torstai 1. heinäkuuta 2010

Kesäkuu 2010

Elämän muutokset tulevat joskus ryöpsähtäen. Pitkään aikaan ei tapahdu mitään, mutta sitten muuttuvat monet asiat kuin paketoituna. Itse asiassa vielä parempi analogia on joki.

Olen tullut melomalla Kilpisjärveltä Tornioon (Artic Canoe Race 1993). Siellä oppi kahdeksassa päivässä hyväksymään omien valintojensa vääjäämättömän viennin. Kun jokeen lähti, se vei mukanaan. Vastaan tuli yli 500 km pitkällä matkalla toistasataa koskea ja pitkiä suvantoja. Joistakin koskista selvisin kuivana, joissakin kaaduin ja jouduin uimaan. Lähestyvän kosken kohina teki valppaaksi ja koskesta selviäminen onnelliseksi.

Kesäkuu 2010 toi mukanaan kosken siinä joessa, johon hyppäsin itse asiassa kymmenen vuotta sitten jättäessäni 25-vuotisen työnantajani Soneran. Edellinen koski toi minut pari vuotta sitten Seinäjoelle, josta käsin olen käynyt ansiotyötä hakemassa ja tekemässä milloin missäkin, pätkän siellä, toisen täällä. Olin oikeastaan tottunut siihen ja ajattelin sillä tavalla meloskelevani aikanaan eläkkeelle asti.

Mutta ei. Kollegani Anvian hallituksessa totesivat yrityksen toimitusjohtajan vaihtuvan ja alkoivat tuijottaa minua sennäköisesti, että kuulin korvissani taas kosken kohisevan. Harkittuani viikon ehdotusta ottaa vaihteeksi yhden yhtiön, Anvian, asiat omakseni, myönnyin ja nyt on muutoksesta sovittu.

Muutoksen nurja puoli on se, että en enää voi valita vapaasti sitä, mihin aikani käytän. Aikaa menee niin paljon kuin sitä on yhtiön hyväksi ja jos sen lisäksi vähänkin jää paukkuja, ne saa Makkos-Matti ja läheiseni. Plussaa on vakituinen ja mielenkiintoinen työ lähimaisemissa.

Panen tämän blogini nyt taka-alalle, enkä enää ahdistu siitä, etten ole muistanut sinne mitään kirjoittaa. Jos kirjoitan niin kirjoitan. Kiitos teille muutamalle, jotka kommenteista päätellen olette melko säännöllisesti täällä käyneet. Pidetään yhteyttä muuten vain. Sähköpostini makkosmatti päivystää gmailissa.

4 kommenttia:

Crinus kirjoitti...

Onnittelut uudesta suunnasta!

Blogikirjoittelu on arvokasta, vaikka se ajoittain jäisikin.

Elämänkaari blogeilla usein tuntuu olevan syklistä; alkuun pääseminen on usein tavattoman vaikeata, kirjoittajan blokki. Muistan omassa blogissani ensimmäisten päivien kuluneen ahkeraan "kumittamiseen". Lopulta parin päivän jälkeen artikkeli oli valmis. Sitten reilun vuoden kuluttua niitä taisi olla toistasataa.

Parhaimmillaan artikkeleita tulee sitten enemmän kuin lukijakunta ehtisi syödä. Ja joskus taas voi kummitella uudestaan tuo blokki.

Joka tapauksessa, niin tai näin; lykkyä pyttyyn ja loistavaa kesän jatkoa!

Ulla kirjoitti...

Ei muuta, kun kunnon kanootti alle ja menoksi!!

Anonyymi kirjoitti...

Virtahan on elo tää – ompa ihminen pursi sen päällä
Jonka on täytyminen kynteä aaltoja sen.
Lastipa taas ilo on – niin huokea purressa viedä
Ett’ei kuin Hölmölän mies purressa murheita vie.

(Elämä, vuodelta 1871)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa löytää blogisi ja kirjoituksesi.

Olen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä. Mielestäni olet muuten kunnioitettava ihminen, koska olet ollut kehittämässä teknologiaa, jota monet käyttävät nyt miljardiensa pontimena.

Jos olisit syntynyt Amerikassa, olisit jo ihan käsittämätön ilmiö. Suomalaisena olet meikäläisiä ja maailmalla ei oikein osata käsittää kuinka lahjakkaita ihmisiä meiltä löytyy ja kuinka vaatimattomia.

Kaikkea hyvää sinulle edelleen, onnea uuteen tehtävään.

Saunan henkeä ja tervan tuoksua sinnepäin viikonloppua kohti!