Syysunelmia

Laiskan blogini puolustukseksi sanottakoon, että yritän sanoa vain silloin, kun on sanottavaa.
Olin kirjoittamaisillani sormet adrenaliinin vauhdittamana omia kommenttejani julkiseen vaalirahakeskusteluun yhtenä päivänä ja Paula Risikon tekemään ehdotukseen terveydenhoitojärjestelmän uudistamiseksi toisena. Adrenaliini on haihtunut, enkä enää muista mitä sydämeni käski sanomaan. Mutta joka kuukausi pitää jokin teksti tulla, ettei homma unohdu, joten sanonpa sanottavani noista teemoista.

Vaalirahajupakkaan liittyen taisin muistella vanhoja sanomisiani. Jossakin tuolla alempana vanhojen tekstieni joukossa on joku, jossa ihmettelen Suomen asemaa maailman vähiten korruptoituneiden maiden kärjessä. ”Suomihan on maailman taitavimmin korruptoitu maa”, äidyin sanomaan. Olin itse asiassa silloin kauan ennen vaalirahajupakkaa äkeissäni Järvenpään päättäjille lähinnä Prisman sijoittamisesta parhaalle rantapaikalle kaupungin keskustaan ja SOK:n vanhan myllynrotiskon ostamisesta kaupungin riesaksi. Sekin on aivan keskustan tuntumassa ja HOK-Elanto olisi saanut tehdä Prismansa sinne.

Nyt julkisen vaalirahakeskustelun jälkeen en voi enää välttyä epäilemästä, että virkamiesten hölmöilyn, luottamusmiesten kritiikittömyyden ja puoluerahoituksen välinen yhteys on juuri se, minkä vanha kansanviisaus opettaa: ”Ei saa purra ruokkivaa kättä.” Tämän opin soveltamisesta ei ole pitkä matka korruptioon – päätösten junailemiseen rahan tai rahoituksen voimalla tai käänteisesti sen lopettamisen uhalla. Jotkut yrittävät määritellä korruption vain yksilöiden voitelemiseksi. Kokonaisen puolueen voiteleminen on paljon vaarallisempi korruption muoto sekä valtakunnan tasolla että kunnissa.

Paula Risikon avaus terveydenhuollon rakenteiden muuttamiseksi: Hyvä, hyvä!! Suomea ei tehdä hyvin toimivaksi tehokkaaksi yhteiskunnaksi, joka kykenee hoitamaan sairaansa ja vanhuksensa, ellei reippaasti käydä käsiksi vuosikymmenten mittaan luutuneisiin hallinto- ja tuotantorakenteisiin. Risikko taisi tulla jopa oman reviirinsä ulkopuolelle, josta vielä yksi ”hyvähyvähyvä!” lisää. Ne reviirit ovat juuri kaikkein pahin kehityksen jarru.

Saman reviiriylityksen saisi tehdä myös Suvi Linden ja vaatia tietotekniikan ja etäpalveluiden tehokäyttöä muilta hallinnonaloilta. Minä muuten tarkoitan etäpalveluilla itse asiassa lähipalveluita, siis sellaisia, joiden vuoksi ei tarvitse edes kotoaan poistua, ellei halua. Palvelut voidaan tuottaa etäällä ja sieltä katsoen käyttää toisaalla, missä vain ja vaikka etäällä, mutta palveluiden käyttäjän näkökulmasta ne voisivat olla tässä näppäimistöllä ja ruudulla tai mieluummin kännykässä, eli hyvin lähellä. Tämän lisäksi yhteiskunnan eri toimijoiden palvelupisteet voitaisiin yhdistää käyttämällä hyväksi teknologiaa. Yhteys samalta palveluhenkilökunnan päätteeltä mihin tahansa virastoon ja viranomaiseen ei vaadi ”rakettitieteiden” hallintaa ja se mahdollistaisi valtion ja kuntien hallintojen rajat ylittävät yhden luukun periaatteella toteutettavat palvelut. Tehokkuuden lisäksi asiakkaat olisivat tyytyväisiä.

Sähköinen äänestäminenkin meni farssiksi. Onneksi, sillä eihän siinä ollut kysymys muusta kuin palveluautomaatin sijoittamisesta äänestystiloihin. Sähköinen äänestäminen on minulle totta vasta sitten, kun kuka tahansa äänioikeutettu voi sen tehdä omalla standardikännykällään tai vähintään nettiin kytketyllä tietokoneella. Ehkä pitäisikin puhua etä-äänestämisestä. Kaikki teknologia olisi jo olemassa, mutta uskallusta ja tahtoa niiden hyödyntämiseen ei vain löydy. Sähköinen tunnistaminenkin voidaan tehdä riittävän luotettavasti nykyisillä lähes kaikkien käytössä olevilla vehkeillä.

No joo, on tietenkin se yksi mutta kun eli mutku. "Laki ei mahdollista..." Haloo, sitä varten meillä on kansanedustajat, että he tekevät paremmat lait.