Viestintäministeri kaiketikin virkamiestensä johdatuksella on ryhtynyt ajamaan haja-asutusalueiden laajakaistoja leveämmiksi. Asia sinänsä on oikea, mutta jälleen yksi osoitus siitä, kuinka tietoyhteiskuntaa toteutetaan väärässä järjestyksessä. Valtavat parannukset eivät ole kiinni tekniikasta eivätkä laajakaistayhteyksistä, vaan siitä, kuinka niitä käytetään hyödyksi.
Ministeriöissä pitäisi keskittyä siihen, että niiden alaisissa toiminnoissa otetaan kaikki mahdollinen hyöty irti tietoliikenteen ja tietotekniikan antamista mahdollisuuksista. LVM:n tulisi olla asiantuntevana kärkenä siinä keskustelussa, jossa kaikki valtion ja kuntien työ puntaroidaan uudestaan nykyajan vaatimusten ja mahdollisuuksien tasolle. Joku kärki tarvitaan senkin vuoksi, että ei ole toisaalta varaa antaa kaikkien häärätä omiaan. Osaoptimointiin ei ole varaa.
Sitten, kun palvelutarpeet on tehty selväksi, selviää samalla vaatimukset tekniikalle. Kaupallisesti toimivat yritykset tuottavat yhteyksiä, jos ne kannattavat. Jos tarve on riittävä, seuraa kysyntää ja sitä myötä kannattavuus perässä.
Mobiiliverkkojen kyky tarjota laajakaistayhteyksiä on aivan riittävä kaikkien sellaisten palveluiden välittämiseen, joita yhteiskunnan pitäisi peruspalveluinaan tarjota verkon kautta. Sitä paitsi ei ole temppu eikä mikään tehdä palvelusta kuin palvelusta esimerkiksi turhat kuvat karsimalla ns. mobiiliversio, joka toimii "ahtaallakin laajakaistalla" aivan riittävän livakasti.
Mobiilit ratkaisut niin puheen kuin datankin välittämiseksi kaikkialla Suomessa ovat syntyneet liikkuvien kansalaisten ehdoilla ja uskon niin tapahtuvan jatkossakin. Kun asiakas tottuu saamaan tietyntasoista palvelua kännykkänsä kautta taajaan asutetulla kotiseudullaan, hän odottaa saavansa samat palvelut myös liikkuessaan muualla. Näin myös haja-asutusalueet tulevat palveluiden piiriin. Suurimman osan kustannuksista maksavat taajaan asutettujen alueiden asiakkaat, mutta he saavat vastineeksi laajan peittoalueen. Regulointia ei siihen tarvita.
Epäilen, että viestintäministerin puheista heijastuu jälkiviisaus ja vastuullisten asioita valmistelleiden halu pestä omia käsiään. Vietäessä Soneraa markkinaehtoiseksi yhtiöksi oltiin täysin valmiita hyväksymään sille markkinaehtoinen tulevaisuus. Soneran sisällä ja varmasti myös yhtiön kohtaloita ennen vuosituhannen vaihdetta junailleille virkamiehille oli aivan selvää, että jatkossa esimerkiksi verkkoinvestoinneista ja verkkojen ylläpidosta päätettäessä tärkein kriteeri olisi se, kuinka hyvin ne tuottavat. Kun yhtiö nyt osoittaa selkeän kohteen, jossa tätä periaatetta on noudatettava, nousee äläkkä.
Mitäs tilasitte?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti