Oho!

Viime viikolla kirjoittamani juttu "Kuin mustaan aukkoon kirjoittaisi" avasi ymmärrystäni Internetin mahdollisuuksista ja voimasta entisestään. Makkosmatin vajaassa tunnissa väsäämää juttua siteerattiin pari päivää myöhemmin maan arvolehtien joukkoon kuuluvassa Talouselämässä. Huimaa.

Pitänee jatkossa harkita entistä tarkemmin, mitä tänne kirjoittaa. Taisin tölväistä viestintäministeriä ja hänen päätöstensä valmistelijoita. Silti tuo otsikkoni ei ole kansallisen käytännön mukainen kevyt ja välitön anteeksipyyntö, vaan aito hämmästykseni median valppautta kohtaan. Olen edelleen sanojeni takana ja pidän tietoyhteiskunnan toteuttamista ensisijaisesti toimintatapojen kehittämisenä, enkä usko siihen, että uusia verkkoja pitää perustella niiden vuoksi.

Uusia verkkoja pitää tehdä siksi, että ne ovat parempia kuin entiset ja hyvä peruste valtion varoin toteutettavalle laajakaistainvestoinnille olisi, että se palauttaisi tulevaisuuden keskeisen infrastruktuurin kansakunnan hallintaan.

Juttuni ei siis uponnut mustaan aukkoon, vaan sujahti vauhdilla sen läpi. Uudessa ulottuvuudessa sillä on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekijöiden ajatuksiin ja johonkin todelliseen päätökseen. Kiitos Talouselämä.

Tekisi mieleni seuraavaksi vaikuttaa meneillään olevaan maailman omaisuuden uusjakoon tai ainakin estää samanlaisen toistuminen tulevaisuudessa. On pitkään ollut hyve, että laittaa rahansa poikimaan nopeasti rahankierrätyksellä sen sijaan, että sijoittaisi ne esimerkiksi kestävän kasvun yrityksiin. Olen itse ollut kaupittelemassa Soneran listautuessa 90-luvun lopulla sen osakkeita institutionaalisille sijoittajille, jotka lähes ääni väristen vakuuttivat olevansa pitkäaikaisia sijoittajia, jotka haluavat sitoutua Soneran menestyksen turvaajiksi.

P**kapuhetta, samat sijoittajat käärivät ensimmäisinä pikavoitot taskuihinsa. Heidän nokkeluuttaan ja taitoaan ihailtiin niin, että koko yritys valjastettiin valtio-omistajan tuella samanlaisten toimijoiden moottoriksi. Soneran romahdus on täsmälleen samanlainen ilmiö, joka nyt vaivaa koko maailmantaloutta. Lupauksilla rakennettiin täysin reaalimaailmasta irti oleva arvonnousu, jonka edetessä nokkelimmat keräsivät muhkeat voitot. Kuplan puhjettua sen jätteet jäivät hitaampien käsiin.

Tapasin Jyrki Kataisen sattumalta Seinäjoen käsityömessuilla. Olemme sen verran tuttuja, että kättelimme ja vaihdoimme muutaman sanan. Kaikki tärkeät asiat jäivät puhumatta. Olisi pitänyt pyytää, että hän ja muut vallassa olevat tekisivät kaiken tarvittavan, ettei enää koskaan sallita himokapitalismin kerätä sinisilmäisten kansalaisten varoja höttöjä lupausmarkkinoita perustamalla.

Omaa tyhmyyttäni minäkin olen uskonut johtavan pankin kohtuullisen riskin sijoitustuotteiden olevan turvallinen paikka rahoilleni. Pankki on jaksanut rauhoitella rahoituskriisin edetessä. Kun olen muutenkin rauhallinen, olen pankin viestien jälkeen ollut suorastaan veltto ja ollut panikoitumatta. Olisi pitänyt panikoitua jo pari vuotta sitten, kun hulvaton meno oli kovimmillaan.

Tavallisen ihmisen on mahdotonta ymmärtää yhteyttä amerikkalaisten roskalainojen ja omien turvallisten sijoitusten välillä. Pankkini olisi voinut neuvoa minua siirtämään oikealla työllä tienaamani varat parempaan turvaan markkinoiden alettua horjua.

Se varmaan sanoo lopullisen saldon selvittyä ja pölyn laskeuduttua: Oho! Jos sitäkään.