Se minua ihmetyttää, kuinka hallituksen tuottavuusohjelmasta on tullut lähes kirosana. Sen nimeä noidutaan, kun puolustetaan tarpeettomien työtehtävien säilyttämistä elvyttämisen ja työllistämisen vuoksi.
Mieleeni tulee kaksi selitystä: väärä mittari ja 'antaa niiden näyttää' asenne.
Tuottavuusohjelman saavutuksista puhutaan usein henkilösäästöinä ja ilmeisesti ohjelman keskeisin mittari onkin työhön käytettävä henkilöpanos. Todennäköisesti ohjelman toteuttamisesta vastaavat pikkupomot eri organisaatioissa asettavat tavoitteita vastaavasti ja mittaavat tuloksia henkilösäästöinä.
Vanha totuus on, että tavoitteiden, tulosten ja mittareiden välillä on seuraava yhteys: sitä saadaan, mitä mitataan. Henkilöitä vähenee vanhusten huollosta, koulutuksesta, sosiaalitoimesta jne. ilman, että rakenteet ja toimintatavat muuttuvat. Pikkupomot saavat kiitoksensa, mutta lopputulos on kamala. Seurauksena on työntekijöiden uupuminen ja palveluiden laadun romahtaminen.
Entä jos tavoitteet olisivatkin muotoa 'montako henkilöä lisää saadaan tuottavaan työhön'? Montako käsiparia enemmän saadaan mummoja hoitamaan, kun hallintoa kevennetään? Monelleko oppilaalle voidaan antaa parempaa opetusta? Paljonko enemmän aikaa saa potilas lääkäriltään? Kuinka nopeasti pääsee palveluun? Kuinka pieni kunta voi olla ja silti säilyttää elinkelpoisuutensa?
Edellä olevat mittarit liittyvät kaikki tuottavuuteen. Niistä olisi paljon mukavampi käydä tuloskeskusteluja kuin henkilösäästöistä, joita varmasti myös syntyisi - sivutuotteena, ei pääasiana.
Toiseen mainitsemistani syistä tutustuin johtaessani Telen matkaviestintäyksikköä. Sen liiketoiminta kehittyi nopeasti ja myös organisaatiota piti vastaavasti kehittää. Moni asia herätti ihmisissä suorastaan intohimoja. Haluttiin näyttää kykyjä, luoda uutta tai puolustaa entistä asemaa. Henkilöiden välillä oli kilpailua. Joskus kävi niin, että uuden tehtävän tai lisää vastuuta saanut jätettiin yksin, kun onnistuminen olisi edellyttänyt kilpasiskon tai -veljen tuen. 'Antaa sen näyttää' -asenteella tärveltiin monta hyvää suoritusta.
Epäilen, että poliittisessa kentässä tällaiselle on paljon enemmän tilaa. Haluaisiko vannoutunut demari tai demarien mandaatilla oleva virkamies sinivihreän politiikan menestyvän?
Tuottavuusteema tuli mieleeni eilen, kun avopuolisoni kanssa keräsimme mökkimaisemista talteen kesän valtavaa vattusatoa. Siinä, missä minä keräsin litran, hän keräsi kolme. En vielä ole keksinyt keinoa, jolla kolminkertaistaisin oman tuottavuuteni. Kysymys ei ole hien ja rasituksen määrästä. Ehkä puolisoni osaa valita parhaat puskat ja ottaa vain ne marjat, jotka ovat käsien ulottuvilla. Ja ehkä hän ei pyörittele käsissään joka ainoaa marjaa matoisten pois karsimiseksi.
Koska vattujen kerääminen on pikemmin harrastusta kuin työtä, en aio tuottavuuden parantamisella itseäni enempää kiusata. Molemmat saamme puuhasta saman paarmojen verottaman nautinnon. Ja saaliin laitamme yhteiseen pakastimeen ja jaamme.
Työssä tuottavuuden parantaminen kannattaa aina - myös silloin, kun jo ennestään toimitaan tehokkaasti. Siten turvataan riittävät panokset laadukkaaseen ja tarkoitustaan vastaavaan tehokkaaseen toimintaan, joka tuottaa tulosta ilman, että se revitään työtä tekevien selkänahasta. Mittarit vain pitäisi valita vastaavasti. Laatua ja tehokkuutta ei mitata sillä, kuinka monta ihmistä voidaan vähentää vaan sillä, mitä tarpeellista ja käyttökelpoista voidaan saada aikaiseksi työpanosta vastaan.
torstai 30. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti