perjantai 20. huhtikuuta 2007

Makkos-Matti


Siirryn tällä lauseella siihen nykyaikaan, jossa kaikki voivat julkaista tekstejään koko maailman luettavaksi milloin tahansa. Tunnen tämän mahtavan välineen käyttäjänä suurta vastuuta. Yritän ehkä sanoa jotakin tärkeää, mutta en haluaisi suistaa sanoillani maailmaa pois raiteiltaan.

No, ehkä liioittelen sanojen voimaa ja omaa kykyäni käyttää niitä. Mutta blogi pitää kuitenkin nykyään olla. Blogini nimi oli vähällä olla Näkökulmia, mutta totesin heti kaksi asiaa: Se on tylsä ja toiseksi mitä näkökulmia minulla olisi. Pikemminkin on pulmia nähdä, ja siitäpä sainkin blogilleni nimen.

Ehkä huomenna tai joskus kerron jotain tärkeää. Ensimmäinen kirjoitukseni vain esittelee minut, Matti Makkosen.

Lapsuuteni Kainuussa olin Makkos-Matti ja sitä nimeä käytän mielelläni vieläkin joissakin yhteyksissä. Olen ylpeä kainuulaisuudestani. Kainuulaiset ovat nöyriä ja hemmetin sitkeitä, kuten Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kuvaama Määttä oli. Ihan oikeasti, Määtän kaltaisia kainuulaiset ovat. Heihin voi luottaa, jos lupaavat kantaa kivääriä. Suomussalmelaiset ansaitsevat kainuulaisista erityishuomiota. Kuuluisia suomussalmelaisia ovat kirjailija Ilmari Kianto, tanssitaiteilija Reijo Kela, formulakuski Heikki Kovalainen ja olympia-ampuja Marko Kemppainen. http://www.suomussalmi.fi

Sukunimeni ei kuitenkaan ole Kainuusta, vaan isieni kotiseudulta Enonkoskelta. Se on Itä-Savossa, niin idässä, että siellä sanotaan "mie ja sie". "Mie ja sie" sanoi myös äitini, evakko Viipurin läheltä, Antreasta. Muita sukulaisiani, kuin jo haudan levossa olevat vanhempani ja lapsena kuollut isosiskoni Tuula, ei synnyinseudullani ole. Omaisuuttakaan minulla ei siellä ole, mutta silti tunnen sen edelleen kotiseudukseni. Vanhat tutut paikat, muistot ja ystävät ovat niin vahvoja siteitä, että niitä eivät pitkät etäisyydet tai pysyvä asuminen ja työnteko muualla katkaise.

Varttihurri

Sen lisäksi, että olen sielultani, mutten vereltäni kainuulainen, olen ns. varttihurri. Isoäitini oli svenska talande. Mamma, Selma Hongell oli kuitenkin syntynyt, viettänyt lapsuutensa ja käynyt koulunsa Karjalassa. Tämä erikoisuus on mielenkiintoinen koko Suomen historian kannalta. Isoäitini kuului sukuun, joka kasvatti hevosia Pietarsaaren-Kokkolan seudun ruotsinkielisellä alueella, Teerijärvellä. Jotta hevoskauppa tsaarin armeijalle olisi sujunut, he perustivat joskus 1800-luvulla siirtokunnan Karjalaan, Kurkijoen Mikrilään. Sen tyttäriä mammani oli. Ruotsinkielisyys ei kuitenkaan kulje veren perintönä, sillä äitini kertoman mukaan hänen veljensä lopetti oppikoulun alkuunsa saatuaan nelosen ruotsinkielessä. Äitini isä Matti Hännikäinen oli asemamies, mutta myöskin hevossukua. Hännit olivat nimittäin satulaseppiä.

Isäni puolelta löytyy paljon kirkonmiehiä, pappeja ja muita virkailijoita. Makkosen sukunimikin polveutuu maallistuneelta pappi Makariokselta, joka vaikutti joskus keskiajalla Savonlinnan seudulla. Isoisäni ja hänen isänsä olivat jonkinlaisia liikemiehiä. Sukuaarteeni on isoisäni isän, Antin, kultakello. Hän on saanut sen 6.12.1916 50-vuotislahjakseen "osuustoiminnallisilta ystäviltä". Antin nimi on ikuistettu Enonkosken vanhaan siltaan, jonka rakennuttamisesta hän vastasi. Kuuluisa sukulaiseni on muutaman sukupolven takainen setäni kansanrunoilija Pietari Makkonen http://fi.wikisource.org/wiki/Pietari_Makkonen, jonka kuva oli koulun historiankirjassa yhdessä Teppana Jäniksen kanssa. Isäni äiti on uudisraivaajasukua, Monosia ja isäni isoäiti Eriikka oli Östringejä (savolaista missisukua kröhöm..)
Eli tällainen henkilö olen taustoiltani - kainuulaisten seurassa kasvanut sekoitus savolaista saarnamies-uudisraivaajaa ja pohjalais-karjalaista hevoskauppiasta. Vanhan vitsin mukaan siis puoleksi karjapohjalainen. Lapsiparkani ovat kaiken edellisen lisäksi puoleksi satakuntalaisia.

"Tekstiviestin isä"

En tätä blogiani aio kuitenkaan käyttää sukuselvitykseen. Halusin vain tehdä taustani selväksi niille, jotka ehkä ovat siitä kiinnostuneita. Ehkä tulen kirjoittamaan aikamme ilmiöistä erityisesti tietoliikenteeseen ja tietotekniikkaan liittyen. Se on ollut työsarkaani. Sain koulutuksen diplomi-insinööriksi Oulun Yliopistossa ja tein pitkään töitä Posti- ja lennätilaitoksessa, Telessä ja Sonerassa. Kehitin ja johdin yhtä aikamme ilmiötä - matkapuhelinpalveluita. Sitten kävin pari vuotta Nokian palkkalistoilla johtamassa sen operaattoripalveluita, josta siirryin Finnet Oy:n toimitusjohtajaksi sen aloittaessa toimintansa. Toimin nykyään vapaana asiantuntija-yrittäjänä ja hallitusammattilaisena. Yrittäjäblogini on http://melibom.blogspot.com. Asuinpaikkani on tätä juttua kirjoittaessani Järvenpää.

Tässä vielä pari linkkiä. Liisa Kirves on entinen tiedottaja ja tekee nykyään töitä vapaana toimittajana. Meillä on YYA-sopimus ja siksi laitamme toisemme linkit tarjolle. http://kirves.livejournal.com/. Toinen mielenkiintoinen linkki on koulukaverini Juhani Sarsilan blogiin juhani-sarsila.blogspot.com. Jussi on filosofian tohtori ja on toiminut mm. aate- ja oppihistorian dosenttina. Hän pohtii elämän peruskysymyksiä ja mm. suomussalmelaisille turhan tuttua asiaa, itsemurhaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kannataa Matti opetella kirjottamaan asiaa ettei joudu Jarmo Lehdon kanssa samaan putkaan "bloggailuista". Eivätkä Varelius ja Relander Soneraa pilanneet - kuten hyvin asian tiedät itsekkin.

Katkera tilitys Telen tuhoamisesta on turhaa, asiahan oli ja on tulevaisuudessakin omistajien ongelma.

Arvo kirjoitti...

"Katkera tilitys Telen tuhoamisesta on turhaa, asiahan oli ja on tulevaisuudessakin omistajien ongelma."
Tähän sanoisin että toki juridisesti näin, mutta todellisuus ja elävä bisnes on monimuotoisempi. Soneran tuohoamiseen tarvittiin sekä bisnesjohdon että poliittisten päätöksentekijöitten myötävaikutusta ja annos ahneutta, osaamattomuutta ja huonoa onnea lukijan itse haluamalla tavalla painottamana. Kyllä ko. leikistä maksettu hinta on senverran iso että kaikki oppi kannattaa ottaa ohjenuoraksi tulevaan. Uhrilampaat teurastettiin jälkeenpäin näkyvästi - lievätkö nuo jotain rikkoneetkin. Itse pääsasiastakin tullaan vielä kirjoittamaan. ajk