On helppo ilkkua muille älyttömyyksistä, joihin ovat ryhtyneet. Nyt saattuu soima lähietäisyydelle. Luulin tekeväni pienen kotivideokonversion, mutta siitä näyttää tulevan puuhaa pidemmäksikin aikaa. Tulosta tulee hitaasti ja epävarmasti. Aivan älytöntä hommaa.
Olen joskus luullut olleeni fiksu ja siirtänyt kotivideoni alkuperäisiltä 8 mm videokaseteilta VHS:lle muka parempaan talteen. Yleensä panin 8-milliset kopioinnin jälkeen uudestaan kameraan ja kuvasin uudet otokset vanhojen päälle. Niinpä muutamaa vahingossa säilynyttä 8-millistä alkuperäisotosta lukuunottamatta ainoat tallenteet lasteni, heidän kavereidensa, perheen, sukulaisten ja naapureiden arvokkaista yhteisistä elämänhetkistä ovat häilyvien muistikuvien lisäksi vain pian 20 vuotta vanhoilla VHS-kaseteilla.
Olen siis päättänyt siirtää kaseteilla olevat aarteet digiaikaan ja DVD:lle.
Ilman konversiota muistot olisivat haihtuneet muiden muistojen joukkoon eikä niitä kai olisi osannut pahemmin kaivata. Nyt, kun olen työn käynnistänyt ja katsonut osan vanhoista tallenteista, en raaskisi hukata sekuntiakaan. Videoilta palautuu mieleen monta täysin unohduksiin vaipunutta mukavaa muistoa.
Työn vaikeutta lisää huomattavasti digiajan uudet mahdollisuudet, joita työn edetessä ja ambitioiden kasvaessa tekee mieli käyttää. Erilaisilla siirtymillä kohtausten välillä, otsikkoteksteillä, häivytyksillä ja kuvaan ympätyillä tehosteilla ja taustamusiikilla vanhat yhteen pötköön tallennetut otokset saavat aivan uuden olemuksen. Parhaiten onnistuneita kehtaisi näyttää ja kopioda vaikka entisille naapureille, joiden lapset olivat kameran huomatessaan valmiita leikkiin: "Hei Matti, kuvaa muakin!" tai "Matti, katso tännekin…" ja "Hei, anna mäkin näytän!" ovat tyypillisiä huutoja parinkymmenen vuoden takaa.
Matskua on reilusti yli yhden normaalin työviikon verran. Kokemusten mukaan silloin, kun kaikki onnistuu hyvin, kestää nelituntisen VHS:n jyystäminen digimuotoon ilman minkäänlaisia editointeja tai siirtymien lisäyksiä noin kaksinkertaisen ajan. Niin täydellisiä onnistumisia on ollut vähän. Monta keskenpolttoista DVD:tä on joutunut herkän prosessin tai omien näppieni aiheuttamien virheiden vuoksi roskikseen.
Lähes kaikkia kasetteja vaivannee jonkinlainen rappeutuminen ja sen seurauksena nauhurin likaantuminen. Ilmiö näkyy siten, että VHS-nauhurit suostuvat näyttämään kasetteja vain tunnin tai pari kerrallaan. Ennen kuin keksin ilmiön syyn ja siihen korjauksen, olin menettämäisilläni uskoni koko puuhaan. Ongelma pysyy hallinnassa, kun opin käyttämään riittävän ahkerasti hankkimaani puhdistuskasettia.
Minulla on käytössäni kaksi erilaista välinettä: siirto suoraan tallentavalle DVD-soittimelle tai sitten tietokoneen muistiin ja editointiohjelman kautta DVD:lle. Ensimmäisellä saa siirrettyä nopeammin editoimatonta videota uudelle välineelle talteen, mutta jälkimmäinen mahdollistaa monipuolisemman jälkikäsittelyn. Ensimmäinen on ollut herkkä noille VSH-ongelmille: nauhurin tehdessä tenän on levy yleensä mennyt pilalle tai ainakin sellaiseksi, ettei jälki enää tyydytä. Jälkimmäinen on tarjonnut paremmat mahdollisuudet korjailla ja kiertää VHS:n aiheuttamat ongelmat, mutta tietokoneen romahtaminen kesken useita tunteja kestävän muunnosprosessin vie hermot. Hermoja koettelee myös oma taitamattomuus editoinnin eri vaiheissa.
Kuten sanottu, aivan älytöntä hommaa. En suosittele kenellekään. Kun sen on kerran aloittanut, ei voi kesken jättää. Neljänkymmenen VHS-tunnin siirtäminen digille tullee kestämään koko kesän.
Vaihtoehtoni saattaa kuitenkin olla kohtuuton. VHS-maailma on katoamaisillaan, eikä kaupasta enää voi ostaa VHS-nauhuria. Itse käytän lainanauhureita, mutta niitäkään ei kohta ole helppo löytää. Kolmesta lainatusta yksi ei toiminut lainkaan. Vanhat VHS-kasetit rapistuvat, eivätkä enää suostu toimimaan. Omat kasettini ovat kohta kuolleita ja tilaisuuteni ottaa muistot talteen oli viimeistään nyt. Muutaman vuoden kuluttua kovalla työllä tekemäni DVD:t ovat ainoat toimivat kotivideotalleenteeni. Elleivät nekin sitten…
-------------------------------------------
Ps. Pakko lisätä pari päivää edellisen kirjoittamisen jälkeen tullutta viisautta. Kävin tapaamassa entisiä työtovereitani Soneralla ja sain heiltä monta hyvää vinkkiä. On ensinnäkin olemassa käyttämääni parempia ohjelmia videoiden digitoimiseksi ja käsittelemiseksi ja viemiseksi DVD:lle. Toiseksi on kyseenalaista, kannattaako DVD:tä tehdä lainkaan. Paljon yksinkertaisempaa on hankkia riittävästi kovalevytilaa ja jättää digitoidut otokset sinne ja ottaa niistä varmuuskopio toiselle kovalevylle. Tarvittaessa videoita voi sieltä sitten siirtää, kopioda ja käsitellä sopivina annoksina käyttöön. Tähän keinoon tartuin ja hankin alle sata Euroa maksaneen USB-liitynnän kautta toimivan ulkoisen 500 Gt:n kovalevyn. Entinen 250 Gt saa toimia varavarastona. Työ lähti sujumaan ja pääsen ehkä jo Juhannukseksi eroon koko ruljanssista. Olisi ollut kurjaa pilata kokonpolttotunnelmaa murehtimalla menneiden tallennusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei Matti, Onnea ja menestystä ko DVD rumbaan, Itse kopioin noin 160 kpl 8 millin nauhaa DVD:lle... kylläkin ilman editointia. Vanha 8 millin kamera oli lisäksi sanonut sopimuksen irti ja oli oma hakemisensa, että löysin kameran. Laitoin viimein ilmoituksen keltaiseen pörssiin ja sitä kautta kamera löytyi.
terv Jorma H
Lähetä kommentti