Kalakeitto

Kaikesta tekemästäni en voi olla ylpeä, mutta tästä olen. Siksi haluan sen jakaa kaikkien tänne palstalle eksyvien kesken.

Syön tätä kirjoittaessani Järvenpään poikamiesboxilla jo kolmatta päivää samaa kalakeittoa. Se maistuu edelleen, joten sen täytyy olla hyvää. Pohjana siinä on liemi, joka syntyy keitettäessä palsternakkaa, varsiselleriä, sipulia ja porkkanoita. Mausteeksi ravistelin kurkkumaa, tai ehkä pikemminkin värin vuoksi. Yhden kasviliemikuution tipautin joukkoon.

Vettä oli ehkä litra, yksi palsternakka, pari sellerin vartta, yksi sipuli ja puolenkymmentä keskikokoista porkkanaa. Olisin laittanut perunaa, mutta ei ollut. Kaikki tavara oli kuutioituna pieniksi ja suunnilleen samankokoisiksi, eli tarkoitus oli tehdä keitosta ns. insinöörimallista. Sellaisessa ei ole mitään epämääräisiä monenkokoisia möykkyjä.

Kirjolohifileen vetelin veitsellä kuutioiksi ja ruskistin sen aamupalan jäljiltä rasvaisessa pannussa. Tämä voi olla yksi maun salaisuus. Häivähdys pekonia, mutta tuskin tunnistettavasti. Jotain kiinalaismakua antavaa maustetta ripottelin aivan vähän lohikuutioiden höysteeksi.

Sitten lohikuutiot keittoon. Tässä vaiheessa keksin pienen tempun. Jääkaapista löytyi yksi naapurin tyhjältä tontilta nyysitty omena. Siivusin sen lohien perään. Unohduin touhuamaan jotain muuta ja keitto sai muhia pienellä lämmöllä ehkä varttitunnin. Omenat olivat liuenneet liemeen, mutta muuten keitto näytti edelleen olevan täynnä sattumia. Joku voisi kutsua noin paksua keittoa muhennokseksi.

Etsin jääkaapista ranskankermaa, mutta kun sitä ei ollut, koristelin keiton lirauksella salaattikastiketta. Se sattui olemaan hedelmäistä kookoksen makuista. Ja sopii!

Nyt on keitto syöty, kattila tyhjä ja lautanen nuoltu. Kokeilkaa itse palsternakkaa ja selleriä. Niillä saa ihmeitä aikaan, kun kaikki muu osuu kohdalleen.