Menestymisen eväät

Minun ei pitäisi yrittää kirjoittaa asiaa, pakina on tyylini. Näin sanoi äidinkielen opettajani Jorma Lagerstedt lähettäessään hartaasti kirjoittamani aineen Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista ylioppilaslautakunnalle cum laude approbaturina. "Laakermetri" oli oikeassa. Toinen aineeni oli parissa tunnissa suhautettu pakina. Sen nimeä tai aihetta en edes muista, mutta ällä sillä tuli.

Tässä on nyt näyte tyylistä, jota minun ei pitäisi harrastaa.

Kuntavaalit kiihottivat minua miettimään menestymisen eväitä eri puolueille. Annan vapaasti neuvoni seuraavien vaalien voittoon kolmelle suurimmalle. Noudattamalla niitä on tulevien vaalien voittajina kolme suurta… Saatan joskus neuvoa myös vihreitä, entisiä kommareita ja ruotsalaisia. Soinia ja kristillisiä en pysty neuvomaan.

Kokoomus

Jos puolue ja sen toimijat osoittautuvat rehellisiksi ja levittämiensä viestien arvoisiksi ja ovat tosiasioita kunniottavaa, tekevää ja yritteliästä porukkaa yhteiseksi parhaaksi, olen iloinen heidän voitostaan.

On loistava tilaisuus näyttää, ettei puolue ole ökykapitalismin käsikassara, joksi se usein mielletään. Toivon lopultakin vahvaa uudistusta niihin tapoihin, joilla yhteiskunta tuottaa palvelunsa. Mikko Kososen valinta Sitran johtoon sopii hyvin kuvaan uudesta mahdollisuudesta.

Kokoomukselle en nyt keksi ohjeeksi muuta, kuin entistä suuremman avoimuuden. Kuunnelkaa ihmisiä puoluerajoista välittämättä ja antautukaa avoimeen keskusteluun hyvien ratkaisujen löytämiseksi. Tekemiseen ja yrittämiseen kannustavasta politiikasta ei tarvitse luopua. Ihmiset pitävät sellaisesta, kunhan ketään ei pakoteta elättämään itseään läpi elämänsä ns. paskahommilla tuen ja koulutuksen puutteessa. Etenemisen mahdollisuudet pitävät huolta siitä, että myös hanttihommilla on tekijänsä.

Demarit

Monet mieltävät teidät suurten organisaatioiden ja joukkovoiman puolueeksi. Kerätään paljon väkeä, annetaan sen valita johto, joka saa sitten edustaa koko joukkoa. Sen kääntöpuoli on byrokratia ja kabinettipolitiikka.

Demarit eivät ole oppineet johtamaan joukkoja avoimella keskustelulla vaan edustuksellisen demokratian antamilla valtuuksilla. Se johtaa kabinetteihin, joiden päätöksiä ja linjauksia yritetään tuputtaa kansalle joskus kummallisilla keinoilla. SAK:n niljakas apu viime eduskuntavaaleissa on osoitus siitä, miltä neuvotteluhuoneiden hämärässä tehdyt päätökset saattavat pahimmillaan näyttää. Demaridemokratian dilemma on myös se, ettei kansa oikein usko kabinettien viesteihin, ellei niitä edusta riittävän vahva johtaja. Pitää olla Manu tai Paavo. Jutta ei tule samaan yltämään.

Demarit pyrkivät tekemään isoja näyttäviä tekoja, jolloin epäonnistumisetkin ovat isoja ja näyttäviä. Silloin, kun demarit tekevät liiketoimintaa koskevia päätöksiä, käytetään yhteisiä varoja - riskejä ei tunneta eikä niitä itse kanneta. Kansa on maksanut kuvaputkitehtaasta ja Sonerasta kalliin hinnan.

Menestymisen kaava on seuraava. Antakaa nuorille naisille oikeasti valtaa. Todistaakseen kovuuttaan kabineteissa kyttäävälle demarieliitille ja peittääkseen epävarmuuttaan he ovat julkisissa keskusteluissa olleet kuin hyökkääviä rakkeja. Tyhjentäkää kabinetit ja ottakaa poliittiseksi ohjenuoraksi aito ja avoin keskustelu kansan kanssa ja sen edessä. Arja Alho ja Erkki Tuomioja ovat uskaltaneet tehdä sitä ja saaneet kabinettidemareilta turpiin.

Jos viestinne on se, että ihmisten pitäisi mielummin kokoontua suuriin keskuksiin, sanokaa se rehellisesti. Jatkakaa kertomalla, millaista elämä sellaisessa olisi, jos saisitte kaiken vallan. Olisiko Itä-Pasila ihanteenne mukainen esimerkkiyhteisö vai mikä? Konkretisoikaa esimerkein. Teidän pitää saada ihmiset haluamaan sellaista yhteiskuntaa, jota aiotte toteuttaa.

Sitten vielä yksi asia. Ihmiset haluavat kokea olevansa tarpeellisia. He haluavat tehdä mielummin jotakin hyödyllistä, kuin nauttia yhteiskunnan palveluiksi naamioituja avustuksia. Millä tavoin sosiaalidemokraattisessa yhteiskunnassa ihmisiä osallistetaan toimintaan, muuhun kuin vaalikarjana olemiseen?

Keskusta

Teillä on määrittelyongelma. Kannatusta pitäisi saada lisää suurissa asutuskeskuksissa. Tämän ovat ymmärtäneet jo aiemmat johtajanne, jotka hylkäsivät nimen Maalaisliitto. Enemmistön mielikuvissa puolueenne on kuitenkin vahvasti harvaan asutettujen alueiden puolue. Kun keskustalaisuuden varsinainen olemus on hämärä, äänten norkoileminen asutuskeskuksista antaa lisäksi vaikutelman, ettei millään muulla ole oikeastaan väliä kuin kannatuksella, jonka avulla saadaan valtaa. Puolueen toinen haaste on, että perinteiset kannattajat kokevat asutuskeskusten nuoleskelun selän kääntämiseksi tavoitteille maaseudun ja koko maan asuttamisen hyväksi.

Ja mitä on todellinen keskustalaisuus? Se on yhtä mahdoton määritelmä puolueelle kuin puolueettomuus ja myy yhtä hyvin kuin hajuttomuus ja mauttomuus ruokaa. Sillä nimellä asettaudutte vanhojen määrittelyjen ahtaaseen väliin. Perinteiset vasemmisto ja oikeisto ovat muistoja menneisyydestä ja niihin kiinnittyvät marginalisoituvat vääjäämättä.

Ennen kuin muutatte nimeänne, miettikää uudestaan toimintanne sisältö. Mitä haluatte sanoa olevanne ja oikeasti sitä tarkoittaa? Kävisikö lähteä liikkeelle vanhoista arvoista ja sanoa puolueen ajavan sitä, että asumisen ja toiminnan edellytykset kaikkialla Suomessa olisivat hyvät? Mitä viesti tarkoittaisi pääkaupunkiseudulla? Sitäkö, että sieltä kerätään rahaa, jolla tuetaan muuta Suomea? Vai osattaisiinko viesti ja sen tarkoittama politiikka oikeasti suunnitella siten, että Etelä-Suomen taajamien ja Itä-Suomen tavoitteet eivät olisikaan ristiriidassa?

En osaa ratkaista keskustan sisältökysymystä, mutta palkatkaa joku hemmetin hyvä markkinointiporukka miettimään sitä kanssanne. Siis markkinointiporukka miettimään sitä, mitä haluatte olla ja miksi haluatte ihmisten teidät mieltävän. Vasta, jos puolueen arvoja ja todellista tahtoa hallitsevat ja markkinoijat pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, mitä puolueen pitää ja mitä se voi itsestään sanoa, on mahdollista rakentaa uskottavaa ja ihmisiä puhuttelevaa viestintää. Voi olla, että kasvava joukko taajamien ihmisiäkin haluaa siihen sitten samaistua.

Samalla kyllä pitäisi puolueen keulakuvat vaihtaa. Vanhanen on pätevä johtamaan virkamieshallitusta, jos joskus sellaista vielä tarvitaan. Korhoselle löytyy varmaan joku julkisuudelta suojattu virka.