Anteeksi tuo otsikossa oleva N-sana. Sen merkitys ei minulle ole tummaihoisia afrikkalaistaustaisia ihmisiä alentava. Se ilmaisee yksilöimätöntä poikkeamista enemmistöstä samalla tavalla, kuin kaunotar, herrasmies tai maalainen. Maalaisia kutsutaan maalla etu-, suku- tai lempinimillään, mutta kaupungissa heistä tulee vain maalaisia. Kaunotarkin on sitä vain silloin, kun erottuu joukosta ja herrasmiehet ovat kuulemma harvinaisia. Länsimaisista tulee Kiinassa pitkäneniä, mikä ei ainakaan minua koskaan siellä käydessäni haitannut.
Seinäjoen etäasumukseeni jakaa ilmaisjakelupostia pari niin tummaa ihmistä, että pimeässä heistä ei juuri erota muuta kuin anorakin aukosta pilkistävät silmät ja valkoiset hampaat. Olen syksyn edetessä tuntenut voimakasta myötätuntoa heitä kohtaan. Olen yrittänyt osoittaa sen avaamalla kerrostalon ulko-ovet ja käyttäytymällä heidät kohdatessani niin luonnollisesti kuin vain suinkin osaan. Eli en ole paljon pyrkinyt juttelemaan, mutta omalla olemuksellani olen toivottanut heidät ja heitä työllistävän mainospostin tervetulleeksi. Olen sanonut päivää ja hymyillyt, kuten äitini opetti asiaansa hoitaville vieraille tekemään.
Toissapäivänä tulevan lumimyrskyn jo haamuillessa maisemia todistin taas nuorten vierastyöläisten ponnistuksia. Heillä on työvälineinään aivan liian pienet polkupyörät. Onneksi he ovat hoikkia ja kykenevät mukautumaan välineeseen, vaikka polvet ohjaustankoa hipoen. Veikkaan, että liukkaat kelit ovat heille uutta. Toinen nuorista, tyttö, ei uskaltanut lainkaan ajaa lumisissa kohdissa. Hän seisoi välillä hajareisin pyöränsä päällä todennäköisesti uupumuksen ja epäuskon tunteita kokien. Hetken päästä hän taas eteni pyörästään tukea hakien. Homma tuli niinkin valmiiksi. Postiluukusta kolahti lopulta Eniron puhelinluettelo, ei siis mikään kevyt läpyskä.
Olen ollut näkevinäni samat nuoret myös läheisen oppilaitoksen oppilaiden joukossa. Arvelen heidät tuleviksi kauppa-alan ammattilaisiksi, jotka haluavat tehdä vapaa-aikanaan työtä taloutensa kohentamiseksi. Näin ollen he ovat juuri sellaista, joita toivoisin Suomen nuorison olevan. Heidän varaansa voisin uskoa sen osan omaa tulevaisuuttani, jossa muut maksavat työllään minunkin elantoni.
En ole koskaan ajatellut niin, että olisin ansainnut itse omat eläkkeeni muuten, kuin osallistumalla sellaisen tulevaisuuden rakentamiseen, että uudet sukupolvet kykenevät ja haluavat maksaa minun eläkkeeni. Paljon näkee kaupungilla väkeä, jonka varaan en tulevaisuuttani laskisi. Keskioluen hinnasta suuri osa on veroa, mutta sellainen verotulo ei pidä maata pystyssä. Onneksi monesta muovikassikaljanuorestakin tulee kunnon työmiehiä ja –naisia. Silti liian moni norkoilee läpi elämänsä avustuksia samoista varoista, joista minunkin leipäni pitäisi joskus kustantaa.
Jokaisen on tehtävä voitavansa sen eteen, että kaikki Suomen nuoret löytäisivät oman tapansa tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi ja sen jäsenenä. Heidät pitäisi saada ymmärtämään ja hyväksymään, että samalla, kun he kantavat yhteiskunnan velvoitteita, he tekevät työtä oman tulevaisuutensa hyväksi. Sen lisäksi nykyisten päättäjien ja arjessa toimivien tulisi tehdä kaikkensa, että maahan tulisi lisää nuoria, jotka yhtä sinnikkäästi pyrkivät tekemään töitä itsensä hyväksi, kuin postimme jakajat.
Ihonvärillä ei ole merkitystä, kuinka hyvin hommat sujuvat lumihangessa. Ympäristössään erikoinen ulkonäkö lisää kyllä näkyvyyttä, mutta silmiinpistävintä Seinäjoen postinjakajissa on se mistä suomalaiset tunnetaan - sisu.
Haluaisivatkohan Seinäjoen mustat ahertajat maksaa joskus eläkkeeni? Pelkään, että saatuaan kaupallisen koulutuksensa valmiiksi, he häipyvät muualle vaikka olisivatkin oppineet ajamaan fillarilla lumipöperössä.
Minä teen edelleen parhaani pitääkseni heidät täällä. Kannattaisi muidenkin avata heille ovia ja sanoa päivää. Ja joku saisi etsiä sopivankokoiset työvälineet.
maanantai 24. marraskuuta 2008
maanantai 17. marraskuuta 2008
Menestymisen eväät
Minun ei pitäisi yrittää kirjoittaa asiaa, pakina on tyylini. Näin sanoi äidinkielen opettajani Jorma Lagerstedt lähettäessään hartaasti kirjoittamani aineen Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista ylioppilaslautakunnalle cum laude approbaturina. "Laakermetri" oli oikeassa. Toinen aineeni oli parissa tunnissa suhautettu pakina. Sen nimeä tai aihetta en edes muista, mutta ällä sillä tuli.
Tässä on nyt näyte tyylistä, jota minun ei pitäisi harrastaa.
Kuntavaalit kiihottivat minua miettimään menestymisen eväitä eri puolueille. Annan vapaasti neuvoni seuraavien vaalien voittoon kolmelle suurimmalle. Noudattamalla niitä on tulevien vaalien voittajina kolme suurta… Saatan joskus neuvoa myös vihreitä, entisiä kommareita ja ruotsalaisia. Soinia ja kristillisiä en pysty neuvomaan.
Kokoomus
Jos puolue ja sen toimijat osoittautuvat rehellisiksi ja levittämiensä viestien arvoisiksi ja ovat tosiasioita kunniottavaa, tekevää ja yritteliästä porukkaa yhteiseksi parhaaksi, olen iloinen heidän voitostaan.
On loistava tilaisuus näyttää, ettei puolue ole ökykapitalismin käsikassara, joksi se usein mielletään. Toivon lopultakin vahvaa uudistusta niihin tapoihin, joilla yhteiskunta tuottaa palvelunsa. Mikko Kososen valinta Sitran johtoon sopii hyvin kuvaan uudesta mahdollisuudesta.
Kokoomukselle en nyt keksi ohjeeksi muuta, kuin entistä suuremman avoimuuden. Kuunnelkaa ihmisiä puoluerajoista välittämättä ja antautukaa avoimeen keskusteluun hyvien ratkaisujen löytämiseksi. Tekemiseen ja yrittämiseen kannustavasta politiikasta ei tarvitse luopua. Ihmiset pitävät sellaisesta, kunhan ketään ei pakoteta elättämään itseään läpi elämänsä ns. paskahommilla tuen ja koulutuksen puutteessa. Etenemisen mahdollisuudet pitävät huolta siitä, että myös hanttihommilla on tekijänsä.
Demarit
Monet mieltävät teidät suurten organisaatioiden ja joukkovoiman puolueeksi. Kerätään paljon väkeä, annetaan sen valita johto, joka saa sitten edustaa koko joukkoa. Sen kääntöpuoli on byrokratia ja kabinettipolitiikka.
Demarit eivät ole oppineet johtamaan joukkoja avoimella keskustelulla vaan edustuksellisen demokratian antamilla valtuuksilla. Se johtaa kabinetteihin, joiden päätöksiä ja linjauksia yritetään tuputtaa kansalle joskus kummallisilla keinoilla. SAK:n niljakas apu viime eduskuntavaaleissa on osoitus siitä, miltä neuvotteluhuoneiden hämärässä tehdyt päätökset saattavat pahimmillaan näyttää. Demaridemokratian dilemma on myös se, ettei kansa oikein usko kabinettien viesteihin, ellei niitä edusta riittävän vahva johtaja. Pitää olla Manu tai Paavo. Jutta ei tule samaan yltämään.
Demarit pyrkivät tekemään isoja näyttäviä tekoja, jolloin epäonnistumisetkin ovat isoja ja näyttäviä. Silloin, kun demarit tekevät liiketoimintaa koskevia päätöksiä, käytetään yhteisiä varoja - riskejä ei tunneta eikä niitä itse kanneta. Kansa on maksanut kuvaputkitehtaasta ja Sonerasta kalliin hinnan.
Menestymisen kaava on seuraava. Antakaa nuorille naisille oikeasti valtaa. Todistaakseen kovuuttaan kabineteissa kyttäävälle demarieliitille ja peittääkseen epävarmuuttaan he ovat julkisissa keskusteluissa olleet kuin hyökkääviä rakkeja. Tyhjentäkää kabinetit ja ottakaa poliittiseksi ohjenuoraksi aito ja avoin keskustelu kansan kanssa ja sen edessä. Arja Alho ja Erkki Tuomioja ovat uskaltaneet tehdä sitä ja saaneet kabinettidemareilta turpiin.
Jos viestinne on se, että ihmisten pitäisi mielummin kokoontua suuriin keskuksiin, sanokaa se rehellisesti. Jatkakaa kertomalla, millaista elämä sellaisessa olisi, jos saisitte kaiken vallan. Olisiko Itä-Pasila ihanteenne mukainen esimerkkiyhteisö vai mikä? Konkretisoikaa esimerkein. Teidän pitää saada ihmiset haluamaan sellaista yhteiskuntaa, jota aiotte toteuttaa.
Sitten vielä yksi asia. Ihmiset haluavat kokea olevansa tarpeellisia. He haluavat tehdä mielummin jotakin hyödyllistä, kuin nauttia yhteiskunnan palveluiksi naamioituja avustuksia. Millä tavoin sosiaalidemokraattisessa yhteiskunnassa ihmisiä osallistetaan toimintaan, muuhun kuin vaalikarjana olemiseen?
Keskusta
Teillä on määrittelyongelma. Kannatusta pitäisi saada lisää suurissa asutuskeskuksissa. Tämän ovat ymmärtäneet jo aiemmat johtajanne, jotka hylkäsivät nimen Maalaisliitto. Enemmistön mielikuvissa puolueenne on kuitenkin vahvasti harvaan asutettujen alueiden puolue. Kun keskustalaisuuden varsinainen olemus on hämärä, äänten norkoileminen asutuskeskuksista antaa lisäksi vaikutelman, ettei millään muulla ole oikeastaan väliä kuin kannatuksella, jonka avulla saadaan valtaa. Puolueen toinen haaste on, että perinteiset kannattajat kokevat asutuskeskusten nuoleskelun selän kääntämiseksi tavoitteille maaseudun ja koko maan asuttamisen hyväksi.
Ja mitä on todellinen keskustalaisuus? Se on yhtä mahdoton määritelmä puolueelle kuin puolueettomuus ja myy yhtä hyvin kuin hajuttomuus ja mauttomuus ruokaa. Sillä nimellä asettaudutte vanhojen määrittelyjen ahtaaseen väliin. Perinteiset vasemmisto ja oikeisto ovat muistoja menneisyydestä ja niihin kiinnittyvät marginalisoituvat vääjäämättä.
Ennen kuin muutatte nimeänne, miettikää uudestaan toimintanne sisältö. Mitä haluatte sanoa olevanne ja oikeasti sitä tarkoittaa? Kävisikö lähteä liikkeelle vanhoista arvoista ja sanoa puolueen ajavan sitä, että asumisen ja toiminnan edellytykset kaikkialla Suomessa olisivat hyvät? Mitä viesti tarkoittaisi pääkaupunkiseudulla? Sitäkö, että sieltä kerätään rahaa, jolla tuetaan muuta Suomea? Vai osattaisiinko viesti ja sen tarkoittama politiikka oikeasti suunnitella siten, että Etelä-Suomen taajamien ja Itä-Suomen tavoitteet eivät olisikaan ristiriidassa?
En osaa ratkaista keskustan sisältökysymystä, mutta palkatkaa joku hemmetin hyvä markkinointiporukka miettimään sitä kanssanne. Siis markkinointiporukka miettimään sitä, mitä haluatte olla ja miksi haluatte ihmisten teidät mieltävän. Vasta, jos puolueen arvoja ja todellista tahtoa hallitsevat ja markkinoijat pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, mitä puolueen pitää ja mitä se voi itsestään sanoa, on mahdollista rakentaa uskottavaa ja ihmisiä puhuttelevaa viestintää. Voi olla, että kasvava joukko taajamien ihmisiäkin haluaa siihen sitten samaistua.
Samalla kyllä pitäisi puolueen keulakuvat vaihtaa. Vanhanen on pätevä johtamaan virkamieshallitusta, jos joskus sellaista vielä tarvitaan. Korhoselle löytyy varmaan joku julkisuudelta suojattu virka.
Tässä on nyt näyte tyylistä, jota minun ei pitäisi harrastaa.
Kuntavaalit kiihottivat minua miettimään menestymisen eväitä eri puolueille. Annan vapaasti neuvoni seuraavien vaalien voittoon kolmelle suurimmalle. Noudattamalla niitä on tulevien vaalien voittajina kolme suurta… Saatan joskus neuvoa myös vihreitä, entisiä kommareita ja ruotsalaisia. Soinia ja kristillisiä en pysty neuvomaan.
Kokoomus
Jos puolue ja sen toimijat osoittautuvat rehellisiksi ja levittämiensä viestien arvoisiksi ja ovat tosiasioita kunniottavaa, tekevää ja yritteliästä porukkaa yhteiseksi parhaaksi, olen iloinen heidän voitostaan.
On loistava tilaisuus näyttää, ettei puolue ole ökykapitalismin käsikassara, joksi se usein mielletään. Toivon lopultakin vahvaa uudistusta niihin tapoihin, joilla yhteiskunta tuottaa palvelunsa. Mikko Kososen valinta Sitran johtoon sopii hyvin kuvaan uudesta mahdollisuudesta.
Kokoomukselle en nyt keksi ohjeeksi muuta, kuin entistä suuremman avoimuuden. Kuunnelkaa ihmisiä puoluerajoista välittämättä ja antautukaa avoimeen keskusteluun hyvien ratkaisujen löytämiseksi. Tekemiseen ja yrittämiseen kannustavasta politiikasta ei tarvitse luopua. Ihmiset pitävät sellaisesta, kunhan ketään ei pakoteta elättämään itseään läpi elämänsä ns. paskahommilla tuen ja koulutuksen puutteessa. Etenemisen mahdollisuudet pitävät huolta siitä, että myös hanttihommilla on tekijänsä.
Demarit
Monet mieltävät teidät suurten organisaatioiden ja joukkovoiman puolueeksi. Kerätään paljon väkeä, annetaan sen valita johto, joka saa sitten edustaa koko joukkoa. Sen kääntöpuoli on byrokratia ja kabinettipolitiikka.
Demarit eivät ole oppineet johtamaan joukkoja avoimella keskustelulla vaan edustuksellisen demokratian antamilla valtuuksilla. Se johtaa kabinetteihin, joiden päätöksiä ja linjauksia yritetään tuputtaa kansalle joskus kummallisilla keinoilla. SAK:n niljakas apu viime eduskuntavaaleissa on osoitus siitä, miltä neuvotteluhuoneiden hämärässä tehdyt päätökset saattavat pahimmillaan näyttää. Demaridemokratian dilemma on myös se, ettei kansa oikein usko kabinettien viesteihin, ellei niitä edusta riittävän vahva johtaja. Pitää olla Manu tai Paavo. Jutta ei tule samaan yltämään.
Demarit pyrkivät tekemään isoja näyttäviä tekoja, jolloin epäonnistumisetkin ovat isoja ja näyttäviä. Silloin, kun demarit tekevät liiketoimintaa koskevia päätöksiä, käytetään yhteisiä varoja - riskejä ei tunneta eikä niitä itse kanneta. Kansa on maksanut kuvaputkitehtaasta ja Sonerasta kalliin hinnan.
Menestymisen kaava on seuraava. Antakaa nuorille naisille oikeasti valtaa. Todistaakseen kovuuttaan kabineteissa kyttäävälle demarieliitille ja peittääkseen epävarmuuttaan he ovat julkisissa keskusteluissa olleet kuin hyökkääviä rakkeja. Tyhjentäkää kabinetit ja ottakaa poliittiseksi ohjenuoraksi aito ja avoin keskustelu kansan kanssa ja sen edessä. Arja Alho ja Erkki Tuomioja ovat uskaltaneet tehdä sitä ja saaneet kabinettidemareilta turpiin.
Jos viestinne on se, että ihmisten pitäisi mielummin kokoontua suuriin keskuksiin, sanokaa se rehellisesti. Jatkakaa kertomalla, millaista elämä sellaisessa olisi, jos saisitte kaiken vallan. Olisiko Itä-Pasila ihanteenne mukainen esimerkkiyhteisö vai mikä? Konkretisoikaa esimerkein. Teidän pitää saada ihmiset haluamaan sellaista yhteiskuntaa, jota aiotte toteuttaa.
Sitten vielä yksi asia. Ihmiset haluavat kokea olevansa tarpeellisia. He haluavat tehdä mielummin jotakin hyödyllistä, kuin nauttia yhteiskunnan palveluiksi naamioituja avustuksia. Millä tavoin sosiaalidemokraattisessa yhteiskunnassa ihmisiä osallistetaan toimintaan, muuhun kuin vaalikarjana olemiseen?
Keskusta
Teillä on määrittelyongelma. Kannatusta pitäisi saada lisää suurissa asutuskeskuksissa. Tämän ovat ymmärtäneet jo aiemmat johtajanne, jotka hylkäsivät nimen Maalaisliitto. Enemmistön mielikuvissa puolueenne on kuitenkin vahvasti harvaan asutettujen alueiden puolue. Kun keskustalaisuuden varsinainen olemus on hämärä, äänten norkoileminen asutuskeskuksista antaa lisäksi vaikutelman, ettei millään muulla ole oikeastaan väliä kuin kannatuksella, jonka avulla saadaan valtaa. Puolueen toinen haaste on, että perinteiset kannattajat kokevat asutuskeskusten nuoleskelun selän kääntämiseksi tavoitteille maaseudun ja koko maan asuttamisen hyväksi.
Ja mitä on todellinen keskustalaisuus? Se on yhtä mahdoton määritelmä puolueelle kuin puolueettomuus ja myy yhtä hyvin kuin hajuttomuus ja mauttomuus ruokaa. Sillä nimellä asettaudutte vanhojen määrittelyjen ahtaaseen väliin. Perinteiset vasemmisto ja oikeisto ovat muistoja menneisyydestä ja niihin kiinnittyvät marginalisoituvat vääjäämättä.
Ennen kuin muutatte nimeänne, miettikää uudestaan toimintanne sisältö. Mitä haluatte sanoa olevanne ja oikeasti sitä tarkoittaa? Kävisikö lähteä liikkeelle vanhoista arvoista ja sanoa puolueen ajavan sitä, että asumisen ja toiminnan edellytykset kaikkialla Suomessa olisivat hyvät? Mitä viesti tarkoittaisi pääkaupunkiseudulla? Sitäkö, että sieltä kerätään rahaa, jolla tuetaan muuta Suomea? Vai osattaisiinko viesti ja sen tarkoittama politiikka oikeasti suunnitella siten, että Etelä-Suomen taajamien ja Itä-Suomen tavoitteet eivät olisikaan ristiriidassa?
En osaa ratkaista keskustan sisältökysymystä, mutta palkatkaa joku hemmetin hyvä markkinointiporukka miettimään sitä kanssanne. Siis markkinointiporukka miettimään sitä, mitä haluatte olla ja miksi haluatte ihmisten teidät mieltävän. Vasta, jos puolueen arvoja ja todellista tahtoa hallitsevat ja markkinoijat pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, mitä puolueen pitää ja mitä se voi itsestään sanoa, on mahdollista rakentaa uskottavaa ja ihmisiä puhuttelevaa viestintää. Voi olla, että kasvava joukko taajamien ihmisiäkin haluaa siihen sitten samaistua.
Samalla kyllä pitäisi puolueen keulakuvat vaihtaa. Vanhanen on pätevä johtamaan virkamieshallitusta, jos joskus sellaista vielä tarvitaan. Korhoselle löytyy varmaan joku julkisuudelta suojattu virka.
maanantai 3. marraskuuta 2008
Kansainvälinen tunnustus
Lisäys 12.3.2009
Alla kertomani palkitseminen johti keskusteluun, johon osallistuivat minun ja Seppo Tiaisen lisäksi eräät kollegani GSM:n alkutaipaleelta. Kävimme heidän kanssaan huolellisesti läpi nykyisen SMS:n syntymisestä edeltäneet vaiheet. Totesimme mm. että SMS on erityinen tapa toteuttaa tekstiviestipalvelu, ja että se nimenomainen tapa, joka päätyi lopulliseksi spesifikaatioksi onkin peräisin Saksa-Ranska-yhteistyöstä. Pohjoismaisen valmistelun mukainen totetustapa on jäänyt tekemättä. Tämän vuoksi minä vastedes kieltäydyn hyväksymästä itselleni "tekstiviestin isän" tai "SMS:n keksijän" nimikkeitä. En minä niistä koskaan pitänytkään, sillä ne veivät huomion pois suuremmista saavutuksistani. Mieluummin haluan itseni muistettavan pitkästä elämäntyöstä matkaviestinliiketoiminnan kehittäjänä.
------------------------------------------------------------------------------
The Economist lehti palkitsee vuosittain Innovaatiopalkinnoilla (Innovation Award) henkilöitä, joilla on ollut merkittävä panos tieteenalansa, tekniikan tai liiketoiminnan kehitykseen.
Tänä vuonna palkinnot jaettiin seitsemännen kerran, ja minulla oli kunnia olla palkittujen joukossa osallisuudestani tekstiviestin ideoimiseen 25 vuotta sitten. Olin varmasti itseäni fiksummassa joukossa, katsokaa vaikka The Economistin sivuilta.
Poikkeuksellisesti jaettiin tällä kerralla myös yrityspalkinto, jonka sai mikäpä muu kuin Nokia.
Palkinto ei ole rahaa, vaan pelkkää kunniaa. Joutuisinkin vaikeuksiin, jos joku keksisi palkita minut edes jonkinlaisella siivulla tekstiviestiliiketoiminnan maailmanlaajuisista miljardivoitoista… Silloin pitäisi oikeudenmukaisesti jakaa rahaa myös koko mobiilipalveluiden teollisuuden luomisesta niille kymmenille ihmisille, jotka 70- ja 80-luvuilla tekivät vanhoissa valtioiden teleoperaattorilaitoksissa pohjatyön tavanomaista kuukausipalkkaa vastaan. Tekstariakin oli kanssani ideoimassa Tiaisen Seppo ja Tapiolan Juhani. Ja osingoille pitäisi aivan oikeutetusti päästää myös konkreettista speksaustyötä tehneet pohjoismaisen FMK- ja eurooppalaisen GSM-työryhmän jäsenet.
Ps. Lukaise myös kommentti. Joka asiaan löytyy jotain poikkipuolista sanomista. Vastauksena kommentoijalle ei ole muuta, kuin että tekstiviestien tuominen matkapuhelimiin oli aikanaan yhtä ilmeinen keksintö kuin maapallon pyöreydestä aiheutuvat löydöt, jos matkaa lähtee tekemään jonnekinpäin. Kolumbus osui ensimmäisenä Amerikkaan. Vaikka hän ei keksinytkään jo aikojen alusta ollutta pallomuotoa asuinplaeneetallemme, hän kuitenkin yhtenä ensimmäisistä keksi pyöreyden olemassaolon. Minä annan sitäpaitsi kaiken mahdollisen kunnian niille, jotka olivat pohjustaneet idean syntymistä (tekstipiipparit ja vaikka armeijaradiot) sekä niille sadoille GSM:n kehittäjille, jotka tekivät SMS:stä todellisuutta. Mielelläni otan myös kiitoksia vastaan siitä, että sain yhdessä Jumpun ja Sepon kanssa esittää tekstiviestien toteuttamisen osana "tulevaisuuden matkaviestintää".
Alla kertomani palkitseminen johti keskusteluun, johon osallistuivat minun ja Seppo Tiaisen lisäksi eräät kollegani GSM:n alkutaipaleelta. Kävimme heidän kanssaan huolellisesti läpi nykyisen SMS:n syntymisestä edeltäneet vaiheet. Totesimme mm. että SMS on erityinen tapa toteuttaa tekstiviestipalvelu, ja että se nimenomainen tapa, joka päätyi lopulliseksi spesifikaatioksi onkin peräisin Saksa-Ranska-yhteistyöstä. Pohjoismaisen valmistelun mukainen totetustapa on jäänyt tekemättä. Tämän vuoksi minä vastedes kieltäydyn hyväksymästä itselleni "tekstiviestin isän" tai "SMS:n keksijän" nimikkeitä. En minä niistä koskaan pitänytkään, sillä ne veivät huomion pois suuremmista saavutuksistani. Mieluummin haluan itseni muistettavan pitkästä elämäntyöstä matkaviestinliiketoiminnan kehittäjänä.
------------------------------------------------------------------------------
The Economist lehti palkitsee vuosittain Innovaatiopalkinnoilla (Innovation Award) henkilöitä, joilla on ollut merkittävä panos tieteenalansa, tekniikan tai liiketoiminnan kehitykseen.
Tänä vuonna palkinnot jaettiin seitsemännen kerran, ja minulla oli kunnia olla palkittujen joukossa osallisuudestani tekstiviestin ideoimiseen 25 vuotta sitten. Olin varmasti itseäni fiksummassa joukossa, katsokaa vaikka The Economistin sivuilta.
Poikkeuksellisesti jaettiin tällä kerralla myös yrityspalkinto, jonka sai mikäpä muu kuin Nokia.
Palkinto ei ole rahaa, vaan pelkkää kunniaa. Joutuisinkin vaikeuksiin, jos joku keksisi palkita minut edes jonkinlaisella siivulla tekstiviestiliiketoiminnan maailmanlaajuisista miljardivoitoista… Silloin pitäisi oikeudenmukaisesti jakaa rahaa myös koko mobiilipalveluiden teollisuuden luomisesta niille kymmenille ihmisille, jotka 70- ja 80-luvuilla tekivät vanhoissa valtioiden teleoperaattorilaitoksissa pohjatyön tavanomaista kuukausipalkkaa vastaan. Tekstariakin oli kanssani ideoimassa Tiaisen Seppo ja Tapiolan Juhani. Ja osingoille pitäisi aivan oikeutetusti päästää myös konkreettista speksaustyötä tehneet pohjoismaisen FMK- ja eurooppalaisen GSM-työryhmän jäsenet.
Ps. Lukaise myös kommentti. Joka asiaan löytyy jotain poikkipuolista sanomista. Vastauksena kommentoijalle ei ole muuta, kuin että tekstiviestien tuominen matkapuhelimiin oli aikanaan yhtä ilmeinen keksintö kuin maapallon pyöreydestä aiheutuvat löydöt, jos matkaa lähtee tekemään jonnekinpäin. Kolumbus osui ensimmäisenä Amerikkaan. Vaikka hän ei keksinytkään jo aikojen alusta ollutta pallomuotoa asuinplaeneetallemme, hän kuitenkin yhtenä ensimmäisistä keksi pyöreyden olemassaolon. Minä annan sitäpaitsi kaiken mahdollisen kunnian niille, jotka olivat pohjustaneet idean syntymistä (tekstipiipparit ja vaikka armeijaradiot) sekä niille sadoille GSM:n kehittäjille, jotka tekivät SMS:stä todellisuutta. Mielelläni otan myös kiitoksia vastaan siitä, että sain yhdessä Jumpun ja Sepon kanssa esittää tekstiviestien toteuttamisen osana "tulevaisuuden matkaviestintää".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)