lauantai 13. kesäkuuta 2009

Turmeltu mahdollisuus ja superjoku

Lupasin pari juttua sitten palata ja kertoa, kuinka Sonera ryssi mahdollisuutensa jatkaa telepalveluiden edelläkävijänä ja mitä luulen Finnetin supermatrix-visiolle käyvän.

Otin itselleni ison haasteen. Juttua tulisi kyllä, mutta niin paljon, ettei se tahdo mahtua tänne blogiin. Jutun määrä ja laatu eivät toisaalta korreloi, eivätkä aloittamani tekstit ole päässeet julkaisukynnykseni yli. Asiani on monimutkainen ja vaikea ymmärtää. Ei PENA/'soittoäänestä valikoksi' -visiota Sonerassakaan moni ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää, enkä onnistunut myymään sitä Soneran tulevaisuuden reseptiksi.

Yritän nyt päästä eteenpäin ja kuitata lupaukseni. Käytän avukseni hyvää referenssiä, Googlea. Silti juttu on pitkä, käy ensin jääkaapilla.

PENA oli siis visio, jossa matkapuhelinliittymä miellettiin verkossa sijaitsevaksi omistajansa ohjattavissa ja käytettävissä olevaksi edustajaksi, agentiksi. Perinteinen ja edelleen yleinen tapa on mieltää liittymä 'kytkennäksi verkkoon'. Tosiasiassa matkapuhelinliittymä määritellään verkon ulkopuolella tietojärjestelmässä, joka antaa ohjeita itse verkolle sallia asiakkaan tilaamat palvelut - puhelut, tekstarit, soitonsiirrot jne.

Oikeampi nimi matkapuhelinliittymälle olisi vaikkapa "mobiili teletili". Samasta liittymätiedot sisältävästä tietojärjestelmästä tulee ohjeet myös laskutusta varten. Tästä ajatuksesta ei ole enää kovin pitkä matka ymmärää, että asiakkuuden verkossa oleva elementti on personoitua verkkoälyä, joka voisi toimia käyttäjänsä puolesta paitsi puheluiden ohjaamiseksi myös monessa muussa, ja että laskutusmielessä asiakkuus verkossa on tili, jonka kautta voitaisiin ostaa muitakin kuin telepalveluita.

Tili-sanaa käytetäänkin mm. Googlessa, jonka palveluiden saamiseksi sellainen avataan. iGoogle muistuttaa jo suuresti sitä, mitä PENAsta olisi voinut tulla. iGooglen sisältämien henkilökohtaisesti räätälöitävien tietopalveluiden lisäksi PENA olisi hoitanut muitakin televiestintäpalveluita kuin sähköposteja, eli kännykkäpuheluita ja siihen liittyviä palveluita. Kännykkäliittymän takia sen muistakin palveluista olisi voitu jopa laskuttaa ilman erillisiä laskutuskustannuksia.

Agentti-käsite sisältää puolestaan sen, että sellainen touhuaa esimerkiksi tietojen etsimiseksi itsenäisesti. Minun iGoogleni tuntuu tekevän juuri sitä. Olen määritellyt, minkä lehtien uutisia sen kuuluu päivystää ja niiden uutiset sinne näyttävät tulevan. Normaali Google-haku taas hakee verkosta juuri sen tiedon, jonka haluan, kuten agentin kuuluukin.

Pentele että joskus harmittaa, kun näkee muiden toteuttavan juuri sellaisia palveluita, joita pienellä joukolla osasimme ennakoida, muttemme osanneet emmekä saaneet toteuttaa. PENA olisi ollut verkkoriippuva päinvastoin kuin iGoogle, sillä ilman verkonhaltijoiden lupaa ei ole mahdollista toteuttaa tehokkaasti televiestinnän palveluita. Tästä syystä Internetin sisältöpalvelut ja telepalvelut, vaikka käyttäisivätkin Internetin keinoja (VOIP-puhelut esimerkiksi) ovat edelleen käytännössä eriytyneitä.

Mainitisin aiemmin PENAn olleen esillä myös muodossa "soittoäänestä valikoksi", mikä tarkoitti itseasiassa telepalveluiden käyttöliittymän muuttumista PC:stä ja Internetistä tutuksi ikonien klikkailuksi. Sellainen toimisi kunnolla vain verkon tukemana, vaikka Skype onkin onnistunut vilauttamaan tulevaisuuden soittotapaa lähes operaattori- ja verkkoriippumattomasti. Skypekin olisi voitu keksiä Sonerassa, jos sen fokus olisi pysynyt telepalveluiden kehittämisessä.

Soneralle ei olisi ollut ongelma yhdistää Internet-lähtöisiä palveluita ja verkkoriippuvia palveluita ottamalla lähtökohdaksi matkaviestinasiakkuuden mieltäminen jonkinlaiseksi kaikkien palveluiden yleisasiakkuudeksi. Tässä Sonera kuitenkin sekosi. Kun sen kasvutarinasta haluttiin pian pörssilistautumisen jälkeen globaali, hyljättiin kaikki sellainen, jossa verkkoriippuvuus tai perinteinen operaattoritoiminta oli lähtökohtana. Siten matkapuhelinverkon asiakkuuteen sidottujen palveluiden kehittäminen ei enää sopinut ja se tosiasiassa estettiin.

Taustalla oli myös valtataistelu. Kenen ehdoilla mennään kohti tulevaisuutta? Matkaviestintä oli pitkään ollut Soneran johtava tulevaisuudentekijä, mutta kiinteän verkon taustan omaavilla henkilöillä oli yrityksessä valta. Heille sopi hyvin visio palveluteollisuudesta, joka toimisi kiinteän verkon reviirille kuuluvan Internetin ehdoilla. Se tarkoitti tukea ajatuksille, että verkosta riippumattomien palveluiden välittäminen oli tulevaisuutta, ei verkon ominaisuuksien kehittäminen.

Itse asiassa meiltä mobiiliverkkojen palveluita kehittäneiltä vietiin kädet ja pää, kun palvelut eriytettiin verkoista myös organisatoorisesti. Ajatus oli myydä Soneraa kansainvälisille sijoittajille yrityksenä, jonka toiminta ja palvelut asettautuvat fyysisten verkkojen ja Internetin palveluiden väliin. Lähtökohtaisesti ZED oli Soneran matkaviestinnän omille asiakkailleen kehittämä palveluportaali, joka riistettiin sen hallusta paremmin globaaliin kasvutarinaan sopivaksi erilliseksi palveluksi. ZED-vetoinen tarina puri sijoittajiin ja antoi Soneralle sen havitteleman 'internetvaluaation'. Todellisuudessa se oli mahdoton toteutettavaksi. Verkkoja ja markkinoita hallitsevat maailman operaattorit eivät suosineet sellaista ulkopuolista, joka asettautuisi niiden ja palvelusisältöjen väliin, eivätkä palvelusisältöjään verkkoon haluavat myöskään suosineet turhaa väliporrasta arvoketjuun. Operaattoreiden perimät maksut palveluiden välittämisestä koettiin muutenkin kohtuuttoman suuriksi.

Tosiasissa kaikki internetvaluaation elementit olivat vain kuorrutusta, jolla Sonerasta tehtiin sen ajan ilmiöihin sopiva peliväline. Todellinen strategia oli ihan muuta kuin tehdä verkkoriippumaton palveluyritys. Sonera piti tehdä pääomistajalta saadun toimeksiannon mukaisesti mahdollisimman arvokkaaksi (=hypettää) ja myydä mahdollisimman kalliilla. Vain tämä selittää sen, miksi samanaikaisesti verkkoriippumattoman aatteen vallitessa kuitenkin laitettiin kaikki liikenevät varat Saksan UMTS-toimilupaan, eli mahdollisuuteen tehdä 3G-verkkoja.

Saksan lisenssi oli pääsymaksu siihen pelipöytään, jossa suurten kauppojen ja pelikentän uusjaon piti tapahtua. Strategian toteuttamista vauhditettiin Soneran optiopaketilla, jonka ehdoissa oli johtoon kuuluville oma pykälänsä. Jos yritys myytäisiin, johto saisi lunastaa optionsa heti. Soneran optio-ohjelma oli olevinaan demokraattinen. Kaikki soneralaiset saivat mahdollisuuden osallistua. Tavalliset soneralaiset olisivat kuitenkin jääneet yrityskauppojen jälkeen odottamaan uuden omistajan haltuun joutuneiden osakkeiden arvon kehitystä moneksi vuodeksi. Erään Soneran palvelutarinan avainjohtajan vastaus kysymykseen siitä, kuinka hän lunastaisi sijoittajille annetut lupaukset, oli paljastava: "Kun on sen aika, minä purjehdin Karibialla".

Nyt tiedetään, että koko Euroopan 3G-pelipöytä romahti, sillä sen pelaajat tiesivät kaikki toisensa kortit bluffiksi. 3G ei koskaan olisi täyttänyt niitä lupauksia, joilla kalliit taajuusluvat oli perusteltu, eikä 3G-teknologia ollut vuosiin kypsä ottamaan paikkaansa verkkojen joukossa muutenkaan. Romahduksen jälkeen ei ollut paluuta entiseen, eikä Soneran muodollinen fuusio Telian kanssa (käytännössä Telian haltuun antaminen) palauttanut Soneralle kykyä rakentaa edelläkävijänä tulevaisuuden televiestintäkonsepteja.

Eli noin se ryssiminen suunnilleen meni. Jos olisimme saaneet touhuta rauhassa, Soneran matkaviestinasiakkaista olisi tehty myös Soneran Internetasiakkaita. Heille olisi kehitetty uusia palveluita, joissa internetin käyttöliittymä ja palvelut sekä matkaviestinverkkojen toiminnallisuus ja palvelut olisivat muodostaneet paketin saman asiakkuuden ympärille. Mobiliteetti olisi tullut myös kiinteään verkkoon, kun asiakkaille olisi tuotettu mahdollisuus kytkeytyä missä vain Soneran verkon alueella saman liittymänsä/verkon käyttöoikeuden/tilin perusteella.

Asiakas olisi itse saanut käyttöönsä yhteyden liittymäänsä eli 'verkkoagenttiinsa'. Tämä olisi ollut 'MyView', portaali omiin palveluihin ja niiden asetuksiin ja muuhun liittymän eli PENA-agentin ohjaukseen. Verkossa olevan asiakkuuselementin 'ulkopinta' olisi kotisivua vastaava käyttöliittymä, jonka muut näkisivät ottaessaan yhteyttä. Sieltä pääsisi klikkaamaan sisään puhelun, viestin, sähköpostin jne. sen mukaisesti, mitä mahdollisuuksia asiakas olisi sallinut tilanneriippuvasti tai pysyvästi.

Google lähestyy asiakkuuksia Internetistä päin, eikä iGoogle vielä ota vastaan ohjeita, jotka liittyvät puheluiden ohjaamiseen. Saapa nähdä milloin...

Ai niin, piti siitä Finnetistäkin sanoa. Supermatrixin kaupallisen menestyksen tekee mahdottomaksi sama teollisuuden rakenneongelma, johon Soneran ZED törmäsi. Kuka luovuttaisi palvelunsa operaattorille, jolla on portinvartijana muutenkin vahva rooli? Toisaalta lopettaisiko päätelaiteteollisuus kehittämästä yhä älykkäämpiä ja toimivampia laitteita ihmisten koteihin ja taskuihin? Ei lopeta. Lopettaisivatko ohjelmistojen valmistajat kehittämästä ja markkinoimasta yhä toimivampia ja monipuolisempia ohjelmia kuluttajille kaupiteltavaksi? Lopettaisivatko verkon takana olevat ajattelemasta siten, että verkko kuin verkko ja operaattori kuin operaattori yhdistäisi heidät palveluita tarvitseviin ja antaisivatko nämä palvelunsa jonkun operaattorin hoidettavaksi, joka tavoittaa vain omaan verkkoonsa liittyneet? Tuskin laajassa mitassa.

Voi olla, että käsitän supermatrixin väärin. Jos Finnet auttaa alueellisia ja paikallisia yrittäjiä palveluineen menemään verkkoon, ja jos sitä kutsutaan supermatrixiksi, kannatan ajatusta lämpimästi. Yksi nykyisistä visioistani on nimittäin se, että myös fyysisesti läheltä löytyvät asiat menevät verkkoon. Jos eivät mene, kuolevat pois, kun ihmiset osuvat verkon kautta palveluita hankkiessaan aina vain jonnekin kauas. On logistisesti typerää hankkia tavaraa maan toiselta puolelta. Tehokkaille lähipalveluille olisi tilausta myös verkkoon tukeutuvien ihmisten palvelemiseksi. Tällaisten ihmisten määrä on kasvava.

Tietoyhteiskunnan toteutuminen ei muuten ole kiinni siitä, mitä verkot tai operaattorit tekevät. Se on kiinni siitä, kuinka palveluita toimittavat muuttavat omia toimintatapojaan siten, että verkkoa ja sen mahdollisuuksia käytetään todella tehokkaasti hyväksi. Pelkoni on, että supermatrix nähdään valtakunnan poliittisia päätöksiä hallitsevien keskuudessa hankkeena, joka toisi tietoyhteiskunnan lopulta Suomeenkin. Valtion ja kuntien organisaatioiden ja toimintatapojen korjaamiseksi ei tarvitsisi vuosiin tehdä mitään, kun on tulossa se superjoku.

4 kommenttia:

Risto Linturi kirjoitti...

"Voi olla, että käsitän supermatrixin väärin. Jos Finnet auttaa alueellisia ja paikallisia yrittäjiä palveluineen menemään verkkoon, ja jos sitä kutsutaan supermatrixiksi, kannatan ajatusta lämpimästi."

Hyvä teksti kaikkineen. Finnet ei ole tekemässä Zediä, eikä havittele maailman kaikkia palveluita omille palvelimilleen.

Tarkoitus on ratkaista ne ongelmat lähellä, jotka kannattaa ja voi lähellä ratkaista. Tarkoitus on edistää lähellä toteutettavien palveluiden syntyä. Tarkoitus ei ole pysäyttää päätelaitteiden klehitystä, mutta tarkoitus on myös päästä eroon rasitteeksi muodostuneesta päätelaitearkkitehtuurista - siten, että ne pääsevät siitä eroon, joita se liiaksi rasittaa.

Ajattelija kirjoitti...

Tosi kiinnostava juttu! En tunne sen tarkemmin mobiilimaailmaa mutta seuraan yleisesti tekniikkaa ja työskentelen sen parissa. Tämä valaisi paljon.

Ihan älytön idea, mutta onko mahdollista että yksi päätelaite roikkuisi useamman tukiaseman asiakkaana, nopeuttaen liikennettä? Hieman niinkuin jotkut tietokoneelle saatavat ohjelmat hakevat tiedoston fragmentteina pitkin nettiä ja käytännössä nopeuttavat siten latausaikaa. Samalla se voisi toimia load-balancing tekniikkana. En siis ole tarkemmin miettinyt, mutta ajattelin että ehkä tiedät? Normaalitilanteessa puhelin hakeutuu käsittääkseni voimakkaimman signaalin asemalle.

Matti Makkonen kirjoitti...

Ajattelijalle: tuo usean tukiaseman samanaikainen käyttäminen on varmasti mahdollista. En tiedä tukeeko mikään järjestelmä tänään tätä ominaisuutta, mutta samantapaisia ratkaisuja on ainakin kokeiltu - ei kapasiteetin lisäämiseksi ja tasaamiseksi, vaan yhteyden varmistamiseksi (diverstiteetti). En ole kuitenkaan varma siitä, että kuvailemastasi ominaisuudesta olisi ratkaisevaa hyötyä. Systeemit toimivat jo tänään ymmärtääkseni siten, että käytetään huonompaa tukiasemayhteyttä, jos parhaalla ei ole kapasiteettia. Lisäkapasiteetin toteuttaminen tuolla tekniikalla saataisi olla todella mielenkiintoista.

Nuo minun vastaukseni ovat vähän lonkalta. En ole perillä 4G:n ominaisuuksista, mutta pyydän Kari Marttista Soneralta kommentoimaan lisää.

Arvo kirjoitti...

Matti puhut kuiskaten mutta asiaa. Superjoku on selvästi pikkukeisareiden super-uudet vaatteet. Samoin kuin kuiskaajan paikalta olisi pitänyut kuulua poliitikoille ja virkamiehille: "100 megaa kahden kilsan päähän joka kodista on KUV (keisarin uudet vaatteet). Taitaa olla niin että Telekeisarilta puuttuu tänään kuiskaaja. Jotain meni Lvm:ssä ex telekeisari Vesa Palosen myötä hautaan- telebisneksen ymmärrys ehkä.

Kuitenkin, niin kauan kuin on eleämmä on mahdollisuus toimia. Matti visiosi on oikea. Muuttaisin sitä ehkä vähän kuitenkin, muta se onkin jo toinen tarina.

Tuosta kuorman jaosta: Signaalin jakamien useampaan kanavaan on toimiva idea kun kanavia on "rajatta" lisää. Esim tilaajakupariverkossa. Radioaalloilla idea ei toimi tällä tavoin. Eetteri on aina oleva pullonkaula.

ajk

ps. Eivät siinä (tuhoon syöksyttäessä) vallassa olleet kiinteän verkon miehet. Ne miehet olivat kaverita Hankenista, eikä sitä prosessia enää ohjattu johdon ammattiyhdistysaivoilla vaikka valtaa muodollisesti olikin.