Eläkkeelle 70-vuotiaana

Jos yleinen eläkeikä olisi 70 vuotta, pidettäisiin vielä 65-vuotiaistakin huolta yrityksen voimavarana. Kuvassa on isoäitini setä, Septaatus Mononen, joka puuhasteli polttopuita vielä yli 90-vuotiaana, eikä jäänyt koskaan eläkkeelle kotitilaltaan.

Olin saattelemassa eläkkeelle erästä 70-vuotiasta hallituskollegaani. Hän olisi edelleen täysissä voimissa niihin tehtäviin, joissa on viimeiset vuodet ollut, mutta piti sopivana jättää paikkansa nuoremmille. Hallitus työskentelee pari päivää kuukaudessa ja sen työt sopivat fyysisen rasittavuutensa puolesta varmasti hyvinkin iäkkäille ihmisille. Kaikki eivät voi tulla "hallitusherroiksi", mutta tästäkin poikkeustapauksesta kannattaisi ottaa oppia.

Eläkkeelle lähtemisiän nostoa kannattavat viimeaikojen kuuman keskustelun perusteella kaikki. Monet kuitenkin ehdottavat, että etsittäisiin muita keinoja, kuin yleisen eläkeiän nosto. En usko, että siltä kuitenkaan vältytään. Laitoin jopa oman nimeni siihen eläkeadressiin, jolla kannatettiin yleisen eläkeikärajan nostamista 65 vuoteen.

Olen ollut mukana monessa organisaatiossa erilaisissa johtotehtävissä. Kokemusteni perusteella uskon monien markkinatalouden periaatteiden olevan voimissaan sen perusteita koettelevan talouslaman jälkeenkin. Yksi niistä on yritysten pyrkimys menestymiseen.

Yrityksen pitää ajatella omaa parastaan, joka toki useimmiten tarkoittaa myös sitä, että henkilökunnasta yrityksen voimavarana huolehditaan. Hoitaakseen tehtäväänsä hyvin yrityksen johto pyrkii pitämään huolta siitä, että resursseja käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Kun ihmisen työuran loppupäässä häämöttää eläkkeelle lähteminen, otetaan se huomioon mm. työtehtäviä suunniteltaessa ja organisaatiota kehitettäessä. Yleensä näkökenttä tällaisissa asioissa yltää muutaman vuoden päähän. Kun henkilö on saavuttamassa eläkeikänsä 63 vuotta, se vaikuttaa hänen työtehtäviensä suunnittelemiseen jo vuosia aikaisemmin. Hänelle ei enää anneta uusia vastuita, jotka edellyttävät sitoutumista pidempään. Näin rakentuu ulostyöntöautomaatti, joka toteuttaa eläkkeelle lähtemisen heti, kun mahdollista. Eikä kysymyksessä ole ikärasismi, vaan järkevä liiketoiminnan johtaminen.


Miksi minä yritän hämmentää tätä asiaa, ei johdu omasta eläke-edustani. Nykyisessä työssäni eläkekertymäni ei juuri kartu ja olenkin henkisesti varautunut tekemään hommia niin kauan kuin kysyntää ja virtaa riittää. Motiivini on omat lapseni. Heidän oletetaan maksavan edellisten sukupolvien aiheuttaman laskun. Sen lisäksi, että he vääjäämättä joutuvat puurtamaan nykyisiä 40- ja 50-vuotiaita kauemmin, he joutuvat kustantamaan näiden turhan aikaiset valtion velkarahalla maksetut eläkkeet.

Eläkkeitähän ei makseta kunkin palkasta aikoinaan sivuun pannuista varoista. Niillä maksetaan nykyiset eläkkeet. Tulevat polvet maksavat meidän eläkkeemme.

Mielestäni koko eläkejärjestelmä tulisi rakentaa kokonaan uudella tavalla. Nostetaan yleinen eläkeikä mahdollisimman korkeaksi, jolloin se alkaa ohjaamaan työvoimastaan huolehtivien organisaatioiden toimintaa. Työuria ryhdyttäisiin suunnittelemaan yritystasolla siten, että ”ulostyöntö” asettuisi myöhemmäksi. Seniori-iässäkin olevan työporukan kunnosta pidettäisiin huolta firman piikkiin.

Jottei yksittäisten henkilöiden kohdalla tulisi aiheutettua ylivoimaista taakkaa selvitä sairauksien ja uupumuksen rasittamasta eläkeikää edeltävästä kaudesta, systeemiin pitää rakentaa joustoa. Annetaan oikeus lähteä eläkkeelle vaikkapa 60-vuotiaana, jos suostuu tinkimään eläkkeen määrästä ja ilmoittaa asiasta työnantajalle hyvissä ajoin, vaikka kaksi vuotta aiemmin.

Joustokeinoja tulisi antaa myös työnantajalle. Huonojen aikojen sattuessa pitäisi sallia ”seniorilomautukset” keveimmin perustein, kuin nykyiset lomautukset. Esimerkiksi yli 60-vuotiaat saisi laittaa huilaamaan jonkinlaista lomautuseläkettä vastaan parin viikon varoitusajalla vanhimmista ensin aloittaen.

Eivätkä ideat tähän lopu. Mieleeni tulee PLH:n Radio-osaston asiakaspalveluista 70-luvulla vastanneen Esko Tanskasen puolivakavasti esittämä ajatus päästä pikku hiljaa eläkkeelle. Ensimmäisenä olisi vuonna parilla kuukaudella pidennetty kesäloma. Toisena tulisi vielä vähän enemmän lomaa ja vähitellen siirryttäisiin moodiin, jossa työpaikalla käydään enää parin kuukauden mittaisella nuorempien paimentamiskeikalla ennen lopullista eläkkeelle jäämistä.

Tällaisen mahdollisuuden kirjoittaminen osaksi eläkejärjestelmää johtaisi siihen, että työpaikoilla aivan oikeasti myös suunniteltaisiin seniori-ikää lähestyvien työt sen mukaisesti. Sitä Eskon systeemi ei sano, koska olisi ensimmäinen pidennytyn vapaan vuosi. Olisiko sopiva aloittaa vaikka 62-vuotiaana kolmen kuukauden kesälomalla ja tehdä vielä 66 ikäisenä hommia vimeiset puoli vuotta?

”Eläkeliukumassa” olevia henkilöitä ei varmaan enää rasitettaisi ankaralla hiostamisella, vaan he saisivat antaa kokemuksensa nuoremmilleen opastajina, apulaisina, sparraajina. Nokia-aikaisen esihenkilöni neuvo alaisilleen johtajille, joiden hän toivoi näkyvän enemmän kenttätyössä, oli seuraava: ”Jos ette osaa siellä mitään muuta tehdä, keittäkää vaikka kahvia.” Se pätee tähänkin. Seniorityöntekijät voisivat parhaimmillaan tarjota osaamista ja tukea, jota nuoremmat eivät mistään muualta voisi saada. Tai vähintäänkin he voisivat huolehtia työyhteisön päivittäisestä hyvinvoinnista.

Itsekin voisin hyväksyä uran tsupparista (18 v) kahvinkeittäjäksi (65 v), kunhan siinä välissä saisi rakentaa uraa ja painaa kunnon hommia.