Ryskähommat kunniaan

Suomelle haetaan uusia menestyksen eväitä, kun vanhoista näyttävät tehot hävinneen. Joulun ja uudenvuoden pitkät pyhät ja kovat pakkaset antoivat aikaa muistella vanhoja menestyksen tekijöitä ja yrittää löytää niistä jotakin nykyajan haasteisiin sopivaa. Uskon monien menneisyyden oppien soveltuvan myös tänään ja tulevaisuudessa, vaikka maailma jatkuvasti muuttuukin. Toimin pitkään näköalapaikalla ja joskus avaintoimijana 70-, 80- ja 90-luvuilla, kun edellinen ICT-toimialan ja erityisesti Nokian hyödyntämä menestysaalto luotiin.

Tarjoan seuraavat ajatukseni kaikille, jotka ylipäänsä sattuvat tätä pitkään passiivisena ollutta blogia lukemaan, mutta erityisesti heistä niille, joilla on vielä käytännön keinoja osallistua ja vaikuttaa. No jaa, ehkä jokainen voi vaikuttaa omalla tavallaan. Mitä useammin se on tekemistä, sen parempi. Itse olen joutunut katsomosta huutajien joukkoon. Sain työeläkekortinkin joulun alla. Ja tästä vuodatukseni alkaa:

1. Pitää asennoitua siten, että vain pitkään ja sinnikkäästi töitä tekemällä voi menestyä. Tämä on unohtunut monelta vuosituhannen vaihteessa pyörineen 'tee vähän - puhu paljon - myy nopeasti' -huuman seurauksena. Valitettavasti startupinsa nopeasti rahastavat valtaavat edelleen otsikot. Pitkää menestystarinaa rakentavat ovat tylsää porukkaa, mutta toivottavasti sellaisiakin on. Eipä meistä mobiilivallankumouksen tekijöistäkään paljon puhuttu 70- tai 80-luvuilla, jolloin menestykselle rakennettiin perustat.

2. Jotta olisi joku, jonka puolesta pitkään ja sinnikkäästi töitä tekisi, pidetään instituutiot ja pitkäjänteiset toimijat kunniassa. Annetaan sellaisille mandaatti, aikaa ja resurssit, joita ei heti ensimmäisen huonon kvartaalin jälkeen oteta pois. Aalto-yliopiston kokoaminen on tässä mielessä hyvin perusteltu mutta ei riittävä toimenpide. Yhteiskunnan palveluiden tuottaminen konsernimallilla olisi toinen mainio liike. Muutamalla yrityksellä saattaisi olla mahdollisuuksia olla voimia kokoavia instituutioita. Siitä seuraavaksi.

3. Kokonaisten toimialojen kehittymistä tulee tukea sallimalla ylivoimaiset toimijat. Ymmärrän tässä kohdassa ajatusteni olevan ristiriidassa kilpailulainsäädännön kanssa, mutta kai sitäkin voidaan kehittää. Tuntuu pahalta nähdä, kuinka sääntely- ja valvontaviranomaiset käyvät lakien velvoittamana paikallisesti suurten, mutta jo eurooppalaisessa mittakaavassa lilliputtikokoisten vähänkään jalkaansa menestyksen oven väliin saaneiden yritysten kimppuun. Esimerkkeinä tulevat mieleen perinteiset alueelliset teleyritykset ja vaikkapa Valio, joka on kilpailuviranomaisen hampaissa ryhdyttyään kunnolla kilpailemaan suuremman monikansallisen yrityksen kanssa. Nokia-ilmiötä ei olisi syntynyt, ellei valtion telehallinto PTL – liikelaitos PostiTele – valtionyhtiö Telecom Finland – pörssiyhtiö Sonera olisi muodostanut sellaista vahvaa runkoa, jonka varassa isot toimialamuutokset oli mahdollista tehdä. Se käynnisti ja tuki paitsi Nokia-ilmiön kehittymistä, myös koko yhteiskunnan siirtymistä kohti tietoyhteiskuntaa. Se kehitti teknologiaa ja palveluita ja salli muiden käyttää itseään hyväksi uusien verkkoihin tukeutuvien palveluiden luomisessa. Valitettavasti Sonera ei enää kyennyt pysymään tällaisessa yhteiskuntaa hyödyttävässä roolissa, kun se alkoi hamuta omaksi liiketoiminnakseen kaikkia tietoliikenneverkkoihin perustuvia palveluita, mediaa ja pankkeja myöten. Ylivoimaisen ja luotetun toimijan tulisi pysyä sille luontevassa roolissaan eikä olla mustasukkainen muiden menestyksestä, vaikka se perustuisi tämän luotetun toimijan olemassa oloon ja toimintaan. Sonerassa tehtiin tässä asiassa virhe 2000-lukua lähestyttäessä. Sonera sulki avoimen keskustelun ulkopuolelle paitsi Nokian, joka ei Soneraa itse asiassa enää tarvinnutkaan, myös koko joukon muita luovia toimijoita. Esimerkiksi media ja pankit eivät tulleet omine ideoineen mukaan Soneran mahdollistamaan verkkokeskeiseen kehitykseen, koska Sonera halusi itse olla media ja pankki. Yleisradiolla saattaisi olla eväitä toimia vastaavanlaisena neutraalina runkona media-alan digitalisoitumisessa. Yleisradion pitää sallia ottaa täysi hyöty digitalisoitumisesta ja Internetistä. Sen pitää kuitenkin tarjota luomansa palvelut ja palvelualustat laajasti muiden mediatoimijoiden käyttöön ja näiden pitäisi tukeutua omien räpellystensä sijaan yhteisiin palvelualustoihin. No joo, tiedän astuvani tässä itsenäisten vapaiden mediatoimijoiden varpaille. Auts! Samoin Posti (ent. Itella, ent. Posti) omaa sellaisen luotetun toimijan statuksen, jonka varaan voitaisiin rakentaa menestystä kuljetusten ja jakelun toimialalla. Paperi-, puu- ja metalliteollisuutta en tunne, mutta niillä lienee myös toimijoita, joista voisi tulla toimialakehityksen moottoreita. Valtionhallinnolla on sellaisia tehtäviä, joiden menestyksekäs hoitaminen tarkoittaisi kokonaisten toimialojen kuntoonpanoa. Esimerkkeinä mainitsen tietohallinnon, terveydenhuollon ja koulutuksen.

4. Voimia yhdistävien visioiden hakeminen ja kommunikointi. Kännykkäilmiön ja Nokian menestyksen takana on yhteiseen visioon ja siitä johdettuihin tavoitteisiin uskovien yhteispeli. Posti- ja telelaitos kehitti järjestelmää ja verkkoja, Salora ja Nokia, myöhemmin Mobira, laitteita verkkoon ja asiakkaille ja matkapuhelinkauppiaat virittivät myymälänsä kohtaamaan kasvavat asiakasmäärät. Visiolla oli hieman eri muotoja riippuen asiayhteydestä, mutta kaikki tukivat muutosta, jonka seurauksena oma henkilökohtainen puhelin on korvannut lähes kokonaan lankapuhelimen. Kahdeksankymmentäluvulla visio ”henkilökohtainen langaton puhelin kaikille” ei ollut itsestään selvää, vaan aluksi pienen ydinjoukon keskenään jakama näkemys. Huomattavaa on se, että visio oli vallankumouksellinen ja sitä vietiin eteenpäin joskus jopa vähän salaa valtaa pitäviltä, heiltä, joille valtavia rahasummia liikuttava langallinen telebisnes toi leivän. Visio oli kuitenkin vahva ja perustui todelliseen uudenlaiseen osaamiseen ja uusien mahdollisuuksien oivaltamiseen. Mutta mobiilivallankumous on nyt tehty. Kysymys kuuluukin, mitä vastaavia visioita olisi nyt? Mitä voitaisiin johtaa esim. Pisa-menestyksestä? Nyt näyttää siltä, että Suomessa sen mahdollisuudet hukataan epäkaupallisten näkökulmien ja hajanaisen kaupallisen silpun sekamelskaksi. Yksityisen yrityksen tavoin toimiva koululaitos hyödyntäisi Pisaa varmasti paljon ahneemmin. Onko niin, että vasta amerikkalaisten mukaantulo tarkoittaisi riittävän voimakkaita toimijoita. Korjaako sadon Microsoft-koulu, Apple-koulu vai Google-koulu? Vanhenevan väestön palvelut muodostavat kokonaisuuden, jossa uusille visioille olisi tilaa. Sillä alueella Suomella on kilpailuetu – vanheneva väestö omasta takaa.

5. Ryskähommien kunnian palauttaminen. Sellaiset ihmiset, joista ei ollut 'nokia-insinööreiksi' työllistyivät ennen vanhaan tehdastyöläisinä, metsureina, siivoojina ja monissa muissa käytännön ammateissa. On paljon ihmisiä, jotka ovat aivan erinomaisia tekijöitä sekä tahtonsa, että taipumustensa puolesta, mutta joille yhteiskunnassa ei helposti löydy paikkaa. Heitä on myös luovuttajien, syrjäytyneiden, joukossa. Annetaan arvo ja markkinamahdollisuuksia niille, jotka haluavat ja jaksavat hoitaa fyysisiä tehtäviä kotitalouksissa, hoivalaitoksissa, rakennusteollisuudessa, maatiloilla, metsätaloudessa ja käsityöammateissa. Kysymys ei ole palkasta vaan arvostuksesta. Puheet biotalouden työllistävistä vaikutuksista pitäisi ottaa tosissaan.

6. Vetäytymisen ja syrjäytymisen vaikeuttaminen ja toimeen tarttumisen helpottaminen. Kyllä ennen piti tehdä edes jotakin työtä elääkseen. Nyt on liian paljon tarjolla sellaista tukea, joka kannustaa katselemaan ympärilleen, muttei tarttumaan mihinkään tai tarttumaan yhteiskunnan tuella ja kannustuksella sellaiseen, esimerkiksi kouluttautumiseen, joka ei johda mihinkään kestävään ja tuottavaan. Syrjäytymistaipumuksen omaavia ei välttämättä saada kiinnostumaankaan insinööriopinnoista, mutta tavallisiin duunarin hommiin heitä voisi saada vähemmälläkin hengen palolla. Yrittäjiä pitäisi kannustaa palkkaamaan uusia työntekijöitä esimerkiksi oppisopimusten kautta. Pienten yritysten pitäisi saada sopia työehdoista hyvin joustavasti.

7. Joustoa työmarkkinoille. Minusta on todella kummallista se, että palkat ja etuisuudet voivat joustaa vain ylöspäin. Yrityksille jää vaikeina aikoina hyvin vähän keinoja joustaa henkilökustannuksissa. YT:stä on tullut synonyymi irtisanomisneuvottelulle, kun idea alunperin lienee ollut yhteistyö vaikeiden tilanteiden hoitamiseksi. Luokaa työmarkkinajärjestöt sellaisia käytäntöjä, joissa työntekijät pääsevät suoraan hyötymään hyvien aikojen hyvistä tuloksista ja mutta jotka sallivat huonoina aikoina säästämisen työvoimakustannuksissa muutenkin kuin irtisanomisten kautta. Käytännössä palkkojen tulisi voida joustaa myös alaspäin esimerkiksi työaikaa rukkaamalla. Näin pidetään yritykset hengissä ja työllisyysluvut kunnossa. Toki tällaiset menetelmät tulee suunnitella siten, ettei niistä tulee omistajille takuukeinoja jatkuvien osinkojen nostamiseen. Myös omistajien pitää huonoina aikoina joustaa ja jättää osingot nostamatta. Olisiko paha laki, joka rajoittaisi osinkojen maksamista yhtiöissä, jotka ovat tuotannollisista tai taloudellisista syistä joutuneet turvautumaan irtisanomisiin?

No niin, kyllä saarnallakin pitää olla joku raja. Ajatukset kulkevat sellaisia ratoja, että jatkakoon muut. En lupaa, että blogini jatkaa elämäänsä, mutta jos luit tänne asti, kiitän mielenkiinnosta. Sellainen kannustaa jatkamaan.