elisa puhuu
näin saatavista palveluista, ihan kuin niitä ei Elisalta saisi jo
nyt. Tuhoamalla pienen kilpailijan eivät palvelut parane.
Lisäämällä
omistustaan Elisa haluaa varmistaa, että sillä on riittävästi
ääniä kevään yhtiökokouksessa, jotta se voisi vaihtaa
hallintoneuvostoon omat miehensä. Sitä kautta he saisivat Anvian
haltuunsa viimeistään vuoden 2016 yhtiökokouksessa. Kehitystä
vastustavat ovat keränneet valtakirjoja, mutta epäilen, ettei niitä
saada tarpeeksi Elisan aikeiden pysäyttämiseksi.
Sitä kautta on
todennäköisesti käymässä niin, että Anviasta tulee Elisan
seuraava uhri. Kilpailuviranomaisemme antaa sen tapahtua, koska
kiinteä verkko ja mobiiliverkot ovat eri markkinoita. Tämä
höpöhöpö on peräisin Euroopasta, jossa alunperin on toiminut
vain sellaisia yhtiöitä, joilla on kaikki televerkot monopolinaan.
Näiden vahvaa asemaa on hallittu kilpailun vapautuessa 80- ja
90-luvuilla erityisesti kiinteän verkon säätelyllä, joka voi olla
täysin perusteltua. Suomessa on kiinteän verkon yhteyksiä ollut
toteuttamassa kymmeniä pieniä alueellisella fokuksella toimivia
yhtiöitä, joiden asema on lähes epätoivoinen Euroopan olosuhteita
varten laadittujen sääntöjen alla.
Viranomainen,
tunnusta mobiilin ja kiinteän välinen kilpailu - ei tarvitse kuin
katsoa mobiilioperaattoreiden mainontaa – ja katso mitä on
tapahtunut. Mieti, kuinka voitaisiin vielä pelastaa ne kiinteään
verkkoon satsaavat toimijat, jotka ovat säilyneet Elisan, Soneran ja
DNA:n valtauksilta. Eurooppa ei olisi ”moksis”, jos tässä
asiassa toimisimme Suomessa omilla säännöillämme ja kansallista
etua ajatellen. Kansallinen etu on se, että on olemassa yhtiöitä,
jotka toteuttavat kiinteän verkon yhteyksiä ensisijaisena
yhteytenä. Mobiilioperaattoreille mobiiliyhteys on ensisijainen,
vaikka niillä olisi ”takataskussaan” myös kiinteä verkko.
Veikkaan, että
Anvian pelastamiseksi eivät viranomaisten toimet ehdi, jos ehtivät
muidenkaan alueellisten teleyhtiöiden avuksi. Silloin jää
jäljelle edellisen kirjoitukseni vinkki. Jos viranomaisemme
sattuisivat heräämään sille tosiasialle, että mobiiliverkot ja
-yhteydet kilpailevat kiinteän verkon yhteyksien kanssa, he voisivat
tarttua ajatukseeni yhtiöiden pilkkomisesta. Se olisi kyllä raju
toimenpide, mutta mitäs ovat ensin hidastelleet.
Toisinpäinhän
kilpailu ei toimi. Piuha ei kulje mukana autoon eikä kadulle.
2 kommenttia:
Matti
tätä kutsutaan markkinataloudeksi. Anvian toimintaan ei liity mitään reguloitua osuutta, päinvastoin heidän kupariomistus rajoittaa kilpailua alueella. Markkinatalouden ominaisuuksiin kuuluu, että tunteilla ei ole sijaa.
t. timo kangas
Ei mennyt Timolle jakeluun. Kupari on jo mobiiliverkkojen toimesta lähes kilpailtu kuoliaaksi, eikä kuitujen rakentamiseen riitä operaattoreilta rohkeutta, kun mobiiloperaattorit saavat kilpailla niiden kanssa vapaasti ja regulaattori vaatii lisäksi luovuttamaan kalliit investoinnit myös niiden käyttöön. lähtökohta tekstiini on se, että mobiiliverkot kilpailevat kuparin ja kuidun kanssa. Sehän on tietenkin osa markkinataloutta. Kilpailu alueella kärsisi pahoin, jos mobiilioperaattori saisi syödä kilpailijansa noin vain, viranomaisten katsoessa vierestä.
Lähetä kommentti