Rauhallista Joulua

Toivotan kaikille tänne laiskansorttiseen blogiini osuneille Rauhallista Joulua ja Onnellista Vuotta 2009.

Oma vuoteni päättyy vauhdikkaan muutoksen jatkuessa ja viedessä minut jälleen uuteen elämänvaiheeseen. Muutin pari viikkoa sitten virallisen kotipaikkani Seinäjoelle. Järvenpää säilyy edelleen tukikohtanani työnteolle ja pätkätöilleni pääkaupunkiseudulla. Itse asiassa minusta tuli pitkästä aikaa taas asuntovelallinen. Se pitää yllä mielenkiintoa työntekoa ja ansaitsemismahdollisuuksia kohtaan, eikä viikottainen junamatka "etelään" ole lainkaan vastenmielistä.

Seinäjoki? Uusvanha elämänkumppanini, nuoruuden ystäväni, on pysyvästi sielläpäin, ja yhteinen kotimme on kehittynyt vähitellen sinne. Jossakin sitä pitää joka tapauksessa asua, eikä Seinäjoki häviä asuinpaikkana Järvenpäälle. Se on alueensa ehdoton vilkas keskuspaikka, kun Järvenpäälle antaa leimansa pääkaupungin läheisyys. Porukat häipyvät arkipäivisin Helsingin, Espoon ja Vantaan firmoihin töihin ja katukuvaa jäävät värittämään köpöttävät vanhukset, kaljaporukat ja jokunen heitä palveleva.

Järvenpäähän verrattua Seinäjoki kuhisee nuorta elämää ja luonto on lähellä. Kuten Järvenpäässä, sielläkin voi kiertää fillarilla järven. Kyrkösjärven tekojärven kierrosta suuri osa on luonnonsuojelualuella kulkevaa metsäpolkua. Kaupungissa on jopa laskettelukeskus. Lakeus aukeaa yhteen suuntaan ja mäkiset metsämaat ja suot toiseen suuntaan. Junalla tulee Helsingin keskustaan alle kolmessa tunnissa ja sama onneksi myös toisin päin.

Tällaisissa tunnelmissa otan Joulun vastaan ja odotan ispiraatiota kirjoittaa taas tänne jotakin. Parempaa inspistä odotellessa muutama sana sukulaisista. Sain käsiini (kiitos Liisa Kirveen) kansanrunoilija Pietari Makkosen elämäntyötä esittelevän kirjan. Pietari oli kotoisin silloin Kerimäen, nykyisin Enonkosken Hanhijärveltä ja se on myös minun isoisäni synnyinpaikka. Esi-isiäni, enimmäkseen Antteja, on asunut Hanhijärvellä 1500-luvulta asti. Suvun perimätiedon mukaan Pietari olisi setäni jossakin sukupolvessa. Hanhijärven asumusta on ollut perustamassa myös mies nimeltään Hannu Hanhi! Olisipa hänkin samaa sukua.

Kirja on myös täynnä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuolen elämänkuvaa, sillä Pietari oli aikansa vaikuttaja monessa asiassa. Pietari oli mm. kunnallisissa luottamustoimissa, mutta purki usein ajatuksiaan runoiksi. Muutamassa Pietarin runossa käsitellään Suomen kieltä ja sen heikkoa asemaa viranomaisten kanssa asioitaessa. Itse Elias Lönnrot kirjoitti muistiin Pietarin runoja ja lehti Mehiläisen viimeisessä numerossa (1837?) hän julkaisi runon "Suruwirsi Suomen kielen tilasta" seuraavien saatesanojen kanssa: "Karjalassa ja Sawossa, joissa suuri osa talonpoikia nykyaikoina selwästi kirjoittaa suomea, näitä nurkkaherroja ei ollenkaan kaiwattaisi, jos saisiwat talonpojat kirjoituksensa omalla kielellänsä. Kuinka kansa itseki sitä asiata toiwoo, olemma monesti kuulleet lausuttawan, ja todistukseksi panemma tähän seuraawan, talonpojalta Petteri Makkoselta Kerimäen pitäjästä tehdyn runon, jonka syksyllä w. 1837 häneltä kirjotimma."

Sieltäkö lienee periytynyt taipumukseni osoitella kriittisesti viranomaisten palveluita. Samalla turhan toiminnan karsimisen ja oikeaan asiaan keskittymisen asialla on sukuni ollut jo neljällä vuosisadalla... Epäluuloni ruotsalaisia kohtaan tasapuolisina ja Suomen etuja kunnioittavina kumppaneina ei ole periytynyt, vaan peräisin kaksi vuosikymmentä jatkuneesta yhteistyöstä heidän kanssaan. Sekin olisi oman juttunsa arvoinen kokemus.

Äitini äidin kautta sukuni on ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, Teerijärveltä. Se mahtaa selittää nopean sopeutumiseni Seinäjoen maisemiin! Kävin pikkuserkkuni Pipsan kanssa tapaamassa äitiemme serkkua Loimaalla, jonne tämän pohjalaisen sukuhaarani jäseniä evakuoitiin Karjalasta. Siis juuri niin. Olen selittänyt tämän erikoisen karjalaisen yhteyden pohjanmaan ruotsinkieliseen sukuuni ensimmäisessä blogijutussani (Makkos-Matti, huhtikuu 2007). Tarkoituksemme oli paitsi tavata muita pikkuserkkujamme ja sukuamme, ottaa talteen vanhoja valokuvia skannerilla ja digikameralla. Rosa-serkun valokuva-albumit osoittautuivat aarteeksi. Kuvat odottavat vielä käsittelyään tietokoneen uumenissa.

Mutta palataan taas joskus tänne jonkun asian puitteissa. Oikein mukavaa Joulun ja vuoden vaihteen odotusta kullekin.