Suomi ensin

Kun aloitin tämän blogini, kirjoitin joskus käsitteleväni ehkä tärkeitäkin asioita. Ajattelin, että voisin esimerkiksi tarkastella mitä elämä ja maailmankaikkeus ovat, onko Jumala olemassa ja mitä tulevaisuus tuhansien vuosien päästä tarkoittaa…

Yleensä silloin, kun aika tuntuu sopivalta kirjoittamiseen, on mielessäni ollut kuitenkin jotain ajankohtaisempaa ja olen siirtänyt vastuutani maailman pelastamisesta tuonnemmaksi. Haluan ensin vaikuttaa Suomen hyväksi. Oma kestoaiheeni näissä kirjoituksissani on ollut tietoyhteiskunta eri näkökulmista. Olen kirjoittanut aihepiiristä tai sen läheltä muutaman jutun oikein otsikkotasolta alkaen ja lähes kaikissa jutuissani olen tavalla tai toisella sujauttanut tietoyhteiskuntanäkemyksiä muun asian sekaan.

Yksi huoleni on se, että poliitikkomme virkamiesten johdattelemana katsovat uusien tekniikoiden perään, kun heidän tulisi puuttua omiin ja alaistensa toimintatapoihin. Poliitikkojen puheissa teleoperaattoreita ja tietotekniikkataloja on kannustettu tekemään jotakin suurta, kuten ne tekivät 1990-luvullakin, ja pykäliä on viilattu esimerkiksi 3G-kännyköiden puffaamiseksi. Operaattoreita ja tekniikan tekijöitä patistamalla varsinaiset ongelmat eivät kuitenkaan ratkea. Suomen julkisen sektorin toimintatavat ovat sinne hankituista tietokoneista ja -verkoista huolimatta jämähtäneet ’kynä, paperi ja byrokraatti’ -kaudelle, ja sinne pitäisi energia ja toimenpiteet suunnata.

Ongelma on sama tarkastellaanpa valtionhallintoa, aluehallintoa tai kuntia ja niiden vaikutuspiirissä olevia organisaatioita. Jokainen hoitaa tietoyhteiskuntaan menemistä ihan itse ja omalla tavallaan. Helpointa on ollut olla tekevinään tietoyhteiskuntaa ja ostaa lisää laitteita ja ohjelmistoja ja jättää toimintatavat silleen. Helppoa niiden muuttaminen ei ole, sillä usein olisi muutettava toimintaa yli organisaatiorajojen. Matti Vanhasen ensimmäisellä hallituksella oli siihen tähtäävä kunnianhimoinen tietoyhteiskuntaohjelma, mutta missä ovat tulokset ja mitä nyt ollaan tekemässä?

Kuvittelen vaikuttaneeni asioihin, sillä julkiseen keskusteluun on tullut yhä enemmän niitä teemoja, joita olen teksteissäni koskettanut. Sain tilaisuuden sanoa myös TV1:n suorassa lähetyksessä (Arto Nyberg 6.4.2008), että tietoteknisten ratkaisujen positiivinen vaikutus yhteiskuntaan perustuu toimintatapojen muuttamiseen. Kun toimintaa tehostetaan, riittää resursseja vaikka ’mummojen kädestä pitämiseen’. Professori Olli Martikainen on puhunut miljardisäästöistä.

Tosiasiassa heräämistä on tapahtumassa harvojen lukemasta blogistani riippumatta, mutta olen iloinen, kun huomaan olleeni aikaisin oikeilla jäljillä. Musiikkia korvilleni oli professori Paul Lillrankin radiohaastattelu tänä aamuna. Hän ei peräänkuuluta uusia teknologioita, kuten tietoyhteiskuntapuuhastelijat ovat usein tehneet, vaan muutoksia julkisten palveluiden tuottajien toimintatapoihin. Lillrank kiinnitti huomiota muutosvastarintaan. Vallastaan kiinni pitävät pikkubyrokraatit esimerkiksi sairaanhoidon organisaatioissa jarruttavat kehitystä. Kun jokaisella on omat reviirinsä ja siellä omat pikkuhankkeensa, ei kunnollista kokonaisuutta saada syntymään. Jos ei muuta ole keksitty, on vedottu tietoturvaan ja yksityisyyden suojaan tehostamistoimien torppaamiseksi.

Olisiko Sitralla eväitä asian korjaamiseksi? Myös Esko Aho on julkisuudessa puhunut suurista toimintatapamuutoksista ja Sitran palveluksessa on huippuosaaja, joka ajoi tietotekniikkaa hyväksi käyttävät maailmanlaajuisesti yhtenäiset toimintamallit Nokiaan. Mikko Kosonen, tekisitkö saman Suomelle?

Vanhusten määrä kasvaa ja työikäisten suomalaisten määrä laskee. Tästä aiheutuvan vaikean yhtälön ratkaisu ei ole se, että avataan Suomeen vapaa kulku sadoille tuhansille vierastyöläisille tekemään halpaa työtä tehottomissa organisaatioissa, vaan se, että käytetään olemassa olevat voimavarat viisaammin. Sitten voidaan ovia pitää auki, jotta tänne oppia hakemaan ja työtä tekemään pyrkivien maailman fiksuimpien ihmisten virta pääsisi sisään.

---------------------------------

Asioiden tärkeysjärjestyksestä kertokoon vielä se, että sain kutsun Nybergin ohjelmaan muusta syystä kuin tietoyhteiskunnan keskeisten kysymysten vuoksi. Minut haluttiin vastaamaan tekstiviesteihin liittyvistä asioista maan kärkipoliitikkojen jouduttua niiden vuoksi vaikeuksiin. Kiitos Nybergille asiallisesta tavasta käsitellä aihetta ja siitä, että hän antoi minulle mahdollisuuden ottaa esille myös tärkeämmän näkökulman.

Ehkä tekstiviestikeskustelukin lopulta osoittautuu merkitykselliseksi. Jos kasvava joukko ihmisiä tympääntyisi poliitikkojen yksityisasioilla mässäilyyn ja tekisi kuten itse olen tehnyt, romahtaisi kohukirjoitteluun pyrkivien lehtien kysyntä. En osta yhtäkään iltapäivälehteä, jossa revitellään pääministerin yksityisillä tekstiviesteillä.

Kaupallisesti vapaassa maailmassa eli markkinataloudessa toteutuu ihmisten tahto demokraattisemmin kuin edustuksellisessa demokratiassa. Uskon kuitenkin enemmän ihmisten tirkistelynhaluun vetoavien markkinointikeinojen voimaan kuin ihmisten arvostelukykyyn. Siksi odotan lainsäätäjien täsmentävän pelisääntöjä siten, että kahdenkeskisten viestien julkituominen ilman molempien suostumusta olisi yhtä selkeästi kielletty kuin ihmisten puheluiden salakuuntelu.