Jokin TV:n ajankohtais- tai tiedeohjelma esitteli eräänä iltana saksalaista aurinko- ja valoenergiateknologiaa. Olisikohan ollut Freiburgin kaupunki, jota ohjelman mukaan voisi pitää oikeana "viherpiipertäjän unelmakaupunkina". Siellä kerätään auringon auliisti jakamaa energiaa talteen tuulimyllyjen ja valoherkkien paneelien avulla niin, että se näkyy ja tuntuu katukuvassa. Paikallisessa korkeakoulussa kehitetään teknologiaa, jolla energiatehokkuutta parannetaan ja aurinkoenergian tuottamisesta tehdään yksinkertaisempaa ja edullisempaa.
Visio on, että tuotantoteknologian parantaminen ja suosion kasvu tekevät muutamassa vuodessa aurinkoenergiasta edullisempaa kuin energia, jota saadaan polttamalla perinteiseen tapaan fossiilisia tai kierrätettyjä materiaaleja tai pilkkomalla atomeja. Sen jälkeen markkinat pitävät huolta massiivisesta uuteen energiatalouteen siirtymisestä ilman tukijaisia, joita nykyään käytetään. Tämän päivän radiouutiset tosin raportoivat saksalaisten ajautumisesta suuriin vaikeuksiin. Vihertalous ei ole vielä ratkaisu, ja ydinenergiasta kieltäymisen vuoksi Saksassa valmistellaan kymmenien miljardien investointeja perinteisiin polttamiseen perustuviin voimaloihin.
Saksalaiset ovat olleet ns. "herrakansaa". Sellaiset kuvittelevat, että heidän pitäisi hallita muidenkin kansojen tekemisiä. Saksa turmeli viime vuosisadan alkupuolen brutaalilla toiminnallaan pitkäksi aikaa mahdollisuuksiaan olla johtava kansakunta Euroopassa. Jospa heidän halunsa näyttää muille mallia ja hallita maailman kehittymistä olisikin nyt suuntautumassa Freiburgin hengessä niihin vääjämättä kaikkien eteen tuleviin yhteiskunnallisiin valintoihin ja niitä tukeviin teknologioihin, joita ilman maailma suistuisi katastrofiin. Olisipa mukavaa, jos he siinä aikomuksessaan onnistuisivat.
Ilahduin tutustuessani Tekesin strategian sisältövalintoja esittelevään julkaisuun "IHMINEN - TALOUS - YMPÄRISTÖ, Valinta tulevaisuuden rakentamiseksi". Siinä esitellään neljä teemoiksi kutsuttua painopistealuetta. Yksi niistä perustuu siihen, että me suomalaiset elämme keskellä niukkuutta. On loistava ajatus pyrkiä kääntämään niukkuus voimavaraksi. "Niukkaresurssiset ratkaisut -teema rakentuu ajatukselle, että ympäristötietoisuudesta, regulaatiosta sekä raaka-aineiden ja energian hinnasta nousee uusia haasteita ja liiketoimintamahdollisuuksia. Tavoitteena on saada niukkaresurssisuudesta kilpailuetua suomalaiselle elinkeinoelämälle."
Tekesin strategia ja saksalaisten touhut energiapihin yhteiskunnan hyväksi merkitsevät melko lailla samoja asioita. Hyvä, hyvä! Kannattaisi varmaan mennä taaskin kimppaan sakujen kanssa. Suomi on hyötynyt yhteistyöstä saksalaisten kanssa historian saatossa monesti. Vaikka nykymenoon onkin vähän etäistä hakea oppia historiasta, en voi välttyä mielleyhtymältä. Olemme eläneet kahden muun hallitsemaan pyrkivän kansan välissä ja joutuneet toistuvasti niiden keskinäisten kahnausten välikappaleeksi tai vuoroon kummankin havittelemaksi hallintoalueeksi. Vähän kauempaa Saksasta on usein löytynyt puhtia auttaa meitäkin selviytymään.
Olen sitä sukupolvea, joka kuuli iseiltään ja äideiltään positiivisia kommentteja saksalaisen teknologian hyvästä laadusta. Minulla ei koskaan ole ollut Mersua, mutta pari Folkkariani eivät ole rikkoneet mielikuvaa. Nykyinen naftapihi Skodani on paras autovalintani koskaan ja se on täynnä Audin ja VW:n logoilla varustettuja osia.
Näen joskus sisälläni "pienen saksalaisen", teknologiaa, hyvää laatua ja nuukuutta arvostavan kansalaisen. Tiukkapipoinen niuhottaja on sen ikävä ilmentymä, mutta positiivinen puolikin sillä on. Se tavallaan pyrkii tekemään kuuman keiton vähällä tulella. Se voi tarkoittaa myös meidän suomalaisten avulla ja meidän tekemillämme keksinnöillä tuotettua ympäristöä kuormittamatonta energiaa ja ennen kaikkea sellaista energian kulutusta, johon viherpiipertäjien värkeillä tuotettu energia riittää.
Elintaso? Vähäinen energian tuottaminen ja käyttö ei välttämättä merkitse elintasosta tinkimistä tai elämänlaadun huononemista. Mieleeni painuneisiin elämyksiin kuuluu mm., kuinka aurinkopaneeliin osuneet auringonsäteet muuttuvat LCD-näytön kautta näkyväksi olympialaisten keihäänheittokilpailuksi tai Lordin euroviisuvoitoksi verkkosähköttömän mökkini hämärässä.
Se, että pidän seuraavaa sananlaskua osuvana, kertoo ajattelustani paljon: "Hullu suomalainen tekee ison tulen ja katsoo kaukaa".
torstai 2. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti