Järvenpäästä tuli asuinpaikkani 1980. Olin sitä ennen asunut useissa paikoissa Helsingissä vuokra-asunnoissa, mutta naimisiin mentyäni tuntui oman asunnon hankkiminen jotenkin kuuluvan asiaan. Rahat riittivät, kun lähti riittävän kauas Helsingistä. Siihen aikaan olisi ollut järkevää ottaa paljon enemmänkin lainaa, sillä inflaatio maksoi siitä osan. Tiukka hankinta järvenpääläinen kerrostalokolmiokin oli. Tilille taisi jäädä alle kymmenen markkaa, kun läksimme pankista Myllytie 10 C54:n hallintaan oikeuttavat paperit salkussa.
Tarkoitus oli muuttaa takaisin "ihmisten ilmoille", kunhan varat sallivat. Paluu viivästyi sen verran, että kaksi paljasjalkaista järvenpääläistä poikaamme oppivat puhumaan ja sanomaan oman mielipiteensä. "Ei me kotoa minnekään muuteta!" Isompaan asuntoon olemme kyllä muuttaneet. Ajatus asumisesta Kehä III sisäpuolella tuli monesti mieleeni ajaessani aamuruhkassa töihin. Junallakin kuljin monta vuotta, mutta se osoittautui aina hankalan sään tullen niin epäluotettavaksi, että lopulta päädyin hankkimaan työsuhdeauton ja käyttämään enimmäkseen sitä.
Ei tässä järvenpääläisyydessä sinänsä ole mitää kamalaa. Kaupat ja palvelut toimivat siinä missä muuallakin. Usein tulee kyllä mieleeni, että kaupunki voisi olla paljon parempi. Pyöräillessäni esimerkiksi naapurikaupungissa Keravalla, en voi kuin kateellisena ihailla sen kaupunkimaisuutta. Liikennemerkit ovat enimmäkseen suorassa, kun Järvenpäässä merkit ovat vinksin vonksin. Pyöräteiden tunnelit eivät ole sellaisia kolariloukkoja kuin Järvenpäässä. Onneksi niitä on Jäkessä vähän. Keravalla on kaupunkitalojen näköisiä taloja, kun Järvenpään keskusta on edelleen 50-luvulla varmaankin vapaasti kasvaneen kauppalan näköinen.
Mielestäni kaupungin pitää olla kaupunki, eikä reunoilleen tursuava savikylä. Taajaan asutetulla keskustalla voidaan pitää huolta, että maaseutumaisellekin miljöölle riittää tilaa. Nyt Jäke leviää savipeltokaupunkina vähän kaikkialle. Maaseutuopiston peltojakaan ei tarvittaisi vielä pitkään aikaan asuntotuotannon käyttöön, jos keskusta ja Pöytäalho rakennettaisiin kaupungiksi. Sinänsä kannatan kaupungin kasvamista maaseutuopiston alueelle, kunhan sitä ei täytetä kyprokkirivareilla. Kunnon kaupungissa on myös väljää. Siellä on niin korkeita taloja, ettei niiden välejä tarvitse rakentaa umpeen.
Toivottavasti Jäkessä aletaan ymmärtää, että paljon ihmisiä tarkoittaa myös paljon palveluita. Sitäpaitsi Järvenpään sijainti järven rannalla ja hyvien kulkuyhteyksien varrella voisi houkutella tänne todella maksukykyisiä asukkaita, jos vain kunnon asuntoja olisi riittävästi tarjolla. Maassa on yleisesti hyväksytty se, että joillakin ihmisillä on paljon rahaa. Miksi sellaisten pitää mennä Espooseen tai Kauniaisiin. Vähemmän rikkaatkin asuisivat mielummin kaupungissa, joka osaa ja jolla on varaa pitää liikennemerkit suorassa.
Yksi asia on vielä pakko sanoa. En mitenkään voi ymmärtää kaupungin päättäjien logiikkaa, kun he hankkivat omistukseemme SOK:n myllynrotiskon. Olisi SOK saanut pitää sen ja rakentaa Prisman mielummin sinne, kuin kaupungin upeimmalle paikalle järven rantaan. Usein tällaisia kummallisuuksia ihmetellessä tulee mieleeni uskomus, jonka mukaan Suomessa ei olisi korruptiota. Suomihan on maailman taitavimmin korruptoitu maa. Ei minulla ole kanttia väittää, että meidän kaupungissamme olisi sellaista, mutta kyllä minä myllypäätöstä ihmettelen.
Tarkoitus oli muuttaa takaisin "ihmisten ilmoille", kunhan varat sallivat. Paluu viivästyi sen verran, että kaksi paljasjalkaista järvenpääläistä poikaamme oppivat puhumaan ja sanomaan oman mielipiteensä. "Ei me kotoa minnekään muuteta!" Isompaan asuntoon olemme kyllä muuttaneet. Ajatus asumisesta Kehä III sisäpuolella tuli monesti mieleeni ajaessani aamuruhkassa töihin. Junallakin kuljin monta vuotta, mutta se osoittautui aina hankalan sään tullen niin epäluotettavaksi, että lopulta päädyin hankkimaan työsuhdeauton ja käyttämään enimmäkseen sitä.
Ei tässä järvenpääläisyydessä sinänsä ole mitää kamalaa. Kaupat ja palvelut toimivat siinä missä muuallakin. Usein tulee kyllä mieleeni, että kaupunki voisi olla paljon parempi. Pyöräillessäni esimerkiksi naapurikaupungissa Keravalla, en voi kuin kateellisena ihailla sen kaupunkimaisuutta. Liikennemerkit ovat enimmäkseen suorassa, kun Järvenpäässä merkit ovat vinksin vonksin. Pyöräteiden tunnelit eivät ole sellaisia kolariloukkoja kuin Järvenpäässä. Onneksi niitä on Jäkessä vähän. Keravalla on kaupunkitalojen näköisiä taloja, kun Järvenpään keskusta on edelleen 50-luvulla varmaankin vapaasti kasvaneen kauppalan näköinen.
Mielestäni kaupungin pitää olla kaupunki, eikä reunoilleen tursuava savikylä. Taajaan asutetulla keskustalla voidaan pitää huolta, että maaseutumaisellekin miljöölle riittää tilaa. Nyt Jäke leviää savipeltokaupunkina vähän kaikkialle. Maaseutuopiston peltojakaan ei tarvittaisi vielä pitkään aikaan asuntotuotannon käyttöön, jos keskusta ja Pöytäalho rakennettaisiin kaupungiksi. Sinänsä kannatan kaupungin kasvamista maaseutuopiston alueelle, kunhan sitä ei täytetä kyprokkirivareilla. Kunnon kaupungissa on myös väljää. Siellä on niin korkeita taloja, ettei niiden välejä tarvitse rakentaa umpeen.
Toivottavasti Jäkessä aletaan ymmärtää, että paljon ihmisiä tarkoittaa myös paljon palveluita. Sitäpaitsi Järvenpään sijainti järven rannalla ja hyvien kulkuyhteyksien varrella voisi houkutella tänne todella maksukykyisiä asukkaita, jos vain kunnon asuntoja olisi riittävästi tarjolla. Maassa on yleisesti hyväksytty se, että joillakin ihmisillä on paljon rahaa. Miksi sellaisten pitää mennä Espooseen tai Kauniaisiin. Vähemmän rikkaatkin asuisivat mielummin kaupungissa, joka osaa ja jolla on varaa pitää liikennemerkit suorassa.
Yksi asia on vielä pakko sanoa. En mitenkään voi ymmärtää kaupungin päättäjien logiikkaa, kun he hankkivat omistukseemme SOK:n myllynrotiskon. Olisi SOK saanut pitää sen ja rakentaa Prisman mielummin sinne, kuin kaupungin upeimmalle paikalle järven rantaan. Usein tällaisia kummallisuuksia ihmetellessä tulee mieleeni uskomus, jonka mukaan Suomessa ei olisi korruptiota. Suomihan on maailman taitavimmin korruptoitu maa. Ei minulla ole kanttia väittää, että meidän kaupungissamme olisi sellaista, mutta kyllä minä myllypäätöstä ihmettelen.
Jatko-osa 6.6.2007: Nyt on pakko palata aiempaan kirjoitukseeni. Kaikki mitä siinä sanon, tuntuu edelleen oikealta, mutta kaupunkihan onkin päättänyt ryhtyä kehittämään keskustaansa. Asia on hyvin läheinen, sillä muutin itsekin virallisesti tänään keskustasta hankkimaani asuntoon. Maisemaani hallitsee juuri se kamala ryteikkö, joka sai minut kirjoittamaan keskustarakentamisen puolesta. Täältä neljännestä kerroksesta katsottuna ryteikkö näyttää vihreältä lehvästöltä, mutta toivotan silti tervetulleiksi sadat uudet naapurit, kunhan vireillä olevat rakennushankkeet valmistuvat. Naapurikorttelin taakse tuleekin sitten oikein tornitalo. Mielestäni järvenpääläisittäin torni voisi olla vaikka 10-kerroksinen. Sellainen sointuisi nykyisten 4-6-kerroksisten talojen ja sen SOK:n myllynrotiskon kanssa hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti