maanantai 25. toukokuuta 2015

Viimeiset vanhat viisaudet

Ps. Alkuun, kun ette kuitenkaan ehdi lukea lopusta ;) Kommentit eivät kuulemma pääse läpi. Varmaan omaa taitamattomuuttani asetuksissa. (No nyt kommentit onnistuvat, kun vain pääsen hyväksymään) Lisään oman kommenttini tähän: Ilmapiirin rakentaminen on niin pitkän ajanjakson tulosta, ettei yksi johtajaporukka sitä ehdi tekemään. Oma matkaviestinnän keisini alkaa itse asiassa 1975, jolloin sain teekkarina liittyä Kaarina Sundvallin johtamiin joukkoihin. Siinä jo oppi, että johtajia ei kuulu pelätä. Myöhemmin epähierargisen toimintatavan käytäntöjä kehittivät ja sovelsivat sellaiset hienot johtajat, kuin Keijo Toivola ja Aimo Koski, kukin omalla tavallaan. Helppo meidän nuorten diplareiden ja muiden osaajien oli ottaa vuorollamme rooli johtajina hyvien esimerkkien ansiosta ja viedä toimintatvat ja ilmapiiri sellaiseen kuntoon, että selviydyimme voittajina räjähtäneestä kasvusta 90-lukua lähestyttäessä. Jos alaisemme olisivat sillein tarvinneet vision ja suunnan näyttämisen lisäksi tiukkaa ohjausta ja käskyjä, emme olisi selviytyneet. Parhaina vuosina tunsin, että tärkein tehtäväni johtajana oli pysyä pois alta. Eikös asia jokseenkin noin ollut, Anni, Jumppu, Janne, OKo, Tapani, Liisa, Kari ja kaikki muut, ketkä satutte tämän tekstin näkemään? 25.5.2015/Matti M.
-----------------------
24.5.2015
Nyt taitaa olla tilanteeni sellainen, että on aika purkaa päästä ne pari ajatusta, jotka siellä vielä kyttäävät ulospääsyä. Ne liittyvät johtamiseen ja ilmapiirin rakentamiseen.
Olen pari vuotta pätevöittänyt itseäni tekemällä havaintoja muutaman ison sairaalan toiminnasta potilaiden suhteen. Olen sairastunut ties koska ikävään tautiin nimeltään multippeli myelooma, joka hiippailtuaan aikansa ryhtyi noin kaksi vuotta sitten riehumaan niin, että havaittiin.
Tautini on sen verran raju versio, että invalidisoiduin nopeasti työkyvyttömäksi. Hyvillä hoidoilla olen kuitenkin saanut nauttia elämästäni ja elättää toivetta taudin pitkäaikaisesta hallinnasta. Sellaisia myeloomaversioitakin olisi ollut olemassa. Mutta ei -  kaikista hoidoista, mukaan lukien kaksi kantasolusiirtoa, huolimatta halvaannuin viikko sitten vuodepotilaaksi, eikä näkymä eteenpäin ole lupaava.
Kun sormet vielä toimivat, en malttanut jättää blogia rauhaan ja viisauksiani muiden löydettäväksi. Todennäköisesti tämä on viimeinen postaukseni.
Ilmapiiri on johtamisen tulosta
Niin, se ilmapiiri, jossa organisaation jäsenet toimivat... Sehän on johtajien vastuulla. Vain johtajilla on riittävästi valtaa ja auktoriteettia muuttaa toimintatapoja, arvoja ja asenteita, jos sellaisiin on tarvetta. Todella usein on.
Johdin pitkään Telen/Soneran matkaviestinpalveluita usein "ison Telen" uumenissa hieman salaa. Saimme luoda palvelukokonaisuuden, tehokkaan liiketoimintamallimme ja myös oman ilmapiirimme ilman, että muun Telen pyrkimyksien annettiin olla häiriöksi. Sellaisiksi ne yleensä koimme. Sitäpaitsi olimme hyviä ;) Voitimme markkinajohtajuuden GSM-kilpailussa Radiolinjan kanssa. Se perustui tekniseen osaamiseemme, oikea-aikaiseen migraatioon pois NMT-kaudesta ja luottamukseen, jonka olimme rakentaneet jo 80-luvulla tärkeisiin saman vision jakaneisiin kumppaneihimme ja asiakkaisiimme. Menestys teki meistä kuulemma jääräpäisiä. Jälkikäteen katsottuna hyvä niin.
Olimme kuitenkin osa valtio-omisteista vanhaa monopolilaitosta, joka pyrki vauhdikkaasti kehittymään markkinakelpoiseksi toimijaksi kilpailun avautuessa. Erityisesti 90-luvun alkupuolella lappasi työhuoneessani konsulttia ja uutta esikuntajohtajaa milloin milläkin toimeksiannolla. Koimme yleensä, ettei niillä ollut mitään hyödyllistä käyttöä kahden tärkeimmän asiamme hyväksi: matkaviestinpalveluita tarvitsevat kansalaiset ja yritykset olivat käytännön toiminnassa meille ykkösiä ja toisaalta - juuri ne palvelut olivat toinen ykkönen. Niitähän meiltä haluttiin.
Asiakastarpeet ja asiakkaiden palvelut olivat meille melkolailla sama asia. Palvelukonseptimme oli robotti, tekninen pitkälle automatisoitu kokonaisuus, jonka hoitamiseksi piti hallita verkot ja niiden ympärillä toimiva tietotekniikka. Palvelualustat ja asiakastietojen hallinta. Edellä mainituista syistä meidät koettiin monesti insinööriorganisaatioksi, joka ei taipunut näyttävämmin asiakaslähtöisyyden nimiin vannovien tahtoon.
Asiakkaat kohdattiin kuitenkin monella hyvin tyydyttävällä periaatteessa yksinkertaisella tavalla. Asiakaspalvelumme vastasi ja toimi sujuvasti, kun sinne soitettiin, vaikka toiminta samalla kasvoi räjähdysmäisesti. Toinen tärkeä tapa asiakkaiden kohtaamisessa oli hyvin tuotteistettu yhteistyö matkaviestinkauppiaiden kanssa. Oma, Telen "virallisista arvoista" poikkeava arvomme LUOTTAMUS, tuotti tulosta. Asiakkaamme tulivat useimmiten palveltua samalla, kun he kävivät laitekaupassa.
Ja sitten lopulta asiaan: Kolmas ja tämän postaukseni alkuperäinen aihe: koko tuotantoketjumme palveli asiakasta. Asiakaspalvelu ei ollut asiakaspalvelun tehtävä, vaan kaikkien. Asiakkaan tarpeet liittyivät liiketoimintamme luonteesta johtuen usein teknisiin pulmiin. Kytkimme asiakkaat tilanteen mukaan ihan itelleen insinöörille, joka ei koskaan pitänyt sitä häiriönä, vaan arvokkaana keinona saada palautetta ja oppia. Tällä asenteella mentiin liiketoiminnan johtoa myöten.
Ensimmäinen pointti
Kun arvot ja asenteet toimivat ja näkyvät käytännön tasolla edellä kuvatulla tavalla, seurasi siitä organisaation hierarkiatasojen häipyminen. Herrat ja lattiatason osaajat olivat samaa palveluketjua, josta seurasi innostusta, tehokkuutta, nopeaa oppimista ja ties mitä hyvää. Ja hyvää mieltä. Olen tautini myötä saanut entisiltä matkaviestinnän työntekijöiltä paljon lämpimiä viestejä ja palautetta. Sille on yhteistä se, että harvalle oli töihin tuleminen epämiellyttävää ja että minua eikä muita johtajia tarvinnut pelätä. Uskalsi tehdä omia päätöksiä ja toimia. Epähierargisen toimintatavan ansiota. Tutkijoille tässä olisi paljon selvitettävää.
Mitä tuolla on tekemistä sairaalakokemusteni kanssa? Se, että vasta täällä, nyt Tampereella syöpätautien vuodeosastolla rampana maatessa minulle valkeni, kuinka merkittävistä asioista on kysymys ja kuinka yksinkertaista niiden kunnostaminen on. Täällä lääkäri on se auktoriteetti, johtaja, jonka esimerkki ratkaisee.
Tampere - nämä nyt vaan ovat täällä oivaltaneet jotakin muita paremmin. Henkilökunta ei odota p jäykkänä käytävällä lääkärikiertoa, vaan tekee hommiaan rennosti ja auttaa tohtoria, kun tarvetta on. Referenssini ovat vastaavat hoito-osastot Meilahdessa, Seinäjoella ja Vaasassa. Mitä selkeämmin hierarkia paistaa läpi, sitä huonompi näkyvä ilmapiiri ja ainakin koettu hoidon taso.
Ja toisin päin. Rättiin tarttuminen tarpeen vaatiessa sujuisi varmasti tohtoriltakin. Minut tohtori muljautti sängyltä toiselle aivan sujuvasti, kun sattui olemaan hollilla. Eikä arvovalta kolahtanut ja asiaa juteltiin samalla.
Noinhan me toimimme aikanaan Telen Matkapuhelinpalveluissa, kun rakensimme 90-luvulla maailman parasta mobiilioperaattoria. Harmi, että sen menestys herätti samalla niin mahtavat bisnesintohimot, ettemme kyenneet luomustamme pitämään "hyvien insinöörien" käsissä. Kauppatavaraksi joutuminen koetteli kovasti niitä arvoja, joiden varaan olimme rakentaneet. En osaa enää 15 vuotta Sonerasta lähtöni jälkeen arvioimaan, mikä siellä on tilanne nyt, ruotsalaisten isäntien alaisuudessa. Toivottavasti hyvä.
Toinen pointti
Se toinen oppi, jossa on selvä yhtymäkohta menestyksellisen menneisyyteni ja sairaalassa kokemani välillä. Ulkoistetut tärkeät arvoketjun osat ovat kaikissa tapauksissa paljon merkittävämmässä roolissa, kun sovittujen palvelutasokriteerien ja prosessien nimiin vannovien ulkoistamisfriikkien on mahdollista ymmärtää. Tampereella ruoan tuo ja vie aidot tamperelaiset, jotka ovat ylpeitä kuulumisestaan tähän hienoon porukkaan. Näkyy ja tuntuu ja olisin jo parantunut, jos myeloomani olisi siitä moksis. Kielteinen referenssi on sekuntikellon ajamalla prosessilla ohjattu itänaapurista värvätyltä halpatyövoimalta vaikuttava kielitaidoton täti, joka hökälehtää tarjottimen paikalleen ja häipyy sanaakaan vaihtamatta.
Telessä ulkoistettiin mahtikäskyllä myös Matkaviestiinnän siivoustoimi. Kyllä me jo silloin tajusimme, kuinka tärkeää työtä siivoojat tekivät työyhteisön viihtyvyyden ja tehokkuuden hyväksi, mutta keinomme eivät riittäneet tahtomme puolustamiseksi. Lopputulos näkyi ja tuntui!
Oppi johtajille: miettikää todella huolellisesti, mikä on tärkeää ja mikä ei. Kaksi esimerkkiäni ns. aputehtävien alueella ovat juuri niitä, joissa valtaa annetaan usein (vain) euroilla ajatteleville. Kunpa heillä riittäisi laskutaitoa myös työssä viihtymisen ja työhyvinvoinnin taloudellisten vaikutusten laajaan huomioon ottamiseen.
Ylimmän johdon asioita nämä ovat.
Painan kohta julkaisunappia sillä riskillä, että kännykällä näpyttämä tekstini vaatisi täydellisen editoinnin. Rivit ja lauseet hakevat joskus itselleen uusia paikkoja aivan omin päin. Osa mahdollisista sotkuista menee tietenkin omaan piikkiini. Yrittäkää silti ymmärtää.

10 kommenttia:

Janne Aaltonen kirjoitti...

Hienosti kirjoitettu ja paljon asiaa, tsemppiä legendalle.

Terveisin Janne Aaltonen / vasta hieman yli 20v alalla ollut

Panu Kause kirjoitti...

Matti, kokeilenpa jos kommentit kuitenkin tulisivat läpi. Jos tulevat, kiitos tästä tekstistä. Ja kiitos siitä että sain tutustua sinuun jo yli 20 vuotta sitten. Nuorena miehenä sain silloisessa Tele MPP:ssä isoja vastuita ja ainakin osassa kai odotuksia lunastinkin. Se oli aikaa, josta voi ammentaa oppeja edelleen.

Kiitos että olet olemassa.

--Panu

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hienoa lukea viestisi sieltä kokemuksen ja eletyn elämän lähteistä! Onneksi , ainakin tässä asiassa, historia jättää aina jälkensä. Ja onhan meitä muitakin viestinviejiä vielä jäljellä. Lämmin tervehdys Kostilaisen Panulta

Anna Kärävä kirjoitti...

Moi Matti!

Et tiedäkään kuinka monta kertaa olet ollut milelessäni kaikkien näiden vuosien aikana!

Kiitän sinua siitä, että sain graduni tehtyä :) Ja myös minä nään edelleen unia, että joku tentti on vielä suorittamatta..;

Kiitän sinua kaikesta, mitä opin silloin nuorena tyttönä!! Puhuit jo 20 v sitten langattomasta organsiaatiosta joka oli tietysti piuhaton, mutta myös itseohjautuva. Vasta nyt maailmalla otetaan ensimmäisiä merkkejä todellisesta itseohjautuvuudesta.

Oma tieni on vienyt minut, Antin ja kolme lastamme Ranskaan, mutta "käyn töissä Suomessa". Olen partnerina yrityksessä Human@Work. Missiomma on luoda parempaa ja onnellisempaa työelämää, jossa hauamme muuttaa passiivisen työtyytyväisyyden työninnostuksesi. Juuri siitähän meillä MPP: ssä oli kysymys. Ja mieletöntä on se, että Anni Vepsäläinen on hallituksemme puheenjohtaja :)

Olet paras pomo, joka minulla on koskaan ollut. Visionääri ja aidosti ihmisistä välittävä. Toivottavasti viestini tavoittaa sinut.

Kiitos ja halaus!

Kärävän Anna

Anonyymi kirjoitti...

Minulla oli ilo ja kunnia seurata ulkoa käsin (Lue yhteistyökumppani) Matin luomaa Soneran toimintakulttuuria. 2000 luvun alussa siellä edelleen paistoi tekemisen meininki ja ihmiset uskoivat tekevänsä yrityksen eteen tärkeää työtä. Se oli aidosti hieno ympäristö myös ulkoa katsoen. Sitten mentiin bisnekseen ja lopulta Ruotsalainen tapa vyöryi kaiken yli. Tekemisen meininki kuoli ja kukaan ei sitä saanut puhallettua uusiin liekkeihin. Valitettavasti.

Mutta arvostan Sinun tekemää työtä koko alalle ja ennen kaikkea että olit yksi niistä tekijöistä/vaikuttajista millä Suomi nousi -90 luvulla.

Pahoittelen että olen anonyymi, koska olen "ulkopuolinen"

Voimia sinulle Matti,

Marja Lehtimäki kirjoitti...

Hei Matti,

Olemme muutaman kerran tavanneet eri yhteyksissä ja olen jo nuoresta asti ihaillut saavutuksiasi. Kirjoituksesi palautti minulle myös liudan muistoja mieleen, sillä sama Tampereen osasto tuli minulle ja perheelleni varsin tutuksi kun isääni siellä hoidettiin. Lämmöllä muistelen osaston hienoa ilmapiiriä ja niin potilaan kohtelua kuin omaistenkin huomioonottamista.

Istuin vieressäsi Finnet-päivien illallisella muistaakseni vuonna 2011, jolloin kerroin (tuolloin siellä Taysissa olevan) isäni olevan varmasti vaikuttunut kun kerron istuneeni Matti Makkosen vierellä ja saaneeni kuulla näkemyksiäsi teletoimialan tulevaisuudesta. Isäni oli pitkän linjan telemies ja kertoi sinusta jo paljon ennen kuin tapasimmekaan.

Lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia ja voimia.

Marja Lehtimäki

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos! Sanasi merkitsevät paljon. Jokaisen palvelun pitäisi aidosti olla asiakkaan/ potilaan hyväksi. Vain siten voi jotain uutta ja rakentavaa saada aikaan. Älä menetä toivoasi, ihmisen energiavirtojen vauhdittaja on myönteinen ajatus js halu elää hyvää tuottavaa elämää. Toivoisin, että ihmeellinen Energia asettuisi kehoosi asumaan ja toteaisi, tätä ihmistä ei pidä vielä menettää!
Lämmöllä riitta, sinulle tuntematon, mutta ystäviesi kautta tutuksi tullut.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt melkein 40 vuoden työuran jälkeen voini vahvistaa, että paras vaihe työelämässäni oli nimenomaan 90-luku Telen Matkapuhelinpalveluissa. Meillä oli Matin johdolla hyvä porukka, jossa jokaiselle löytyi pienten kokeiluiden jälkeen oma paikka ja jossa toisiin luotettiin. Lisäksi meillä oli uskallusta oppia itse tekemällä ja löytää uusia ratkaisuja. Oppimisesta ja onnistumisista tuli itseluottamusta (ulkopuolisten mielestä ehkä liikaakin), ja kuten urheilussakin hyvä itseluottamus generoi lisää onnistumisia.

Tämä hyvä ilmapiiri ja keskinäinen luottamus tuntuivat silloin luonnolliselta olotilalta. Myöhempinä vuosina sai sitten huomata, että niitä jaeltiin normaalissa työelämässä yleensä vain pieninä pilkahduksina. Kiitos sinulle Matti hienosta yhteisestä ajasta ja voimia jatkoon!

terveisin

Oko

Nils Rostedt kirjoitti...

Peukkua kirjoituksesta, tsemppiä eteenpäin ja kiitokset hyvästä yhteistyöstä 90-luvulla!
Nils Rostedt

Kari Rantanen kirjoitti...


Luin tätä blogia vasta nyt, saatuani siihen vinkin yhdeltä tutulta, kollegalta niiltä ajoilta kun minäkin sain olla mukana juuri noissa Telen/Soneran matkaviestinnän tekemisissä, joista Matti hyvin kirjoittaa. Itse en ole osannut noita erinomaisen työn tekemisen hengen aikoja ollenkaan noin hyvin analysoida, mutta juuri kuvatun kaltaisena ne kyllä muistan! Innostunuttta tekemisen henkeä joka paikassa ja todellakin - vähäisempää hierarkian määrää en omalla varsin pitkällä työurallani muista. Esimiesten ja johtajien kanssa juteltiin asioita läpi silloin kun siltä tuntui, tai kun nähtiin käytävällä taikka lounaspöydässä. Ja Matti, joka koko toimintaa veti, toimi juuri noin. Oikein esimerkkinä muille, tietenkin.

Riittävästihän sitä hierarkian, tai ainakin järjestyneen toiminnan herkkuakin silti oli, koska iso ja vielä kasvun kanssa pinnistelevä organisaatio toimi hyvin. Ulospäin ehkä "kuin kone", mutta sisältä päin innostuneella tsemppihengellä. Siinäpä todella paikka analysoida ja löytää joku vastaava balanssi ja toimintamalli vielä nykyäänkin!

Vielä tämä. Noina aikoina tietenkin myös työporukoissa, ryhmissä tai osastoissa, mitkä organisaatioiden osien nimet silloin olivatkaan, syntyi aivan mieletöntä ryhmähenkeä, jonka jäljiltä erinomaiset hyenkilösuhteet ovat säilyneet näihin päiviin - ja osin ikuisesti!

Terveisin,

--Kari

Kari Rantanen, joka joskus innolla teki palvelutuotteita ja sen jälkeen tulevaisuuden teknologioiden kehittämistä Telen/Soneran Matkaviestinnässä.