Virkamiesten ja juristien salaliitto tietoyhteiskunnan jarruna?

30.1.2008 oli ratkaiseva päivä prosessissa, jonka tuloksena olen pian virallisesti "uusiopoikamies". Vaimostani tulee tietenkin vastaavasti uusioneiti. Ei tästä aiheesta pitäisi leikkiä laskea, mutta kun asiaa on valmisteltu jo monta vuotta, ei sureminenkaan enää tunnu luontevalta. Ikävä juttu, ettei avioliitto ollut elinikäinen, mutta tämä ratkaisu oli varmasti parempi meille molemmille. Yhteiset aikuiset poikamme ovat tapahtuman jo kuitanneet kauan sitten olemalla positiivisia ja kummankin puolella.

Otsikkoni viittaa viranomaisten toimintaan ja palveluihin tällaisen prosessin läpiviemisessä. Enkä tarkoita vain tätä prosessia, vaan epäilystäni siitä, että jokaisessa viranomaisten "palvelussa" on samoja piirteitä. Kun kansa maksaa, ei oikeasti ole laitettu asioita nykyaikaisten vaatimusten ja välineiden mahdollistamaan kuntoon. Jokainen viranomainen sässäröi omien kehityshankkeittensa kanssa ja kokonaisuutta asiakkaan - kansalaisen - näkökulmasta ei kukaan hallitse. Onneksi olen ollut terve, enkä ole joutunut Suomen sairaanhoitolaitoshässäkän kanssa juurikaan tekemisiin.

Yhteenvetona kokemuksista tulee väkisin mieleeni, että virkamiesten ja juristien ammattikunnat ovat muodostaneet salaliiton toistensa työllistämiseksi. Vähintäänkin ne toimivat hyvässä keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja keskinäisiä asemiaan kyräilevien poliitikkojen siunatessa kaiken.

Huippukokemus tässä eroprosessissa oli, kun menimme omaisuuden jakoa varten tekemiemme osituspapereitten kanssa Järvenpäässä sijaitsevaan Tuusulan käräjäoikeuden kansliaan. Tarkoituksena oli hoitaa sovitut omaisuussiirrot. Olin internetiä penkomalla löytänyt myös kaavakkeen, jolla osituspaperi oli mahdollista rekisteröidä. Se paperi sattui olemaan päällimmäisenä, ja nähdessään sen tokaisi palvelutiskillä oleva henkilö, että asia kuuluu maistraatille, joka on Hyvinkäällä. Yritin selittää, että kysymyksessä on ositukseen kuuluva yhteisen omaisuuden siirto vaimoni nimiin, mutta palveluhenkilö oli kai päättänyt olla nopea ja toisti sen enempää asiaan paneutumatta ositusasiat hoidettavan maistraatissa. He hoitavat eroasioita. Kaivoin paperinipusta vielä lopullisen erohakemuksen ja se jäi sitten oikeaan paikkaan.

Ajoimme Hyvinkäälle. Maistraatin tiskillä oli ystävällinen palvelu ja siellä todettiin ensimmäisenä, että osituksessa sopimamme omaisuussiirto pitää hoitaa käräjäoikeudessa. Samassa rakennuksessa Hyvinkäällä oleva käräjäoikeus ei sitä kuitenkaan hoida, vaan järvenpääläisten asiat kuuluvat Tuusulan käräjäoikeudelle, josta meidät juuri oli lähetetty Hyvinkäälle. Palveluhenkilö selitti, että eivät he voi hoitaa eri ministeriölle kuuluvia asioita. He voivat rekisteröidä ositussopimuksen tehdyksi niin, että se mm. katkaisee yhteiset velvollisuudet ja oikeudet avio-omaisuuteen, mutta eivät hoitaa varsinaisia omaisuuden siirtoja.

Jopa minulta taisi lirahtaa tilkka adrenaliinia vereen, mikä tapahtuu todella harvoin.

Haloo Suomen Valtio! Keskenään kilpailevat pankit osaavat palvella toistensa asiakkaita samalla automaatilla. Lentoyhtiöt lähettävät matkustajia ja matkatavaroita toistensa koneisiin kaikkialla maailmassa. Lentokoneen istumapaikan voi varata kännykällä. Tekstarilla voi ottaa rahaa lainaksi. Sama luottokortti kelpaa naapurikioskissa ja tallinnalaisessa taksissa. Eri operaattoreiden kännykkäliittymien kaikki tuhat vaihtoehtoa voidaan aktivoida samalla päätteellä joka kylän jokaisessa kodinkonekaupassa.

Ei luulisi olevan vaikeaa järjestää niin, että maistraatin palvelutiskillä voidaan hoitaa tai ottaa hoidettavaksi sama asia, joka otetaan hoidettavaksi käräjäoikeuden tiskillä ja päinvastoin. Ei ole mikään ongelma järjestää tietotekniikkaa, jolla eri palvelutiskeillä hoidettavaksi otetut asiat käsitellään siellä, missä ne kuuluu käsitellä. Ei edes olisi ongelma järjestää niin, että asiakas itse voisi aktivoida palvelutapahtuman omalla päätteellään kotonaan riippumatta siitä, mille viranomaiselle asia kuuluu. Eikä olisi todellakaan vaikeaa järjestää kansalaisten käyttöön viranomaispalveluita hoitavaa asiakaspalvelua, joka kattaisi kaikki valtion palvelut ministeriö- ja viranomaisrajoista huolimatta. Kuntien palveluiden ottaminen samaan piiriin on varmaan jo turhaa uneksimista, mutta teknisesti ja tuotantotalouden näkökulmasta en näkisi mitään ongelmia siinäkään. En todellakaan ymmärrä, miksi Suomessa viranomaisten palvelut ovat jääneet viime vuosituhannelle.

"Nehän on ihan eri ministeriön asioita…" Kyllä minä ne molemmat samoissa veroissani kustannan!

Palasimme Järvenpäähän meille tarkoitettuun käräjäoikeuden palvelupisteeseen. Siellä asiat sujuivat adrenaliiniruiskeen antamalla lisäponnella kuten alun perin oli ajateltukin. Palveluhenkilö pyysi jopa anteeksi turhaa Hyvinkäällä käyntiä.

Kuten kerroin tuolla alussa, kuvattu kokemus edustaa esimerkkinä muitakin vastaavia. En edes viitsi kirjoittaa kokemuksia viranomaisen alkeellisista nettipalveluista. Parhaimmillaankin sieltä voi tulostaa kaavakkeen, jos onnistuu löytämään oikean. Google on parempi väline prosessin eri vaiheiden selvittämiseksi ja tarvittavien kaavakkeiden ja esimerkkitäyttöjen löytämiseksi kuin viranomaisten tarkoitusta varten meidän rahoillamme perustamat "palvelut". Olisin odottanut, että viranomaisten sivuilta olisi löytynyt asiasta kuin asiasta tarpeelliset kaavakkeet ja mahdollisuudet klikata ne asianomaisen viranomaisen käsiteltäviksi.

Turha veruke tällaisten palveluiden puuttumiselle on se, ettei käyttäjää voida tunnistaa. Tiedän useita sellaisia tunnistamismenetelmiä, joihin minulla ja useimmilla suomalaisilla on tarvittavat välineet jo olemassa, ja joiden tunnistus on riittävän luotettava palvelutapahtuman tilaamiseksi. Voi olla, että joissakin palveluissa tunnistamistarve on niin kova, että pitää vielä käydä jossakin palvelutiskillä näyttämässä naamansa. Se olisi mieluisa tehtävä, jos asiat muuten olisivat jo verkkonäpelöinnin ansiosta hoidossa.

Se, että asiat eivät ole nykyajan mahdollisuuksien tasolla, ei ehkä johdu tahdosta. Voi olla, että suurin ongelma onkin se, että kaikki tahtovat - kukin omalla tavallaan ja ihan itse asioita hoitaen. Pitäisi olla joku auktoriteetti - kaikkien julkisten viranomaisten palveluvastaava, jolla olisi valtaa ottaa kaikkien viranomaisten hankkeet omiin hyppysiinsä, ja tehdä niistä yksi organisaatio- ja reviirirajoja kunnioittamaton kokonaisuus.

Juristien ja viranomaisten yhteisymmärryksestä toistensa työllistämiseksi on kuitenkin myös näyttöä. Jostakin viranomaissivuilta löytyi ohje, että kannattaa palkata juristi avuksi avioeroasioissa. Juristit saavat puolestaan viranomaisten palvelut vaikuttamaan niin mutkikkailta, että niitä ei kannata itse ruveta hoitamaan. Onneksi tuttu juristi sanoi, että jos osaatte laskea, selviätte ilman apuakin.

Eron hakeminen sinänsä oli yksinkertainen toimenpide paperityön kannalta. Mallit löytyivät Googlaamalla, ei suomi.fi -sivujen kautta, vaan jostakin keskustelupalstalta. Suomi.fi sivut ovat täynnä tiedottajien "suomentamaa" lakitekstiä, kun niissä pitäisi olla asiakkaita netin kautta palvelemaan tottuneiden rakentamia esimerkkejä ja oikopolkuja.

Ainoa mutkikas asia, johon törmäsin, oli viranomaisten tapa järjestää palvelunsa monelle tiskille ja puutteellisten ja sekavien nettisivujen taakse.