Uskalla johtaa, perusinsinööri Miettinen

Jälki-PS: Katsokaa myös insinööri-Maran kommentti. Siinä on tarkoitustani tulkitsevaa viisautta enemmän kuin itse osasin kirjoittaa.

--------------------------------------------------------------

Perusinsinööri Veijo Miettinen on iskenyt tarinaa Tekniikka ja Talous-lehdessä ja sen edeltäjässä Insinööriuutisissa niin kauan kuin muistan. Jutut ovat usein ajankohtaiseen aiheeseen osuvia ja ainakin minun insinöörin sielua hyväileviä. Nyt oli julki nappisuoritus, johon seuraavan linkin pitäisi johtaa.

http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/veijo/article342443.ece?s=r&wtm=-30102009

Jos ette viitsi katsoa linkin taakse, tässä lyhyt yhteenveto. Veijo vertaa yritystoimintaa puutarhanhoitoon. Ekonomit ovat hyviä ottamaan irti puutarhan hedelmistä viimeisetkin mehut ja tuoton ehtyessä ymmärtävät lähteä ostamaan hedelmiä muualta, mistä nyt halvimmalla saavat. Juristit ymmärtävät hedelmiä kasvattavan puun arvon ja patentoivat sen lajikkeen. Jos kauppa ei käy toivotulla tavalla, he syyttävät kilpailijoita geenien kopioimisesta ja pyrkivät tekemään bisnestä käräjöimällä. Insinöörit ovat sen sijaan uteliaita kokeilemaan, kuinka lajikkeita voisi parantaa ja kehittävät uusia viljelymenetelmiä.

Juttu on tietenkin tarkoitettu huvittamaan, mutta sillä on oikeasti vakava sanoma. Jotta suomalaisella teollisella toiminnalla olisi edellytykset menestyä, yritysten johtoon pitäisi saada enemmän sellaista osaamista, joka ymmärtää yrityksen substanssin todelliset mahdollisuudet ja on valmis kokeilemaan sen rajoja liiketoiminnassa. Tai jos osaamista sattuu vielä olemaan, on valmis antamaan sille enemmän tilaa. Kyllä ekonomikin voi käsittää yrityksen substanssin, samoin juristi, mutta Veijon tapaan uskon, että nimenomaan insinöörit ovat taipuvaisia ymmärtämään paremmin yrityksen tuotteita ja niiden mahdollisuuksia kuin muut. Ekonomisteja olen oppinut kyllä kunnioittamaan silloin, kun pohditaan markkinointia: ”Kuka ja miksi näitä tuotteita hankkisi?” ei ole tyypillisesti insinöörin kysymys ja jonkun pitää sekin esittää.

Sain kirjoittaa esipuheen Minna Isoahon kesällä ilmestyneeseen kirjaan ”Uskalla johtaa. Haasta itsestään selvyydet”. Otsikko houkuttelee lukemaan ja kirja on hyvä. En kuitenkaan tuntenut etukäteen tarkasti kirjan sisältöä ja onnistuin rakentamaan siihen jännitettä. Omassa esipuheessani korostin johtajien toimialanäkemystä ja –osaamista. Minna puolestaan jossakin kohti kirjaa korostaa sitä, että toimialaosaamista ei johtamisessa tulisi liikaa korostaa. Eikä Minna ole yksin johtamisoppineiden joukossa.

Ei millään pahalla Minna ja muut johtamisen gurut, mutta monet nuoret johtajanklopit ottavat tuollaiset opit kirjaimellisesti ja pyrkivät tunkemaan todelliset osaajat kammioihinsa. Kaikkia organisaatiota pitäisi päinvastoin opettaa nostamaan osaajat esille ja kuuntelemaan mitä heillä on sanottavanaan. Totta on, etteivät asiantuntijat ole useinkaan parhaita organisaation johtajia, mutta parhaissa organisaatioissa osataan asiantuntijoille rakentaa myös sellaisia vaikutuskanavia, joissa oivallinen henkilöjohtaminen tai tenhoava puhetaito eivät ole välttämättömyyksiä.

Paras tapa varmistaa substanssiosaamisen vaikutus on edellyttää sitä ylimmältä johdolta. Suurimmat teollisuuden virheet perustuvat suuriin virhearviointeihin kokonaisen teollisuudenalan kehityksestä, ja suurimmat onnistumiset perustuvat oivaltavaan näkemykseen tulevasta. Esimerkiksi insinöörilähtöinen ”kännykkä kaikille” 1980-luvulla esitettynä ei todellakaan ollut itsestään selvyys, mutta se yhdisti muutaman avaintoimijan yhteisen vision taakse mahtavin tuloksin.

Annan tukeni perusinsinööri Miettiselle kansakunnan pelastamiseksi. Jos kokonaisena kansakuntana peesaisimme juuri koulusta päässeitä ekonomisteja ja juristeja, ei tulevaisuutemme näyttäisi hyvältä. Opit insinöörien päästämisestä yritysten puikkoihin löytyvät jopa Kalevalasta. Jos viisas Väinämöinen olisi meitä johtamassa, kuuntelisimme, mitä Seppo Ilmarinen voisi tehdä hyväksemme. Vaikka Väiski ei ollutkaan insinööri, vaan muusikko, hän ymmärsi osaajamiesten arvon. Kun hän tarvitsi rahantekokonetta Pohjolan naisten myötätunnon voittamiseksi, hän kutsui seppä Ilmarisen takomaan Sampoa. Kelvollisen vesikulkuneuvon rakentamiseksi hän kaivoi hommiin Antero Vipusen - Tuonelasta asti.

Ps. aiheen ulkopuolelta. Kun tekstissä kuitenkin puhutaan yhdestä kirjasta, niin mainostanpa toistakin. Hankkikaa ihmeessä Alpo Mannisen viikko sitten ilmestynyt ”Reppana”. Alposta on tulossa parin terapiakirjan jälkeen hyvää vauhtia oikea kirjailija. Yritin samoihin aikoihin lukea venäläisiä mestarikertojia, enkä jaksanut 30 sivua pidemmälle. Alpon kirjan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Reppana on romaani, puuta heinää, mutta niin todellisen tuntuinen ja hyvin kerrottu, että tekisi mieli uskoa Alpon sepittämä ajankohtainen nykymiehen selviytymistarina todeksi.