Äärettömän jouten

Minussakin asuu ns. pilkunnussija. Vaikka en ole kaikissa asioissa tarkkana ainakaan kaiken aikaa, eräät asiat ottavat lähes aina päähän. Ääretön-sanan huoleton käyttäminen on yksi niistä. Voiko Kimi ajaa äärettömän tarkasti, pesuaine pestä äärettömän puhtaaksi tai joku asia olla äärettömän vaikea? Minusta Kimi voi ajaa täysin virheettömästi, siis äärimmäisen tarkasti ja äärimmäisen puhdasta voi tulla.

Toinen ärsykkini on huomioiminen. Pitääkö lasku maksaa, jos palvelun toimittaja ilmoittaa, että pitää huomioida vain rahoitusyhtiön kautta tulleet laskut? Riittääkö 'huomioiminen' eli huomioiden tekeminen, vai pitäisikö sittenkin 'ottaa huomioon' ja maksaa lasku?

Nämä ovat pikkuasioita, sen ymmärrän. Kieli ja käsitteet ovat aina muuttuneet, eikä elävä kieli sitä koskaan lopeta tekemästä. Mutta 'ääretön' on matemaattinen suure, joka tarkoittaa loputonta tai ikuisesti jatkuvaa ja minusta sen väärinkäyttö ei mene koskaan närästämättä läpi.

Kielen muuttumiseen liittyy silloin tällöin mieleeni tuleva pohde sanan 'jouten' taustasta. Voisiko olla niin, että vapaalla olevien ja mitään tekemättömien verrokkina on ollut joutsen, eli savolaisittain jouten (tai joskus jouhten). Mökkijärveni Joutenveden maisemiin kuuluu lukemattomia joutsenia. Eivät ne mitään näytä tekevän, vaan ovat jouten. Joutsenten joutenolo on näyttävää ja luonnollista.

Tyyniä Joutenveden poukamia valkealla kajakilla meloessani tunnen minäkin olevani jouten. Jos joku sanoisi äärettömän jouten, en huomioisi sitä mitenkään.