Ostin isäni entisestä kotitilasta Kuoppasalon Monolasta, siis omasta mummilastani, mökkipalstan vuonna 2000. Nyt siellä on piilopirtti valmiina Saimaan ehkä sokkeloisimman järven, Joutenveden rannalla. Yksi harrastuksistani on ollut melonta, ja siihen tarkoitukseen paikka on ihanteellinen, kunhan vain ehdin mökinpidolta.
Monet asiat toteutuvat sattumalta. Niin myös tämä mökkiläisyyteni. Kun olin sanonut itseni irti Sonerasta, jouduin polttelemaan kertyneet lomani. Sain viettää ensimmäisen kerran kuuden ikävuoden ylitettyäni muutaman viikon vapaata keskellä syksyä. Tein nostalgiamatkan pohjoiseen. Kävin Suomussalmella ja palasin itäistä reittiä tarkoituksenani käydä myös entisessä mummilassani. Siellä olin käynyt ehkä vain kerran isäni kuoleman jälkeen, sillä yhteydet tilaa pitämään jääneeseen setääni olivat isäni varassa. Äitini oli sitäpaitsi Makkosille vähän katkera siitä, että isälleni ei jäänyt perinnöksi kotitilasta mitään. Tietämäni mukaan isäni luopui perintöosuudestaan, koska hän oli saanut koulutuksen metsänhoitajaksi. Helli-mummianikin olin tavannut viimeeksi vanhainkodissa.
Minä siis menin Monolaan, jota setäni vaimo Vuokko emännöi. Setäni asusti jo silloin vanhainkodissa, mutta koska hän oli nainut yli nelikymppisenä 16-vuotiaan tytön, oli tilalla edelleen reipas emäntä. Vuokko kertoi iloisena, että rantakaavaan on tehty muutos, ja hän saakin antaa nyt neljälle lapselleen mökkipalstat, ja yksi palsta olisi vielä myytäväksikin asti. Minä tartuin tilaisuuteen samantien. Siitä tuli kotona kyllä sanomista, mutta minulle asia oli selvä. Äitini toivoma perintöranta on nyt minulla, tosin kovalla rahalla ostettuna.
Vietin parina seuraavana kesänä palstallani joitakin päiviä ja öitä telttaillen. En ollut varma, halusinko rakentaakaan sinne mökkiä, vai jättää palstan vain sellaisenaan pojilleni perinnöksi. Eräs serkuistani, Hillevi, houkutteli minut kuitenkin puhumaan toisen serkkunsa miehen, heinävetisen veistäjämestari Seppo Asikaisen kanssa, ja vähitellen olin sopinut mökinteosta omien piirustusteni perusteella. Sukulaisten kautta sain värvättyä yrittäjä Juha Kukon tekemään muut kuin hirsityöt ja Vappuna 2006 otettiin mökillä ensimmäiset löylyt. Kesän kuluessa mökki tuli niin rakkaaksi, että olen käynyt siellä joka kuukausi, talvikuukaudet mukaan luettuna. Siellä on nähty norppia, majavia, joutsenia, pöllöjä, tikkoja, kuikkia, sammakoita, käärmeitä ja monenlaisia muita mönkijöitä ja siivekkäitä. Eräs vielä näkemätön Kuoppasalon asukas on karhu, mutta ehkä sekin vielä näyttäytyy. Rantakaavaan olen tyytyväinen: oman ja serkkujen palstoista eteenpäin rannat on rauhoitettu lähes koko Joutenveden alueella.
Monet asiat toteutuvat sattumalta. Niin myös tämä mökkiläisyyteni. Kun olin sanonut itseni irti Sonerasta, jouduin polttelemaan kertyneet lomani. Sain viettää ensimmäisen kerran kuuden ikävuoden ylitettyäni muutaman viikon vapaata keskellä syksyä. Tein nostalgiamatkan pohjoiseen. Kävin Suomussalmella ja palasin itäistä reittiä tarkoituksenani käydä myös entisessä mummilassani. Siellä olin käynyt ehkä vain kerran isäni kuoleman jälkeen, sillä yhteydet tilaa pitämään jääneeseen setääni olivat isäni varassa. Äitini oli sitäpaitsi Makkosille vähän katkera siitä, että isälleni ei jäänyt perinnöksi kotitilasta mitään. Tietämäni mukaan isäni luopui perintöosuudestaan, koska hän oli saanut koulutuksen metsänhoitajaksi. Helli-mummianikin olin tavannut viimeeksi vanhainkodissa.
Minä siis menin Monolaan, jota setäni vaimo Vuokko emännöi. Setäni asusti jo silloin vanhainkodissa, mutta koska hän oli nainut yli nelikymppisenä 16-vuotiaan tytön, oli tilalla edelleen reipas emäntä. Vuokko kertoi iloisena, että rantakaavaan on tehty muutos, ja hän saakin antaa nyt neljälle lapselleen mökkipalstat, ja yksi palsta olisi vielä myytäväksikin asti. Minä tartuin tilaisuuteen samantien. Siitä tuli kotona kyllä sanomista, mutta minulle asia oli selvä. Äitini toivoma perintöranta on nyt minulla, tosin kovalla rahalla ostettuna.
Vietin parina seuraavana kesänä palstallani joitakin päiviä ja öitä telttaillen. En ollut varma, halusinko rakentaakaan sinne mökkiä, vai jättää palstan vain sellaisenaan pojilleni perinnöksi. Eräs serkuistani, Hillevi, houkutteli minut kuitenkin puhumaan toisen serkkunsa miehen, heinävetisen veistäjämestari Seppo Asikaisen kanssa, ja vähitellen olin sopinut mökinteosta omien piirustusteni perusteella. Sukulaisten kautta sain värvättyä yrittäjä Juha Kukon tekemään muut kuin hirsityöt ja Vappuna 2006 otettiin mökillä ensimmäiset löylyt. Kesän kuluessa mökki tuli niin rakkaaksi, että olen käynyt siellä joka kuukausi, talvikuukaudet mukaan luettuna. Siellä on nähty norppia, majavia, joutsenia, pöllöjä, tikkoja, kuikkia, sammakoita, käärmeitä ja monenlaisia muita mönkijöitä ja siivekkäitä. Eräs vielä näkemätön Kuoppasalon asukas on karhu, mutta ehkä sekin vielä näyttäytyy. Rantakaavaan olen tyytyväinen: oman ja serkkujen palstoista eteenpäin rannat on rauhoitettu lähes koko Joutenveden alueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti