Datayhteyspainajaisia

Ps2. Tämä on nurja paikka ps:ille, mutta sivut toimivat muutenkin LOT-periaatteella (last on top). Arvo on jättänyt juttuun arvokkaan kommentin, jonka ymmärrän täydellisesti. Vastakommentoin kuitenkin, että nyt kun tämä Nokian pikkuihme palvelee tarkoittamallani tavalla, uskon entistä vahvemmin, että kännykkäverkot voivat palvella kaikkien ajateltavissa olevien etäpalveluitteni yhteytenä. TV-kuva on se palvelu, joka toimii vedenjakajana: mobiiliyhteyksillä, mukaan lukien @450-verkko, TV:n katsominen tai videokuvan siirtäminen on vielä pitkään pioneerihenkisten räpeltämistä. LTE/4G tuo vedenjakajan uuteen paikkaan: enää HD-kuvaa varten tarvitaan omat radio- tai kaapeliverkot. Yritysten sisäiset tietojärjestelmät ja turvallisuuden erityispalvelut yms. ovat toki asia erikseen. Ne asettavat sellaisia vaatimuksia, joihin yleiseen käyttöön tarkoitetut mobiiliverkot eivät ehkä taivu.

Ps. Tarina sai onnellisen lopun. Painajaiseni loppui, kun rupesin epäilemään aiempien välineiden sotkevan uusien käyttöön ottamista. Kehumani toimintavarmuudeltaan junanvessaluokkaan kuuluvan SonyEricssonin ohjelma varasi sen com-portin, josta nokialainen olisi halunnut mennä ulos. Tein Söny-E:n ohjelmalle niks naks, ja kas, yhteys Noksun kautta toimi. Com-portin jäljille minut auttoi dna:n asiakaspalvelu, joka reippaasti ja hyvällä asenteella yritti auttaa. Kiitos ratkaisevasta vinkistä ja tiedoksi: ongelma ei ollut modeemikäskyissä eikä sp3:n ja Nokian epäsopivuudessa.


---------

Ottaa just nyt päähän. Nokia osaa kyllä radiot, mutta käyttäjäystävällisen ja käyttäjää viisaamman ohjelmiston tekeminen ei onnistu.

Kun olin isojen teleyritysten päivätyössä, sain uusia laitteita käyttööni aina, kun niitä oli tulossa ja yleensä kokeilin niiden mahdollistamia uusia palveluita ensimmäisten joukossa. Jos palvelu toimi ja vastasi tarpeitani, se jäi käyttöön. Jos ei, sai jäädä unohduksiin.

Olen ollut varovainen, suorastaan konservatiivinen, uusien mobiilipalveluiden käyttämisessä omalla kustannuksellani. Kesän mittaan olen kuitenkin yrittänyt sinnikkäästi tulla nykyaikaan. Harkinnan jälkeen päätin ensin kokeilla mokkulaa tai pikemminkin kyseisen operaattorin termein nettitikkua ja kun se kokeilu meni kiville, sitouduin kahdeksi vuodeksi tuttuun operaattoriin ja hankin sen subventoiman kännykän, pikkukapula N79:n.

Mokkulan tarve iski, kun yritin liikuskella ympäri Suomea kesälomahenkisesti ja samalla olla valmiina yritysten hallituksien touhuihin. Piti ottaa sähköpostista läppäriini isohkoja tiedostoja ”missä vaan, milloin vaan”. Kokemukset ovat kuin siitä kaikkien kokemasta painajaisesta, joissa jotakin mukavaa on muka tapahtumassa ja kaikki kuitenkin menee pieleen tai haihtuu pois.

Nettitikku kenkkuili heti kättelyssä, sillä koneeni ei suostunut lataamaan sen sisään kätkettyjä ohjelmia. Sain operaattorilta neuvon ladata ajurit valmistajan sivuilta. Niitäkään ei koneeni tunnistanut, mutta ystäväni koneessa tikku heräsi. Vaihdoimme koneita ja siirtelimme tiedostot puoleen ja toiseen.

Seuraava kokemus oli, että yhteys toimi joskus, mutta useimmiten ei. Yhteys näytti pelaavan kuten operaattorin mainoksessa vain kiinteässä kotikoneessani. Siihen yltää vakaa 3G-yhteys mutta myös Anvian piuha, jolloin mokkulaa ei tarvitaisi. Enonkosken mökillä, Suomussalmen autiotilalla ja kotini pihapiirissä eivät läppärin tikkuyhteydet toimineet kuin satunnaisesti.

Sain monen sähköpostin jälkeen ohjeet sopimuksen purkamiseksi. Luulin jo välillä joutuvani käräjäteitse nuljuilemaan irti 24 kk sopimuksestani.

Ongelmani oli alun perin se, että 3G-nokiani oli ryhtynyt keljuksi, eikä enää suostunut toimimaan PC:n modeemina eikä päivittämään kalenteria. Turvauduin jonkin aikaa vanhaan SonyEricssoniin, jonka kanssa ei ollut mitään hankaluuksia. Sen (P910i) kosketusnäyttöön ja monikäyttöiseen rullakytkimeen perustuva käyttöliittymä on aivan mahtava. Sen rinnalle minä sitä mokkulaa…

Kun mokkulakokeilu epäonnistui, yritin ilman tuloksia löytää vastaavaa SonyE:tä moderneilla radioyhteyksillä. Pitää olla mm. 900 MHz:n 3G, jolla operaattorini tarjoaa nopeita yhteyksiä minulle tärkeissä paikoissa.

Nokialla tarjontaa sen sijaan riitti ja se sai anteeksi aiemmat huonot kokemukseni tietokoneyhteyksistä. Vanha liittymäni, joka siis toimii hyvin kaikkialla missä pitääkin, sai 2 vuoden varman jatkoajan ja minä operaattorin osittain rahoittaman laitteen. Sen verran olen ehtinyt kokeilla, että itse laite on aivan mahtava, kun siinä on paidantaskukoossa kaikki yhteysmuodot mitä voi kuvitella tarvitsevansa, GPS, kartat, hyvä kamera. Peukalo on kipeänä kaikesta kokeilemisesta pienenpienillä näppäimillä ja silmiin sattuu pikkunäytön tihrustaminen kesämökin hämärässä.

Ja mökille tulee operaattoriltani 3G-yhteydet, kun se itseään Suomen kattavimmaksi 3G:ksi mainostama nettitikkuoperaattori ei antanut kuin takkuavan 2G:n. Sähköpostit ja uutissivut vilahtavat pienelle näytölle.

Kaikki ei kuitenkaan mene kuin pitää. Sitä en pidä kovin pahana, että tutulla ja moneen kertaan optimoidulla Seinäjoen ja mökkini välisellä reitillä GPS teetti 50 km lenkin ja olisi johtanut aivan harhaan monta kertaa, jos olisin kapulan sisältä kajattavaa tyttöä uskonut. Ihme sinänsä, että se näytti kartalta ihan oikeat paikat ja lähietäisyydellä opasti perille kohtuullista reittiä. Eikä tyttö laittanut hanskojaan tiskiin, vaikken totellutkaan. ”Pysy tällä tiellä” kuului pian sen jälkeen, kun uppiniskaisesti olin kääntynyt neuvosta piittaamatta väärään suuntaan.

Mutta samalla, kun huvittelen GPS-lelun ja karttojen kanssa, datayhteyspainajaiseni jatkuu. Kolme päivää olen painiskellut saadakseni puhelimen toimimaan modeemina ja nyt olen puhki. Kaikki parametrit on käännetty, ohjeet luettu ja keskustelupalstan vinkit pengottu. Todennäköisesti en vain älyä jotakin asetusta laittaa oikein, sillä kai puhelinta voi modeemina käyttää, kun kerran Nokian niin lupaa. Mielestäni vehkeiden pitäisi tajuta laittaa asetuksensa kohilleen, kun minä tökkään yhteyden muodostamista pyytävää ikonia.